Oletteko muut sitä mieltä, että mediassa pitäisi ottaa jossain määrin esille ns. todelliset ikisinkut. Media työntää päivittäin verkkokalvoille asiaa parisuhteista, seksistä yms. "normaalista", mutta unohtaa täysin, että tietty osa sinänsä normaaleista ihmisistä elää täysin tuon pariutumismaailman ulkopuolella.
Maailmalla aihetta on tutkittu jo jonkin verran, mutta mielestäni tästä olisi hyvä käydä ehkä vähän avoimempaa keskustelua. Käytännössähän kyse on siis lähes poikkeuksetta miehistä, jotka pärjäävät tyypillisesti yhteiskunnassa noin muuten ihan mainiosti. Kyse ei ole mistään parin sadan friikin ryhmästä, vaan voi huoletta arvioida, että jopa yli 5% suomalaisista miehistä kuuluu tähän ryhmään, oman kaveripiirini perusteella luku on jopa suurempi. Käytännössä voidaan puhua siis jopa 100 000:n miehen ryhmästä.
Syitä "eristäytymiselle" on vaikka kuinka paljon, eikä aihe ole mitenkään yksinkertainen. Jenkki(?) tutkimuksen mukaan lähes kaikille tutkimukseen osallistuneille oli kuitenkin yhteistä se, että teini-iässä miehet ei olleet missään epäformaalissa kontaktissa naisten kanssa. Itse voin myös näin jälkikäteen todeta, että jakautuminen "normaalien" ja ikisinkkujen ryhmiin oli selvästi nähtävissä jo ylä-asteella, mutta eihän sitä silloin tajunnut.
Eräs suuri ongelma on myös tietysti se, että ko. miehiä on varmasti lähes mahdotonta saada puhumaan asiasta julkisesti, koska tälläisella "paljastuksella" voi olla negatiivisia vaikutuksia esim. miehen työelämään. Itse kuitenkin koen, että olisi helpompaa elellä, jos asia ei olisi niin hirveä tabu, että sitä pitäisi kokoajan huolellisesti peitellä.
Ymmärrän tosin, että aihe ei ehkä ole kovin mediaseksikäs. :-)
Maailmalla aihetta on tutkittu jo jonkin verran, mutta mielestäni tästä olisi hyvä käydä ehkä vähän avoimempaa keskustelua. Käytännössähän kyse on siis lähes poikkeuksetta miehistä, jotka pärjäävät tyypillisesti yhteiskunnassa noin muuten ihan mainiosti. Kyse ei ole mistään parin sadan friikin ryhmästä, vaan voi huoletta arvioida, että jopa yli 5% suomalaisista miehistä kuuluu tähän ryhmään, oman kaveripiirini perusteella luku on jopa suurempi. Käytännössä voidaan puhua siis jopa 100 000:n miehen ryhmästä.
Syitä "eristäytymiselle" on vaikka kuinka paljon, eikä aihe ole mitenkään yksinkertainen. Jenkki(?) tutkimuksen mukaan lähes kaikille tutkimukseen osallistuneille oli kuitenkin yhteistä se, että teini-iässä miehet ei olleet missään epäformaalissa kontaktissa naisten kanssa. Itse voin myös näin jälkikäteen todeta, että jakautuminen "normaalien" ja ikisinkkujen ryhmiin oli selvästi nähtävissä jo ylä-asteella, mutta eihän sitä silloin tajunnut.
Eräs suuri ongelma on myös tietysti se, että ko. miehiä on varmasti lähes mahdotonta saada puhumaan asiasta julkisesti, koska tälläisella "paljastuksella" voi olla negatiivisia vaikutuksia esim. miehen työelämään. Itse kuitenkin koen, että olisi helpompaa elellä, jos asia ei olisi niin hirveä tabu, että sitä pitäisi kokoajan huolellisesti peitellä.
Ymmärrän tosin, että aihe ei ehkä ole kovin mediaseksikäs. :-)
Vastaukset 35
Vanhimmat
Muistin juuri, että lisäksi tutkimukseen vastanneille tyypillistä oli erittäin negatiivinen suhtautuminen omaan kehoonsa, vai pitäisikö sanoa "fyysinen minäkuva".
Asiaa virkot. Ja todella kyllähän sen jo yläasteella näki miten monelle käy. Ujo, ei trendikäs jätkä yläasteella tarkoittaa miltei automaattisesti sosiaalisen elämän köyhyyttä naisten suhteen ehkäpä koko loppuelämän.
