Moi. Mun tilanne on se, että seuruselen miehen (26v) kanssa mutta asutaan erilleen ainakin vielä. Eikä ole hoppu yhteen muuttamaankaan. Mutta siis se mitä poikaystäväni tekee sinä aikana kun minä en ole siellä sen kotona tai se mun? Nimittäin hän on melkeen joka viikoloppuna juomassa ja ilman mua. Mä en pääse mukaan koska mulla on 3 vuotias poika kotona. Mä en tietenkään tiedä hänen menoistaan mitään ja kun sitten saan lopulta tietää, tämä mies ei tunnusta vaikka asia on jo aivan selvä! Kysyi kerran että mikset kertonut heti? En olis suuttunu välttämättä ollenkaan jos kysyisi tai kertoisi etukäteen asiasta. Hänen vastaus: 'sä kuitenki loukkantuisit jos kerron' Ok.. muute ihan kiva mutta jälkeenpäin mä juuri loukkaannunkin!!! Ja muistaki pikku asioista hän päästää selviä hätävalheita kun kysyn jotain, vaikka että mitä se on tekemäs kotona ku soitan? Hän menee jotenki oudoksi ja yrittää sepostaa jotain omiaan mitkä paljastuuki myöhemmin valheeksi. Ja muulloinkin pieniä valkoisia valheita. Miten voin muka luottaa ettei valehtele kaikesta muustakin ja vielä isommista asioista? Nykyään me nähdään yhä vähemän toisiamme ja yhteys puhelimitsekin on jotenki hiipunut. Ollaan kuitenki seurusteltu melkeen 1 vuosi. Ajattelin tai luulin että tästä vois tulla vakavampaakin ja joskus meistä tulis avo/aviopari. Hänen suunnaltaan en ole moisia ajatuksia kuullut kun ihan suhteen alkuvaiheessa. Ite en ota asiaa enää niin esille etten säikytä häntä pois. Mutta silti, mikä nyt tuli?! Mulla on heti mielessä se että sillä on toinen nainen. Ainakin hän on kova flirttailemaan, jopa mun nähden. Eli ei se mikään ihme ois...
Oon miettiny meidän parisuhdetta ja välillä tekis mieli antaa olla, luovuttaa. Mutta sitten taas muutan mieltäni. Olen myös puhunu poikaystävälleni että haluaako se enää olla mun kans nii se vastaa aina että haluaa. Mut enää en ole varma oonko hänelle se oikea. Miksi pitää valehdella koko ajan vaikka siitä on puhuttu!!?
Jotaki omituista siinä on. En voi luottaa häneen. Ja se vie hurjasti energiaa multa, että jaksan selviyyä päivittäisistä askareista kun samalla rinnassa tuntuu ahdisavalta ja mietin mitähän se mies milloinki puuhaa. Tää on varmaan monelle tuttua ja kaikki valittaa aina jostain mutta kiva jos jaksoit lukea loppuun ja iloitsen myös rakentavista vastauksista, joita toivon tulevan.
Oon miettiny meidän parisuhdetta ja välillä tekis mieli antaa olla, luovuttaa. Mutta sitten taas muutan mieltäni. Olen myös puhunu poikaystävälleni että haluaako se enää olla mun kans nii se vastaa aina että haluaa. Mut enää en ole varma oonko hänelle se oikea. Miksi pitää valehdella koko ajan vaikka siitä on puhuttu!!?
Jotaki omituista siinä on. En voi luottaa häneen. Ja se vie hurjasti energiaa multa, että jaksan selviyyä päivittäisistä askareista kun samalla rinnassa tuntuu ahdisavalta ja mietin mitähän se mies milloinki puuhaa. Tää on varmaan monelle tuttua ja kaikki valittaa aina jostain mutta kiva jos jaksoit lukea loppuun ja iloitsen myös rakentavista vastauksista, joita toivon tulevan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"En voi luottaa häneen."
Joko sinulla on vilkas mielikuvitus tai hänellä vilkas seuraelämä, mutta jos et voi luottaa, niin et luota. Kannattaako yrittää mitään, jos ei luota? Puoliso voi pettää, vaikka asuisit yhdessä hänen kanssaan, ei se paljon aikaa vie...
paha sanoo mut vaikuttaa et sil on muitakin säätöjä ..ja kun sul tuo lapsikin vielä...
näyttäs siltä et sil on muitakin säätöjä..ja kun sulla tuo lapsikin...
.. mies kokee hieman ahdistavana tuon utelemisen? Eikä halua kertoa asioista jo siltä kannalta, että vastassa on kiukutteluryöppy. Itse antaisin olla, kertoo jos tahtoo. Pääsisin itse helpommalla, en murehtisi ja toisaalta ei varmaan tulisi miehellekään sellaista oloa, että ihan kuin pitäisi äidille tilittää menemisiään. Kaikki on kuitenkin erilaisia :)
Voihan se tietysti olla mahdollista, että olisi toinen nainenkin. Ei kuitenkaan heti kannata maalata piruja seinille :)
Ja koeta olla itse soittamatta tai ottamatta yhteyttä hetkeen, mies varmaan ottaa jos itse tahtoo.
Ja kannattaa varmaan miettiä, että jos mies on kovin menevää sorttia ja ei juuri viikonloppuisin viihdy "kotona"... että miten sitten pitemmän päälle parisuhteessa, jos asuisittekin saman katon alla ?
