Jokaisella pitäisi olla isosisko

Ihanaa kuulla että välisi siskoon ovat hyvät. Minulla on noin 6 vuotta nuorempi sisko, ja pitkälti sama menneisyys..eli emme olleet lapsena läheisiä mutta aikuisena meistä tuli ylimmät ystävät ja todella läheiset.Nyt kaikki on taas mennyttä.. Harmittaa niin vietävästi että väliimme tuli "asia" josta emme pääse yhteisymmärrykseen ja nyt olemme etääntyneet toisistamme ja silloin harvoin kun olemme tekemisissä, välimme ovat "muodollisen kankeat".. Rakastan ja kaipaan. On kuin puukkoa vääntäisi haavassa kun mietin miten asiat oli ennen..

Moi,
Ihan kateeksi käy. Mutta onnellinen sinun puolestasi.

Itselläni on kaksi pienempää siskosta. Aikanaan olin heille joka käänteessä se tuki ja turva. Autoin rahallisesti, henkisesti, olen molemmat majoittanut myös kun asuntoa ei ollut.

En vain tiedä mitä olen tehnyt vuosien mittaan väärin. Ensin molemmat alkoivat pikkuhiljaa saamaan oman elämänsä kuntoon (mikä on hyvä).

Ja sitten pikkuhiljaa minusta tuli suoraan sanoen juntti heidän silmissään. Siskoni on avoliitossa nykyään varakkaan raskalaisen kanssa ja asuu ulkomailla.Mies on vielä hyvästä varakkaasta perheestä.

Huomaan että siskoni häpeää silmät päästään minua julkisissa paikoissa, yms yms. Mutta harvoin kun nähdään ja vielä harvemmin jos ollaan kahdestaan huomaan siskoni olevan ihan sama tyttö kun joskus aiemmin.
Silloinkin hän kiittää aina antamastani tuesta.
Mutta en ymmärrä miksi sitten käyttäytyy muun porukan läsnä ollessa niin eritavalla.
Muuten tämä siskon mieskin katselee minua ja nuhjuista olemustani nenän vartta pitkin.

Kovasti minua aikanaan loukkasi sekin että kun menin naimisiin, ei siskoni halunnut tulla edes häihini, hän piti ranskassa olevia seurapiiri juhliaan tärkeämpinä. Olisi kyllä kerinnyt niihin, mutta olisi tuo reissu ollut liian väsyttävä, ja kun lennotkin saattaa myöhästyä. Että tällanen kiva tekosyy.

No, olehan minä vähän tällainen "tuulipuku". Isot talolainat niskassa, niska limassa painan töitä ties kuinka monetta vuotta ilman lomaa, ja kaikki rahat menee talon laittamiseen ja vaatteetkin nuhruiset. Heh heh kun ostan mielummin maalia kun uusia vaatteita.Eli minulta ei todellakaan löydy kaliita merkkivaatteita.
(en tällä tarkoita että repaleisissa paskasissa vaatteissa tallusta joka paikkaan, enkä pitäisi huolta itsestäni, en vaan käytä kahta tuntia päivässä kaunistautumiseen, eikä olisi aikaakaan)
Kun taas sisko viilettää jatkuvasti ympäri maailmaa, milloin missäkin lomalla tai muuten matkalla. Ja shoppailee kaikkea kivaa itselleen.

En todellakaan ole kateellinen, vaikka hyvin voisi luulla.
Minulla on kuitenkin vakaa hyvä elämä ja avioliitto. Mutta kaipaan vaan noita aikoja siskojen kanssa mitä aikanaan oli. En vaan tunne olevani heille tärkeä ihminen enää missään. Toivottavasti edes siskona pitävät.

Tää on ehkä tosi asiatonta sanoa/kertoa. Mutta tiedän että tällä ulkomailla olevalla siskolla tuo suhde on menossa poikki ennemmin tai myöhemmin, merkit ovat olleet esillä jo muutaman vuoden. Joten tiedän kyllä että sen jälkeen olen taas se rakas sisko joka auttaa rahallisesti, enkä ihmettele jos asumaankin tulee luokseni, no, onhan meillä toisaalta iso talo.

En nyt tiedä mitä tämä avatuminen nyt auttaa. Mutta kuitenkin...

Ole onnellinen, toivoisin niin kovasti että asiat olisivat samalla tavalla kuin sinulla.

Mulla on 10 vuotta vanhempi isosisko, johon mulla on ihan loistavat välit. On aina ollutkin mutta nyt kun itse olen murrosiässä ja alkanut ymmärtää asioista välimme ovat vain parantuneet en osaisi kuvitella elämää ilman isosiskoani. Voin puhua siskolleni aivan kaikesta ja meillä on aina hauskaa yhdessä.