Huvittavintahan koko asiassa on se, että näiden raukkojen vanhemmat ovat varmaan vieläkin mielissään kuinka "meidän poika" oli niin kunnollinen ja kiltti teininä. Luultavasti sama poika miettii nykyään viikottain elämänsä päättämistä tai ainakin kiroaa yksinäisyyttään ja kyvyttömyyttään.
Olen pitkä, komea, varakas ja en ole seurustellut ja ikää 30 eli melko paljon.
Olen hetero, siis ei siinä asiassa ole vikaa, mutta oman elämän pilaaminen jonkun naisen kanssa
yhdessä asuen ei tunnu kiinnostavalta eikä välttämättä lasten kasvatusvastuu ja maailmanmeno nykyisin.
Siis en tiedä mitä surkeaa on elämässäni, koska minulla on paljon ystäviä. tuttavia. omaisia ja menoja ja harrastuksia ja vaativa työ
Koska kaikki kehuvat kaunista ulkonäköäni ja olen pitkä 190 cm, niin en todellakaan tajua, miksi minun pitäisi olla joku surkimus, jos en joudu kokemaan avioeroa tai jättämisiä, koska en ole mikään renttu enkä pelle. Naisethan haluavat
huvittajan itselleen.
Minulla on trendikkäät vaatteet ja saisin naisen vaikka heti, jos viitsisin yrittää, mutta näin on parasta.
Onks tää se mamma ja mammanpoika? :D Nöuuu, stoppaa jo :D
Niin minkäs teet kun ei teininä tullut opeteltu näitä parisuhdeleikkien alkeita. Ei näitä enää myöhemmin millään opi. Ne joilla oli jo teininä vientiä kaatavat naista kuin viljaa.
No, ei auta valittaa oma moka.
Näin jälkeen päin voi helposti todeta, että porukka tosiaan jakautui yläasteella tiettyihin ryhmiin. Ja ryhmänjäsenillä oli tiettyjä yhteisiä piirteitä.
Mutta silloin aikoinaan ei kyllä käsittänyt tai edes pystynyt kuvittelemaan miten ratkaisevaa oli joutua ns. väärään seuraan. Ensikontaktit naisiin olisi pitänyt tehdä jo teininä, mutta kun oli ujo ja syrjitty niin eipä tullut edes yritettyä. Plus väärä suhtautuminen alkoholiin.
Tietysti olin kunnollinen ja kiltti. Esim. kun 16-vuotiaana muutin asumaan yksikseni toiselle paikkakunnalle, niin se oli kotona vain ilmoitusluontoinen asia.
Maailma on nykyään niin raadollinen, että omia heikkouksia ei pidä paljastaa. Eli kokemattomuutta parisuhteista ja seksistä ei pidä paljastaa. Mikä on suht.koht. helppoa, sillä enhän päästä ketään ihmistä lähelle vaan jättäydyn kylmäksi ja etäiseksi.
Eli kukaan ei tunne minua niin hyvin, että pystyisi uskomaan, että olen 28-vuotiaana seksuaalisesti täysin kokematon.
Tietysti panostan siihen, että ihmisten parissa vaikutan mahdollisimman menestyneeltä. On arvostettu koulutus ja pidän huolta ulkonäöstä ja ulkoisista puitteista.
Toisin sanoen ihmisten seurassa vedetään parhaan taidon mukaan roolia, että kaikki on vähintään ok. Sitten vapaa-ajalla ollaan reilusti niin helvetin vittuuntuneena ja katkerana.
tutkimuksesta, jonka teki Brian G. Gilmartin ja johon joku laittoi linkin Wikipediaan tuossa alempana?
Minne menee hellät, hyvät tunteet, ja kuka antaa takaisin rakkautta..... Ei komeus kai riitä, tuntemaan minua rakastetaan, ja annan rakkautta,vai....
En mäkään ketään lähelle päästä saatikka kehenkään täysin luottaisin. Varsinkin kun tämäkin palsta on täynnä seksiä, panemista, vakipanoja ym. Kyllähän ihmiset kiskoisivat siitä huumoria loppuelämänsä. Näin on hyvä olla.
