Non-verbaliikkaa...

Kaikenlainen hypistely ja neuroottinen nypläys tarkoittaa että hän on kiusaantunut tai epävarma,varsinkin jos ei katso suoraan silmiin monttu auki ihastuksesta ja hymyilee...Näitäkin tosin löytyy..:P

Korvakoru on huonosti tai se kutittaa :)

Minä huomaan raapivani itseäni kun olen kiusaantunut, siis oikealla kädellä vasenta käsivartta rapsutan siten, että oikea käsi muodostaa "suojan" eteeni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita välttämättä että en olisi kiinnostunut, vaan enemmänkin sitä, että olen epävarma.

Pään kallistus on yleensä tosi hyvä merkki, olettaen, että haluat naisen olevan kiinnostunut sinusta.

Korvannipukoiden ja hiuksien hypistely on yleensä merkki kiinnostuksesta. Epävarmuudesta sen sijaan kertovat kaikki lukot asennossa, taaksepäin nojautuminen, pois päin kääntyminen (keskustelukumppanista) edes osittain, eteen ristityt kädet ym. ym.

Jos keskustelukumppani on kiinnostunut sinusta, hän alkaa alitajuisesti jäljittelemään sinun asentoasi ja liikkeitäsi. Seuraa tätä! (ei ole pettänyt koskaan) Lisäksi esim. eteenpäin nojautuminen keskustelussa on selvä merkki positiivisista tunteista keskustelukumppania kohtaan.

Timantti oli aikoinaan korviksessani vähän huonosti kiinni, ja hiplailin sitä jatkuvasti tarkistaakseni, oliko se vielä paikoillaan. Nyt, monta kuukautta korviksen korjaamisen jälkeen, hiplaan timanttia yhä. Yksin ollessanikin.

Älä lue liikaa ihmisten eleistä.

merkkaa. hipelöin korvakorujani silloin, kun olen keskitynyt kuuntelemaan toisen juttuja. Hipelöin korvista silloinkin, kun juttelen kavereiden kanssa, ja kun pitää keskittyä kuuntelemaan. Tai sit joskus pienessä epävarmuudessa tai epämukavuuksissaan tulee räpellettyä korvista. Esim. jos istun pöydän ääressä ja joku jatkaa juttuaan, vaikka mulla olis esim. kova kiire jonnekkin.

Korvien ja hiusten hipeltely ja pään kallistus on kaikki tyypillisiä flirrtieleitä eli se nainen selkeesti haluaa sinua.

Heh, itse teen tuota korvan hiplausta aina välillä.



-Ele viittaa kiinnostukseen
-Ele viittaa epävarmuuteen

Siinä vastaus.

Itse huomasin muutama vko sitten ensitreffeillä tekeväni juuri noin, "tarkistavan" korvakoruni asentoa tms. Mies oli minusta (on edelleen!!) todella kiinnostava. Eli siis olin kiinnostunut, mutta myös epävarma hänen silmiensä tuijottaessa (ihastuksesta) itseäni....

sitä ei voi koskaan tietää varmasti.

Mä ainakin tapasin yhden tytön, joka hipelöi korvakoruaan koko ajan, ku juttelin sille. Kaiken kaikkiaan se oli vähän yksinkertainen. Kaikki siitä on samaa mieltä. Tämän globaalimpaa tutkimusdataa ei tarvita mielestäni. Ne jotka hiplaa korvakoruaan, on pikkaisen hönöjä.

Mut ihan tosissaan, seuratkaapa sellaisia naisia, jotka sitä tekee. Onhan ne vähän sellaisia kanamaisia tai yksinkertaisia. Jos et huomaa, voit olla huolissasi. Itsestäsi. Olet nimittäin samalla tasolla.

T: 2GoodMan4U
-Ei yksinkertainen vaan monimutkainen

Tulkinta on aina kaikua omasta sielunmaailmasta. En lähtisi tuolle linjalle. Nenillesi saat naismarkkinoilla. Varsinkin kun olet Mies. Suuntaviivoja ne voivat tuoda, mutta eivät absoluuttisia totuuksia. Aika itsevarmaa kirjoitusta. Tule pois sivupolulta, se johtaa Sut harhaan... ja ongelmiin.