Minä olen usein toivonut, että minullakin olisi 5 vuotta vanhempi isosisko juuri tuon takia. On vain 2 vuotta vanhempi isoveli, joka on tehnyt minusta onnettoman ja yrittänyt monta kertaa tappaakin. :(

Ittellä on kaks ihanaa isoveljeä,mutta vanhimman veljen kanssa ollaan vähän läheisempiä.Me ei olla koskaan riidelty(mitä nyt vähän pienempinä jotain pientä kinaa). Meillä on isoimman veljen kanssa kanssa joku ihmeellinen maaginen voima koska me voidaan lukea melkeimpä toistemme ajatukset ja sanotaan samaan aikaan samoja asioita(koittakaa ymmärtää tätä mun selitystä :). Kun veljeni sitten lähti armeijaan tammikuussa,se oli mulle tosi kova paikka. En näyttänyt sitä muille mutta itkin monta iltaa sitä että veljeni ei ole piristämässä minua,koska kavereiden kanssa ei silloin menny kauheen hyvin ja vaikka me ei veljen kanssa oikeen koskaan puhuta mitään "syvällistä" se osaa piristää

Mulla ei oo siskoo, mutta oon itse sisko. Mulla on isoveli ja pikkuveli olen niin kiitollinen heistä kuin vain voi olla.

Hei!

Mukava lukea useimpia viestejä, joitakin ikävämpi.
Te, joilla on hyviä kokemuksia,oletteko kertoneet asian suoraan sisaruksillenne? Eipä tuosta luultavasti haittaa olisi muutenkaan, ehkä myös te muut saisitte välinne kuntoon, jos sisaruksenne ei ole tajunnut...onnea!

Näin isosiskon näkökulmasta voin sanoa, että kyllä se on suunnaton huoli ja hätä aina niitten pienempien sisarusten puolesta. Aina niitä on pitänyt paimentaa ja perään katsoa, etteivät tee kovin typeryyksiä tai ettei kukaan esim. kouluaikana niitä kiusannut. Minulla ei ole isosiskoa. Minä olen saanut sen isosiskon roolin. Ehkä minusta siksi tuli itsenäinen ja vahva nainen, joka pärjää omillaan ja voi pitää huolta toisistakin.

Iteltäkin kyllä isosisko löytyy mutta ei paljon perusta tämän olemassaolosta. Ei pideltäis yhteyksiä juuri ollenkaan jos en ite soittelisi..jos pyydän voisko tulla käymään niin sieltä tulee semmonen pöllähtäneen kuuloinen 'jaa no, tuu nyt sitte'.. Avainsanat siskooni ois kuniinkuusluokan oharointi, unohtaminen ja tahallinen myöhästely. Sen lupaukset ja sopimukset on pelkkää ilmaa. Kummatkin kuitenkin ollaan aikuisia. Ärsyttää et oon sille itsestäänselvyys. Sanoi kyllä itekin 'ettei oo sellanen et yhteydenpito ois sille kauhean tärkeää' Kaverit tietty sitäkin enemmän. Kun pyydän jotain pientä palvelusta niin se saa raivarin et kun ite olen itsekäs ja yritän saada muut tekemään asiat puolestani. Olisin ikionnellinen jos oisin ite isosisko jollekin ja joku pyytäis apua.

Keski-iän kriisissä, kun tuli avioero ja uudet villit päivät, niin vuosia nuoremman pikkusiskon tuki oli todella tarpeen! Silloin osamme vaihtuivat ja isosiskosta tuli uusteiniyden myötä pikkusisko. Pikkusisko taas paistoi sunnuntai-aamuisin pullaa, samoihin aikoihin isosisko palasi viihteeltä kotiin. Olisi sitä tämä täti tehnyt itsensä useammankin kerran naurettavaksi jos ei pikkusiskon topakat mielipiteet ja neuvot olisi pelastaneet tilannetta. Nyt on saatu tämä isosisko turvallisesti uusiin naimisiin ja istumme molemmat omissa pullantuoksuisissa kodeissamme tyytyväisinä siihen, että meillä on toisemme niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä!

isosiskon... nyyh..

Itse olen kiitollinen siitä, että olen saanut maailman parhaan pikkusiskon! Meillä on yli kuusi vuotta ikäeroa ja teinivuosina toki riideltiinkin. Mutta nyt kun kumpikin ollaan aikuisia, niin ei voisi paremmin mennä. Kumpikin on toista tukenut vuosien varrella ja ottanut tarpeen tullen isomman tai pienemmän roolin.
kummallakin on tietysti omat kaveripiirit, mutta siskoani parempaa ystävää ei löydy. Meillä pelaa kemiat yhteen,aina on ilot ja surut jaettu. En voisi kuvitella elämää ilman siskoani.

On aivan ihana! Meillä on ikäeroa 16-vuotta! Olen saanut häneltä paljon ja varmaan antanutkin! Suhde on vastavuoroista valtavasta ikäerosta huolimatta. Hän on teini ja minä jo aikuisten maailmassa. Saan usein pikku-siskolta ihania hyvänyön viestejä yms. lämpimiä muistamisia! Meillä on onneksi ollut mahdollisuus tutustua toisiimme hänen vartuttua, vaikka olen asunut kaukana, poissa kotoa jo 18-vuotta. Hän tulee usein lomiksi luokseni ja tehdään kaikkea mukavaa! Kaikki siskossuhteet on vaalimisen arvoisia ja tärkeitä! Ikäeroista huolimatta =)

Itelläki isosisko :S

Olen runsaat 11 v nuorempi siskoani.... hän ei hyväksynyt mun menestystäni.... hän kysyi mitä pojallemme kuuluu ja kun kerroin että on lukion toisella niiin... loppui yhteydenpito meihin koko loppuiäksemme...

Ootteko te nussineet siskosi kanssa

Harrastattko seksiä siskosi kanssa

Isosisko voi opettaa nussimaan...