Mäkin oon miettiny, että ikisinkkuudesta puhutaan liian vähän. Sekin voi lisätä toivottomuutta, jos kuvittelee, että on ongelmineen yksin. Tosin niin voi myös tieto siitä, että moni itseään vanhempikaan ei ole vielä löytänyt ketään...
Kyseessähän on ns.love-shyness ja tosiaan en muista koskaan lukeneeni aiheesta esim.lehtijuttua. Oma tulevaisuus naisten suhteen alkaa olla jo selvä, ellei minuun jokin nainen ihastu ja pyydä ulos niin en ikinä tule kokemaan minkäänlaista lähempää tuttavuutta naisten kanssa. Itse kun en siihen tule koskaan pystymään.
http://en.wikipedia.org/wiki/Love_shyness
http://www.love-shy.com/Gilmartin/Dr._Brian_G._Gilmartin-Shyness_&_Love-(onepage).pdf
Itse en varsinaisesti viitannut mainitsemaasi tutkimukseen. Muutamia "love-shyness" piirteitä huomaan itsessäkin, mutta yleisesti ottaen en kuulu ollenkaan tuohon ryhmään. Love-shyness miehet on ko. tutkimuksen perusteella keskiarvoa heikommin menestyneitä myös muilla elämän osa-alueilla, kun taas minulla ikisinkkuus ei vaikuta negatiivisesti arkielämään.
Luin tuon tekstin Wikipediassa ja lähes jokainen kohta pitää mun kohdalla paikkansa. Olen kyllä sitäkin epäillyt, että olisin ainakin jossain määrin autistinen ja kyllähän tuolla mainittiin selvä yhteys "rakkausujouden" ja Aspergerin syndrooman välillä.
Minä myös olen lievästi autistinen ja loveshy-mies.
Kyllä, minusta aiheesta voitaisiin puhua enemmän myös mediassa. Se saattaisi auttaa ikisinkkuja ymmärtämään, että on muitakin.
Kuitenkin, tekstissäsi oli pari asiavirhettä, jotka korjaan. Kolmekymppisistä ihmisistä hieman alle 2% on seksuaalisesti täysin kokemattomia. Näistä osa, varmaan jopa puolet, on naisia. Ongelma ei rajoitu pelkästään miehiin, vaan myös monilla naisilla on sosiaalisia ja muita ongelmia, jotka estävät seksin ja suhteiden "harrastamisen". Toki ikisinkku saattaa oman tuttavapiirinsä perusteella yliarvioida kokemattomien määrän sukupuolessaan ja ikäluokassaan. Lika barnen lekar bäst eli ikisinkun monet ystävät ovat varmasti yhtä lailla ikisinkkuja.
Ikisinkkuus mielletään liian usein vain miesten ongelmaksi. Naisen ikisinkkuus se vasta ongelma onkin. Nimittäin ikisinkkumiehelle löytyy kyllä aina jostain - ellei muualta niin netistä - ymmärtäjä, mutta ikisinkkunaiselle näin ei käy. On täysi tabu, että osa naisista ei "kelpaa" kenellekään tai kykene seksiin tai suhteisiin. Aivan, kuin nainen olisi "kone", jonka pitäisi "antautua" sopivan "tasokkaalle" miehelle omista ongelmistaan ja komplekseistaan huolimatta. Ainakin, jos halua parisuhteeseen löytyy.
Ja entäpä sitten neitsytnaiset? Jos mies on kolmekymppisenä kokematon, se johtuu siitä, että naiset ovat kranttuja. Jos kolmekymppinen nainen on kokematon, hän on kranttu. Kyseessä ei ole mikään "oikea" ongelma, koska tämäkin nainen saisi seksiä milloin tahansa baarista. Ehkäpä näin, mutta entä jos siihen ei psyykkisesti pysty vaikka halua olisikin?
Tunnen itse varmuudella viisi naista, jotka ovat neitsyitä vaikka ikää on lähemmäs kolmekymmentä. Kukaan heistä ei ole ikinä seurustellut, harrastanut seksiä tai suudellut miestä. He kaikki ovat akateemisesti koulutettuja, tavallisen näköisiä "harmaahiiriä". Eivät tippaakaan seksikkäitä. Ja ujoja, hyvin ujoja. Eivät he pysty seksiin, eivät he voi tuosta vaan mennä ja "iskeä" miestä. Kukaan ei tahdo seurustella heidän kanssaan, sillä he ovat ikävän näköisiä, estyneitä ja hiljaisia. Oikeita vanhanpiian karikatyyrejä.
