voisitteko te, jotka olette kokeneet perheväkivaltaa, kertoa tuntemuksianne, kuinka väkivalta alkoi, olosuhteet, suhteenne keston, kehen kohdistui yms.
olen lähihoitaja opiskelija ja teen tutkielmaa perheväkivallasta.
olen lähihoitaja opiskelija ja teen tutkielmaa perheväkivallasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olimme ehkä seurustelleet vuoden kun väkivaltaisuus ensimmäisen kerran ilmeni. Siinä vaiheessa kun sanat loppuivat hän kävi päälle nyrkein. Tuli kertakaikkiaan niin vihaiseksi että ei voinut hillitä itseään. Syyt olivat useimmiten mitättömiä. Jälkeenpäin oli suuri katumus ja lupasi että ei koskaan enään. Kuitenkin jo muutaman kuukauden jälkeen tapahtui uudelleen. Ei auttanut vaikka yritti suojautua tai mennä pakoon. Jos ei muu auttanut hän rupesi tuhoamaan asuntoa. Usein olin mustelmilla ja verinaarmuilla. Onneksi hän harvemmin kuitenkaan löi kasvoihin. Muut mustelmat sai hyvin peitettyä. Muutaman kerran hän tarttui myöskin kättä pidempään, mutta ei onneksi onnistunut vahingoittamaan.
Kyllähän sitä tiesi että niin ei voi jatkaa. Aina sitä kuitenkin uskoi vakuutteluihin ja yritettiin uudelleen. Suhdetta kesti 10 v. Ulospäin kaikki vaikutti onnelliselta ja kaikkien mielestä olimme unelmapari. Silloin harvoin kun kasvoihin tuli jälkiä ne onnistui aina jollain tavalla selittämään.
Suhde loppui muista syistä. Nykyisen seurustelukumppanini kanssa olin pitkään varuillani ennen kuin pystyin 100% luottamaan siihen että fyysinen koskemattomuus todella on pyhä asia.
Toivottavasti X-tyttöystäväni on nykyään rauhoittunut.
Olimme ehkä seurustelleet vuoden kun väkivaltaisuus ensimmäisen kerran ilmeni. Siinä vaiheessa kun sanat loppuivat hän kävi päälle nyrkein. Tuli kertakaikkiaan niin vihaiseksi että ei voinut hillitä itseään. Syyt olivat useimmiten mitättömiä. Jälkeenpäin oli suuri katumus ja lupasi että ei koskaan enään. Kuitenkin jo muutaman kuukauden jälkeen tapahtui uudelleen. Ei auttanut vaikka yritti suojautua tai mennä pakoon. Jos ei muu auttanut hän rupesi tuhoamaan asuntoa. Usein olin mustelmilla ja verinaarmuilla. Onneksi hän harvemmin kuitenkaan löi kasvoihin. Muut mustelmat sai hyvin peitettyä. Muutaman kerran hän tarttui myöskin kättä pidempään, mutta ei onneksi onnistunut vahingoittamaan.
Kyllähän sitä tiesi että niin ei voi jatkaa. Aina sitä kuitenkin uskoi vakuutteluihin ja yritettiin uudelleen. Suhdetta kesti 10 v. Ulospäin kaikki vaikutti onnelliselta ja kaikkien mielestä olimme unelmapari. Silloin harvoin kun kasvoihin tuli jälkiä ne onnistui aina jollain tavalla selittämään.
Suhde loppui muista syistä. Nykyisen seurustelukumppanini kanssa olin pitkään varuillani ennen kuin pystyin 100% luottamaan siihen että fyysinen koskemattomuus todella on pyhä asia.
Toivottavasti X-tyttöystäväni on nykyään rauhoittunut.