Olemme muuttaneet erilleen asumaan ja yksin olo tuntuu ahdistavalta.
Kauanko menee että tottuu yksinäisiin aamuihin ja hiljaisiin viikonloppuihin?
Jaana
Kauanko menee että tottuu yksinäisiin aamuihin ja hiljaisiin viikonloppuihin?
Jaana
Kauanka vie että tottuu..
Avioerossa
71828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Noin 8 kk ja tuskaa se on. sielu revitään auki ja kipeesti. Tarvitaan voimia ja jaksamista.
Lenkkeilyä, uusia virikkeitä, mitä et ole ennen tehnyt. Ja se tärkein alkoholi pois. Homaa tukihenkilö itsellesi jolle voit puhua
Yksinoloon tottuu kahdessa päivässä. Jos haluaa viereensä aamulla jonkun, seuraa saa baareista, netistä, IKEAn kassajonosta, työpaikalta ja bussipusäkiltä.
Meilläkin erosta vähän aikaa,harkinta-aika lopuillaan.Vaikka itse halusinkin lähteä mustasukkaisen miehen ikeen alta,ahdistaa ihan valtavasti välillä ja ihon kaipuu ihan hirvittävä.En halua satunnaista seuraa,niistä ei tule kuin paha mieli.
Olen lenkkeillyt,puhunut ja yrittänyt olla ajattelematta ikävää,mutta iltaisin nukkumaan mennessä se ikävä ja kaipuu iskee oikein olan takaa.Tuntuu,että tukehtuu siihen kaipuuseen ja tyhjyyteen,se on ihan fyysista kipua.En kaipaa ex:ää,tuntuu vain,että haluaisi sellaisen ihmisen,joka arvostaisi minua.
Ei meidän Jaana auta kuin kestää ja odottaa,että tuska hellittää.On niitä huonoja hetkiä,jolloin tekisi mieli luovuttaa...Lasten takia kuitenkin on jatkettava eteenpäin.Voimia sulle,et todellakaan ole yksin ikäväsi ja tuskasi kanssa!
Yksinäisyys on tunne omassa päässä.
"Yksin oot sinä ihminen
kaiken keskellä yksin"
Olin avioliitossa paljon yksinäisempi kuin nykyään asuessani yksin, ollessani vain omassa seurassani ; )
En tiedä, minä kun harkitsin eroa niin kauan että kun sen viimein toteutin, olin valmis astumaan uuteen ihmissuhteeseen.
Tokikaan se ei ensimmäisellä kertaa onnistunut, eikä ihan toisellakaan, nyt kolmas näyttää toimivalta.
En ymmärrä miksi pitäisi olla yksin ja tottua yksinäisyyteen jos se ahdistaa ja tuntuu pahalta, minä en totu yksinäisyyteen koskaan, koska olen läheisriippuvainen, (monien muiden ongelmieni lisäksi) muttei tuokaan estä elämästä täysipainoista elämää. Pitää vain muistaa kertoa toiselle vajeensa ja
Ai niin, ensin pitää löytää se jota rakastaa aidosti ja joka rakastaa aidosti takaisin. Parhaiten tuon rakkauden todentaa kohdassa kun on täysin rikki eikä ole mitään annettavaa, mutta toinen tahtoo silti seistä vieressäsi, pitää kädestä jne.
Puolessa vuodessa arki asettui uusiin uomiinsa, en enää pelkää yksinäisiä hetkiä, vaikken niistä vieläkään nauti. Mutta oma eroni olikin pakko ero. Olo oli niin paha liitossa ettei siitä mitään jäänyt kaipaamaan, vaikkakin kyllä silti meni muutama ilta itkiessä... kodin jättäminen on aina vaikeaa.
Miten voit siirtyä suhteesta noin kevyesti? Mun mielestä olis parempi rauhassa toipua edellsiestä suhteesta ennenkuin sukeltaa uuteen.Eihän sitä mitään opi,jos kulkee suhteesta toiseen.Tai sehän on jokaisen oma valinta,mutta pitää pystyä yksinki olemaan eikä ole pakko aian olla joku lohduttamassa.
Minä ainakin haluan surra eroni rauhassa enkä kaataa kenenkään niskaan tätä likakaivoa.En ole tarpeeksi vahva jaksaakseni ihan uutta ihmissuhdetta,sen verran koville ero otti.
Jokaisella on omat selviytymiskeinot,mutta en pitäis minään selviytymiskeinina aloittaa uutta ihmissuhdetta heti toisen kariuduttua.Sitä paitsi,myös lastenkin vuoksi haluan rauhoittaa tilanteen.
Minulla meni vuosi hyvin, kun oli mielekästä puuhailemista aina silloin kun olin yksin. Sitten se projekti valmistui ja nyt yksinolo on alkanut ahdistaa.
Pitää kai yrittää hankkia elämä, muttei se vaan oikein väkisin tahdo onnistua.