Löytyisikö heille ymmärtäjää?
itse ainakin voisin aivan hyvin olla kiinnostunut kuvaamistasi "hiirulaisista" etenkin, jos he ovat akateemisesti koulutettuja. Itse asiassa voin hyvin kuvitella, että viihtyisin heidän kanssaan paljon paremminkin pysyvässä suhteessa kuin "menevien" naisten kanssa. Ujous ja arkuus ovat kuitenkin huomattavasti pahempia miinuksia miehelle kuin naiselle. Samaten kokemuksen puute on pahempi asia miehille kuin naisille. (Varma tapa miehelle saada moni nainen kiinnostumaan on omata hyvännäköinen naisystävä. Mitä useampi nainen on miehestä kiinnostunut sitä helpommin uudetkin naistuttavuudet kiinnittävät mieheen huomiota.)
En usko, että ongelma on siinä, etteikö kukaan pitäisi tällaisista "hiirulaisista". Tai etteikö kukaan nainen pitäisi todella ujoista ja kilteistä miehistä. Ongelma lienee siinä, että näiden todella ujojen ja kilttien "hiirulaisten" on vaikea ottaa kontaktia paljon kehenkään. He saattavat istuksia yksinään baarissa/leffassa/jalkaprässissä ja jos joku sattuu sanomaan sanan tai pari, heiltä menee pasmat sekaisin. Oli kyseessä mies tai nainen, niin jos ujous ja kokemattomuus on yltänyt tietylle tasolle, sieltä on vaikea enää palata "seurustelevien ja normaalien" pariin. Ei auta, vaikka joku olisikin kiinnostunut, katselisi vaikka, että onpa kivannäköinen tyttö tai poika kahvilan nurkassa. Tai vaikka menisi juttelemaan. Liian ujon ihmisen kanssa tilanteesta tulee nopeasti sosiaalisesti vaivautunut tai se ei muuten vaan etene mihinkään. Pieni ujous tai arkuus ei varmastikaan ole haitta naisilla, mutta monilla naisilla ujous on aivan sairalloisissa mitoissa.
kuvailemasi kaltaista tapausta.
Mielenkiintoisempi kysymys omasta näkövinkkelistäni on, miten tällaista ihmistä lähestytään ilman, että toinen katoaa maan alle tai muuttaa jonnekin helvetin Timbuktuun? Ja lähestymisellä meinaan ihan treffi-suutelo-parisuhde&yhteinen punkka -mielessä.
Koska ikisinkkuuden syyt on mitä moninaisempia, niin mahdollisessa kontaktin ottamisessa pitää olla varovainen. Itse esim. en missään tapauksessa lähtisi "treffeille", jos joku nainen tulisi yht'äkkiä pyytämään, mutta pikkuhiljaa tutustumalla voisi kiinnostusta teoriatasolla löytyä enemmänkin. Rehellisesti täytyy myös todeta, että jos nainen vaikuttaisi yhtään pintaliitäjältä tai muuten "menevältä", niin en olisi halukas edes tutustumaan. Jos taustat on täysin toisistaan poikkeavat, niin säästää vain molempien aikaa ja vaivaa kieltäytymällä heti kättelyssä.
Kaikki ikisinkut, kuten minä, ei ole varsinaisesti ujoja tai muuten sosiaalisesti estyneitä. Ongelma tulee kuitenkin siitä, että kun ei ole mitään intiimejä kokemuksia naisista, niin luonnollisesti ei voi olla täysin 100% rento ja oma itsensä heti alkumetreiltä.
no omassa tapauksessani taisin hätiköidä alkuun. Ja en todellakaan käyttäytynyt 100% luontavasti minäkään; päinvastoin taisin antaa itsestäni melkoisen pöhkön kuvan.
Tästä on kulunut aikaa jo hyvä tovi ja olosuhteista johtuen aina silloin tällöin tavataan. Sen verran varovaisemmaksi olen tämän tapauksen suhteen tullut, etten kyllä aio häntä enää romanttisessa mielessä edes lähestyä; kunhan nyt sais edes kaverisuhteen reilaan.
"Ongelma tulee kuitenkin siitä, että kun ei ole mitään intiimejä kokemuksia naisista, niin luonnollisesti ei voi olla täysin 100% rento ja oma itsensä heti alkumetreiltä."