Ei varmasti kovin ollut apua, mutta asioillahan on taipumus järjestyä :) Aurinkoista kevättä sinne :)
Kiitos, sinne myös aurinkoisia kevätpäiviä! :)
Tottahan tuo on että voipi ahdistusta aiheuttaa jos ja kun liikaa epäilen ja kyselen. Yritän muistaa sen.
Sitten sulle "voi voi sentään.." Kirjoitit että 'ku sulla on tuo lapsikin' Eli siis onko tämä nyt syy miehen juomiseen? En usko.. Ja muuten aika monella tuon ikäisellä miehellä on jo lapsi/lapsia. Eikä yksinhuoltajat tai uusperheet ole nykyään mikään harvinaisuus. Kerroin heti ensitapaamisella poikaystävälleni että minulla on lapsi joka tulee olemaan aina minulle etusijalla. Mies ymmärsi, eikä siitä ole koskaan tullut mitään ongelmaa. Toki tajuan, ettei poikaystävän tarvitse kantaa minun lapsestani vastuuta samassa mittakaavassa kuin biologisen isän. Mutta se, että jos halutaankin muuttaa joskus saman katon alle niin tilanne on eri koska koti on silloin meidän kaikkien yhteinen.
Aika näyttää..
kuitenkin toisen miehen lapsi on "ei hyväksyttävä"..vaikka muuta sanoiskin, ei vain uskalla suoraan sitä lapsen äidille kertoa!
..mutta pitäisikö tässä sitten ajatella että parempi jäädä vanhaksi piiaksi kun ei kukaan mies kuitenkaan hyväksy lastani, koska se on toisen miehen siittämä? Eikä lapsen isän kanssa ole myöskään aikomustakaan palata enää yhteen. Olemme tosi hyvissä väleissä, onneksi, mutta ei eroottisessa mielessä. Entä, jos miehellä olisi myös lapsia edellisestä liitosta, oisko se sitten eri asia?
Lapsi kun ei ole tehnyt mitään pahaa kun syntyi maailmaan. Kumppania se yksinäinen äitikin kaipaa. Ja jos rakastaa oikeasti, niin lapsen ei pitäisi olla este hyvälle parisuhteelle. Mieheltä kysytään silloin vain kypsyyttä ja suvaitsevaisuutta. Harva meistä on rautaa, mutta ne jotka on, niin heistä olen ylpeä!
tehdä hyvin, hyvin varovasti, kun niitä eroja näyttää tulevan..
ja
erotiikka vähenee kaikkien kanssa ajan myötä..
mies on vielä mies. Ei ainakaan tuo sinun poikaystäväsi.
En rakentaisi tulevaisuudensuunnitelmiani tuon pojan varaan.
aika kipakka mimmi, vähemmästäkin menee jauhot suuhun jos joku tivailee mitä teet kotonas, mitäpä se muille kuuluu ja mitä rikollista se siellä sitten on onnistunut tekemään.. ja tämä oli naisihmisen mielipide. voi olla kaverissakin vikaa, miksi pitää muuten olla ihan joka vkl juomassa kun voisi olla tyttöystävän kanssa, voisiko tämä olla jonkinlainen kierre joka johtuu käyttäytymisestäsi että hän on mieluummin muualla..
Kyllähän minä aika 'kipakka' saatan joskus olla. Mutta on se onnistunut mulle valehtelemaan niin moneen kertaan että ei siinä aina jaksa kovin hempeäkään olla.
Se valehteleminen ja omituinen käyttäytyminen minua ihmetyttää. Ei auta jos kysyn suoraan että häiritseekö lapseni suhdettamme, koska siihenkään en varmaan saa totuudenmukaista vastausta. Ja miksei hän vain sanoisi sitten että erotaan, jos se niin häiritsisi? Onhan noita lapsettomia sinkkunaisia joista sitten jonkun valitsee jos haluaa. Minut se sanoo haluavansa mutta käyttäytyy kuitenkin niin oudosti. Olen yrittäny jaksaa ja ymmärtää mutta vaikeaa se on kun toinen ei yritä. Käytännössä olen pitänyt suhdetta yllä yksin, ainakin suurimmaksi osaksi viimeaikoina. Kun katson häntä, hän välttelee katsettani ja ei puhu paljon mitään. Niiiin outoa...
Vähemmästäkin painostuksesta ja utelusta mies ahdistuu, ei tuollaista kukaan pidemmän päälle kestä...
Vinkkinä sinulle;
älä koskaan kysy mieheltä, häiritseekö joku asia.
en tietenkään mee kysyyn oikeesti et 'hei, vaivaako muuten toi mun lapsi sua?' Me ollaan puhuttu siitä jo seurustelun alkumetreillä! Miehen valehtelu alkoi ennen mun uteluja! Aloin pikkuhiljaa kysellä asioita vasta sitten, kun epäilyihin oli annettu aihetta. Eli hän oli valehellut mulle useita viikkoja, ennen ku sen hoksasin. Ja hän jäi nalkkiin! Nyt jatkaa sitä edelleen. Aika vaikee olla vaan niinku mitään ei ois tapahtunu ja antaa sen touhuta mitä haluaa mun selän takana. Katsos kun se luottamus on aika nollissa kaiken ton valehtelun takia...