Voi olla kiinnostusta, voi olla tympiintyneisyyttä, voi olla vaikka nikkeliallergiaakin. Minä hiplailen korviani silloin, kun minulla on korvissani nätit, mutta oudosti tasapainotetut timanttikorvikseni, jotka hiljalleen kääntyvät vinoon. Niitä sitten välillä tunnustelen ja palautan alkuasentoon. Lue siitä sitten nonverbaliikkaa... ;)

Täyttä potaskaa. Mä olen lukenut noita non-verbaliikka "asiantuntijoiden" juttuja ja kyllä se on niin täyttä postaskaa, että mietityttää aina välillä, että uskooko ne itse todella niihin juttuihin, uskooko niihin joku muu ja kenelle ne on tarkoitettu.

Mä esim. valehtelen, koska en katso silmii -> en katso silmiin usein, koska ensinnäkin kuuntelen ja toiseksi en koe silmiin toljottamista tarpeellisena.
Mä olen kiinnostunut, koska hymyilen, ja näpärään hiuksia -> olen nauravainen ihminen koska elämä on naurettavaa. En ole edes iloinen ihminen vaan elämään aika pettynyt. Hiuksiani hiplaan silloin, kun huvittaa hiplata, tykkään erinäköisistä pinnoista. Se on kivan tuntuista ajan vietettä.

Korvakoruja en enää pidä, koska hipelöin niitä, kun olen allerginen kaikelle muulle paitsi kullalle. Ilmeisesti viestitin siis kerran jos toisenkin olevani kiinnostunut. Yleensä en ole, viesti saattaa olla siis ei mitään, kuten jo aijemmin toetsin, tykkään pinnoista ja näpräilyistä sen takia, minun on vaikea olla näpräämättä välillä mitään, mutta korkeintaan alan näpräämään asioita kun olen kyllästynyt ja vaivaantunut ja koen, että joudun jotenkin ylläpitämään asioita. Ei vois vähempää siis kiinnostaa, mutta yritän tässä olla kohtelias.

Pään kallistelijat näyttää idiooteilta, kuka kallistelee päätään? Täh? Miksi?

Tää on esimerkki täydellisestä höpöstä:"Korvannipukoiden ja hiuksien hypistely on yleensä merkki kiinnostuksesta. -> Kuten juuri aijemmin sanoin, ei ole.

Epävarmuudesta sen sijaan kertovat kaikki lukot asennossa, taaksepäin nojautuminen, pois päin kääntyminen (keskustelukumppanista) edes osittain, eteen ristityt kädet ym. ym.
-> Ei kerro, solmussa voi olla miellyttävää olla, nojautuminen on myös rentoutta. Kädet myös ovat mukavasti levossa ollessaan ristissä joskus, etenkin jos seisotaan, riippuu ihan täysin tilanteesta.
Poispäin kääntyminen keskustelukumppanista ei kerro epävarmuudesta vaan siitä, että a) toisen henki haisee, b) ei kiinnosta vähääkään, c) se toinen on ahdistava, d) ei kuuntele eikä kiinnosta

Jos keskustelukumppani on kiinnostunut sinusta, hän alkaa alitajuisesti jäljittelemään sinun asentoasi ja liikkeitäsi. Seuraa tätä! (ei ole pettänyt koskaan) -> No joo, mäkin olen lukenut ton kirjan, mutta ei todellakaan ala, ettei aina kannata ihan sitäkään odotella tai ylitulkita...

Lisäksi esim. eteenpäin nojautuminen keskustelussa on selvä merkki positiivisista tunteista keskustelukumppania kohtaan.
-> No joo, ainakaan sen henki ei haise ja sitä voi olla lähempänäkin, mutta on kasa ihmisiä jotka tunkee iholle, vaikkei kiinnostaisikaan mitenkään ihmeemmin. Niillä on jooku tarve olla kosketusetäisyydellä heti tuttavuuden alusta saakka.

Mulla siis todellakin on huomioita ja kommentteja aiheesta: älkää kuvitelko parin kivan kirjan ja muutaman oikeaksi osuneen veikkauksen johdosta tietävänne muista yhtään mitään. Kaikein parhaiten saatte tietää toisesta jotain, kun tutustutte siihen: tiedätte haluaako se lähteä treffeille teidän kanssa, kun kysytte. Tiedätte miten epävarma tai varma se on ihmisenä, kun tapailette sitä jonkun aikaa. Kun olette tapailleet kauan aikaa, tiedätte jo jotain sen peloista ja tavoista. Ja ei tartte kattoa hörhöjen kirjoista vinkkiä, missä kulmassa polvien kuuluu olla ristissä, että vois lähestyä.

Ei tarkota yhtään mitään.

-Ele ei tod näk merkkaa mitään