Helpotetaas sun paineita heti sanomalla, että miehistä kokemusta omaavillekkin jokainen mies ja juttu hänen kanssaan, on joka kerta ainutlaatuinen. Kokeneempikaan ei tiedä toisen luonteesta ja tarpeista yhtään mitään...olemalla yhdessä joutuu opettelemaan joka kerta melki alusta kaikki jutut :) Eroa on tietty siinä, että kokeneempi on oppinut tietämään paremmin sen oman mies- ja naismakunsa. En vähättele ikisinkun parinmuodostukseen liittyviä ongelmia, mutta haluan sanoa, että alusta se kokeneempikin joutuu joka kerta uuden miehen kans aloittamaan :) Ja yhdessäolemalla sitä vasta oppii toista...siinä missä ikisinkkukin oppii siitä toisesta vasta yhteyttäpitämällä :)
Toivoisin, että ihmiset suhtautuis uuden tuttavuuden alkamiseen samantapaisella nöyryydellä kuin miten vaikka uudessa työpaikassa joutuu tehdä. Hyväksyy sen, että ei tiedä kaikkea, itseasiassa ei tiedä vielä oikein mitään, toimintatavat ovat hakusessa, pikkuhiljaa oppii lisää, kärsivällisesti ja itselleen armollisesti eteenpäin. Toki jotain rajaa, ettei lähde mahdottomuuksiin (antaa kohdella itseään tai toista väärin) ei pidä lähteä mukaan.
tuossa ryhmässä. Ajatellaanpa miehen ja naisen välistä seksiä:
Vaikka joku tasa-arvovouhottaja yrittäisi muuta sanoa, niin totuushan on se, että miehet ovat selvästi kiinnostuneempia naisista, kuin naiset miehistä. Tämän näkee siitä, että miehet ovat ihastuksensa kohteen vuoksi valmiita myöntymään, taipumaan ja joustamaan monessakin asiassa. Miehet yleenskin saavat koko käyttövoimansa, elämän energiansa naisista. Miehet elävät naisille ja saavat tyydytyksensä naisista. Miehille tärkeintä on nainen.
Miehen seksuaalisuus on suoraviivaista, siinä ei ole mitään mutkia, vaan mies on rehellisesti kiinnostunut naisesta, eikä siitä, mitä nainen tarjoaa hänelle.
Naiset taas eivät elä miehille, eivätkä saa itse miehistä mitään energiaa. Naiset saavat miehistä kyllä käyttövoimansa, mutta eri tavalla ja ikäänkuin mutkan kautta: naiset saavat tyydytyksensä siitä, että miehet haluavat heitä. Naisille tärkeintä ei ole mies, vaan mies ja nainen yhdessä, eli suhde.
Nainen ei koe miestä yksittäisenä, erillisenä "yksikkönä", vaan hän mieltää miehen aina osaksi naista. Nainen ei pysty näkemään miestä itsenäisenä, sukupuolisena olentonta, vaan tärkein ehto naisen kiinnostumiselle on, että mies on kiinnostunut naisesta. Nainen voi ihan hyvin olla kiinnittämättä mitään huomiota yhteenkään mieheen, jollei näistä yksikään uskaltaudu tekemään aloitetta. Naisen kiinnostus miehiin on siis ehdollistunutta ja naisen himokaan ei ole samanlaista, kuin miehen himo naiseen. Kun nainen sanoo haluavansa jotain miestä, hän todellisuudessa tarkoittaa sitä, että hän haluaa sitä, että mies haluaa häntä. Toisin sanoen siis nainen haluaa itseään, ei miestä.
Toisin kuin miehellä, naisen seksuaalisuus ei ole suoraviivaista, vaan hyvinkin epäsuoraa, sisäänpäinkääntynyttä ja ehdollistunutta. Olen aika varma, että ainut tapa, jolla heteronaiset pystyvät kokemaan saman suoraviivaisen tyydytyksen, kuin miehet, on olla kontaktissa toisen naisen kanssa. Tutkimusten mukaanhan heteronaisetkin pitävät naisen vartaloa kiihottavampana kuin miesvartaloa. Olemalla naisen kanssa tai haaveilemalla siitä, nainen pystyy kokemaan tuon miehisen tunteen, eli suoraviivaisen halun naista kohtaan. Harmi, etteivät naiset kykene tuntemaan suoraviivaista himoa miehiä kohtaan, se tekisi seksistä paljon rikkaampaa.
