minusta tuntuu, että olen yksin yhdessä?
saan osakseni haleja, turvallista kainaloa ja seksiä, pitäisi siis olla kai tyytyväinen ja onnellinen.
Jos menemme ulos niin avokkini on vieressäni ja tanssimme yhdessä mutta en tunne että hän oikeesti siinä olis..
kun kysyn et mihin hän minussa rakastui niin hän ei osaa vastata
kun kysyn mitkä ovat huonot puoleni niin niitä ei ole
kun kysyn hyviä puoliani, vastaus on että niitä on niin paljon
vastakysymyksiä hän ei tee eikä hän ylipäätänsä paljoakaan pysty puhumaan tunteistaan kuin kännissä "vahingossa"...on kuulemma hyvin tyytyväinen minuun ja jopa seksielämäämme
tulee vaan kuitenkin jostain tunne, että olisin kuin jokin kaupanhyllyltä hankittu juttu
ollaan jo nelikymppisiä mutta tuorehko avopari
jotenkin tuntuu niin vaikeelta
saan osakseni haleja, turvallista kainaloa ja seksiä, pitäisi siis olla kai tyytyväinen ja onnellinen.
Jos menemme ulos niin avokkini on vieressäni ja tanssimme yhdessä mutta en tunne että hän oikeesti siinä olis..
kun kysyn et mihin hän minussa rakastui niin hän ei osaa vastata
kun kysyn mitkä ovat huonot puoleni niin niitä ei ole
kun kysyn hyviä puoliani, vastaus on että niitä on niin paljon
vastakysymyksiä hän ei tee eikä hän ylipäätänsä paljoakaan pysty puhumaan tunteistaan kuin kännissä "vahingossa"...on kuulemma hyvin tyytyväinen minuun ja jopa seksielämäämme
tulee vaan kuitenkin jostain tunne, että olisin kuin jokin kaupanhyllyltä hankittu juttu
ollaan jo nelikymppisiä mutta tuorehko avopari
jotenkin tuntuu niin vaikeelta
Vastaukset 4
Vanhimmat
että jokin klikkaa niinkuin kerroit. Minulla heräsi ajatus, että millaiset taustatekijät teillä kummallakin on? niillä on iso merkitys. jos toinen on esim. perhekeskeinen maalais tyttö ja toinen eronneen kaupunkilaisperheen poika tai toisinpäin niin niistähän on kummallekkin muodostunut oma maailma. Aikuisiällä näitä maailmoja on ehkä vaikea yhdistää? entiä..tässä jokin ajatus
Tuohan on aivan normaalia, mitä oikein vaadit?
Jokainen on yksin päänsä sisällä, ei toisen tarvitse sinne pyrkiä...
Mitä miehen pitäisi kysellä, jos asiat on kunnossa eikä mikään ole epäselvää?
Tuo kuuluu suhteen alkuun. Silloinhan sitä (varsinkin naiset) kaipaa jatkuvaa vakuuttelua ja siteiden vahvistamista, että tuntisi olonsa turvalliseksi, halutuksi ja ihailluksi. Se roolihan meille opetetaan jo penskana.
Se ei silti anna oikeutta syyllistää miestä siitä, että hän nyt ei osaakaan kertoa juurta jaksaen rakastumisensa hetkestä tai kokee vieraaksi rakastuneenakin kehua ja ihailla uutta siippaansa maasta taivaisiin.
Anna ajan rauhoittaa tunteesi ja syventää niitä luonnolliseen tahtiinsa. Näe se mitä teillä on, äläkä anna minkään muun ottaa ajatuksissasi valtaa.
joskus olen miettinyt tuota.
Kerran kysyin mieheltäni, rakastatko minua ja hän vastasi,että tottakai, ei hän muuten naimisiin olis mennyt. Hän sanoo kyllä,kun lakkaa rakastamasta.
Me naiset kun vain tarvitsemme ne kolme pientä sanaa... ;)