Melkoista bullshittiä laskettelit sitten :) Ei ne asiat ihan noin mustavalkoisia ole.
Taitaa -Mikko- olla ikisinkku, kun noin "hienoja" teorioita kehittelee.
(Toisaalta on hienoa, että hän kumosi lauseen "feministit ovat vain munankipeitä".)
mä olen hieman erilainen sinkku, kun olen naimiaisissa ja kokemuksia on muutenkin kyllä...
Mutta olenpa sinkkulina kuitenkin sen verran paljon aikaani viettänyt että pystyn arvioimaan sekä suhteellista että suhteetonta elämää, ainakin omasta näkö kannastani.
Kyllä minustakin tuntuu että monille naisille on jotenkin hankalaa se että mies on mies, eikä nainen... ihan turha hakea miehestä samanlaista ystävää kuin se paras tyttöystävä on, mies voi ymmärtää ja lohduttaa olla hellä ja ihana, mutta se on silti vaan mies, ja se ei tule koskaan olemaan naiselle riittävästi, ei koskaan !
Mä olen elämäni ekat vuosikymmenet elänyt naisille, palvonut, runoillut, kokannut ja siivonnut, hoitanut lapsia, soitellut kitaralla kynttilän valossa, ihan totta. Huvittavin palaute mitä olen saanut , on se kun yks työkaveri nainen sanoi " jos en tietäisi että sinulla on lapsia, olisin sitä mieltä että sinä olet hintti " tai se kun naispuolinen pomo lähenteli mua pikkujouluissa, ja kun estelin, kuulutti täti kovaan ääneen " vielähän sitä tanssisi kun olis oikeita miehiä, mutta kun ei ole kuin tuo XXXXx"
hassua !!
Mutta siis, se mitä kävin sanomaan on se että taidampas viettää loppuelämäni sinkkuna, mä en vaan jaksa, en sitä loppumattomien vaatimusten tulvaa, kun mikään ei koskaan riitä, ei ikinä, mä korjaan autot, osaan kokata, kaataa puita, olen ihan hyvän näköinen, ao on ihan kiva, mutta , mä en vaan ole nainen, vaan mies !! ja se on synneistä suurin.
Jos minä söisin jäätelöä,
kylmin huulin
suutelisin niskaasi,
mahtaisitko hymyillä ....
Jayjay
oli kirjoitus täynnä häränkakkaa! Kyllä naiset himoitsevat miehiä ihan siinä missä miehetkin himoavat naisia. Naiset vain eivät välttämättä himoitse juuri sinua/minua vaan joukolla jotain toista miestä.
se miten suhtaudut naisiin, vaikuttaa suoraan siihen, miten naiset suhtautuvat sinuun? Jos on kovin fakkiutunut ajatusmaailma esim. paljon ajatuksia siitä millainen naisen tai miehen "tulee" olla...niin mitä arvelet: Onko naisesta kiinnostavaa vai kenties ällöttävää olla kyseisen ihmisen kanssa.
(Iki)sinkkujen ongelma on siinä, että yksineläessä ajatukset lukittuvat, kun ei ole toista ihmistä jonka kanssa pallotellaan ajatuksia. Lukkiutuneiden ajatuskuvioiden kanssa on entistä vaikeampaa alkaa olemaan toisen kanssa.
"Eräs suuri ongelma on myös tietysti se, että ko. miehiä on varmasti lähes mahdotonta saada puhumaan asiasta julkisesti, koska tälläisella "paljastuksella" voi olla negatiivisia vaikutuksia esim. miehen työelämään. Itse kuitenkin koen, että olisi helpompaa elellä, jos asia ei olisi niin hirveä tabu, että sitä pitäisi kokoajan huolellisesti peitellä."
Minua ei ole koskaan millään tavalla hävettänyt se että olen yli 20-vuotias ja täysin kokematon, ja varmasti myös jatkossakin täysin kokematon.
Tosiaan, minulla ei teini-iässä ollut minkäänlaisia kokemuksia vastakkaisen sukupuolen kanssa. On selvää että mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeammaksi se käy.
tulisi ottaa enenevässä määrin ikisinkut ne jotka muuten elävät elämäänsä yksin. Esim. että vaikka on ollut liitossa joskus, mutta myöhemmin ei enää elä kimpassa kenenkään kanssa. Joillakin on varmaan lapsiakin jne. Tälläisiä ihmisiä alkaa olla yhä enemmän Suomessa(kin).
Onhan se aika perkeleellistä, että jos yhteiskunta nojaa perusperhemalliin, ja yksineläville ei tehdä omia malleja, vaan he ovat samassa muotissa "perheellisten" tai "parisuhteellisten" kanssa. Yksineläjä maksaa kaiken yksin. Tosin hänellä ei sinänsä ole lapsiperheen tai kahden henkilön kustannuksiakaan. Mutta kyllähän se jossain näkyy, että yhden ihmisen fyffejä käyttää.
En tarkota sosiaalietuuksia tai muita rahallisia etuuksia pelkästään (verotuskin yms.) vaan ihan laajemmassa mittakaavassa sekä henkistä ilmapiiriä että ns. kovaa ympäristöä (asuntojonot esim. vuokrakämppiin jne.). Pakkohan tän systeemin on muuttua. Tosin eikös autoverotuskin perustunu (ainaki vielä joku aika sitten) 70-luvun tilanteeseen...
En tiedä oletko Tyttis79 sinkku, mutta itse äänestin juuri käydyissä eduskuntavaaleissa juuri tällaista ehdokasta, joka ajoi yksinäisten asiaa (siis ei pelkästään yksinäisten vanhempien ihmisten vaan myös yksin elävien opiskelijoiden, työttömien, vähävaraisten ja muuten vaan ikisinkkujen :)
Eipä mennyt läpi.
Meni hieman ohi alkuperäisestä aiheesta, tämä oli kommentti lähinnä Tyttis79:n viestiin.
eroaa siinä, että kokeakseen seksiä, miehen täytyy päästä kosketukseen naisen kanssa, koska miehille seksi on yhtäkuin nainen. Naisille taas seksi ei liity suoraan mieheen, ja naiset voivat kokea seksiä ilmankin miestä, olemalla itsensä kanssa. Mies ei koe seksiä itsessään, mutta nainen kokee. Nainen voi siis kokea seksiä pelkästään sillä, että pukeutuu seksikkäästi ja paljastavasti ja menee ihmisten joukkoon, missä miehet katselevat kiinnostuneesti. Mies ei voi tehdä samaa, joten ainut keino kokea seksiä on mennä naisen luokse. Edellisen johdosta naisilla ei ole mitään tarvetta mennä miesten luokse, koska he eivät koe miehissä olevan seksiä, koska seksi on naisessa.
Tiedän haluavani miestä (liekö halut karkottaneet noin syvälliset ajatukset), eikä minun siksi tarvitse ajatella noin syvällisesti kuten "naisille taas seksi ei liity suoraan mieheen, ja naiset voivat kokea seksiä ilmankin miestä, olemalla itsensä kanssa. Mies ei koe seksiä itsessään, mutta nainen kokee. Nainen voi siis kokea seksiä pelkästään sillä, että pukeutuu seksikkäästi ja paljastavasti...".
Heteronaiset haluavat miestä ja sanoisin, että kyllä he keskimäärin aktiivisesti miesseuraa etsivät mm. seksin takia.
Pukeutuminen voi olla seksikästä, mutta ei se sentään seksiä ole.
jotain muuta? Suhtautumisesi miehiin on jotenkin poikkeavaa normaalin heteronaisen ajatuksista.
Tottahan se on, että kortit jaetaan suurimmaksi osaksi jo yläasteella. Eräskin kaverini, jolla oli teininä jo vientiä naisten parissa elää tällä hetkellä avioliitossa naisen kanssa ja on pienen pojan isä. Itselläni sen sijaan on seurustelupäiviä takana pyöreä nolla ja poikuudestanikin pääsin vasta 24 vuotiaana vuosi sitten kun jotenkin ihmeen kaupalla sain naisen baarista mukaani yhdeksi yöksi.
Itse kyllä tajusin jo yläasteella, että ikisinkuksi jään.
Nyt sillä kaverillani on jo kaksi poikaa ja kolmas tulossa, vaimo taitaa olla viidennellä kuulla.
Niin ja ikisinkku olen edelleen enkä pillua ole saanut tuon yhden kerran jälkeen.