Se mies on puhunut siitä eroamisesta jo pari vuotta ja sanoo etteivät nää edes usein sen vaimon kanssa ja tappelevat kun pitäisi keskustella. Asuvat samassa osoitteessa, mutta mies sanoo olevansa paljon muualla.
Sit se mies sanoo, et vaimo vaan ei oo suostunut allekirjoittamaan eropaperia ja ei hän viitsisi sitä yksin hakea kun sitten tulee vielä enemmän riitaa ja aletaan kiristämään lapsen huoltajuuskysymyksellä.
Ja mitä siihen huoltajuuskysymykseen tulee, mies sanoo, että ensin hänellä on oltava oma asunto, jossa voi lapsen kanssa olla. Ja asuntoa on tässä maassa tällä hetkellä tuskaisen vaikeaa löytää.
Ja vaikka huoltajuusasia saataisiin ratkaistua jotenkin, alkaa rahan vaatiminen, koska avioehtoa ei ole. Senkin voisi välttää jos ei tulisi riitaisaa eroa.
Miten kauan yleensä eroominen kestää?
Sit se mies sanoo, et vaimo vaan ei oo suostunut allekirjoittamaan eropaperia ja ei hän viitsisi sitä yksin hakea kun sitten tulee vielä enemmän riitaa ja aletaan kiristämään lapsen huoltajuuskysymyksellä.
Ja mitä siihen huoltajuuskysymykseen tulee, mies sanoo, että ensin hänellä on oltava oma asunto, jossa voi lapsen kanssa olla. Ja asuntoa on tässä maassa tällä hetkellä tuskaisen vaikeaa löytää.
Ja vaikka huoltajuusasia saataisiin ratkaistua jotenkin, alkaa rahan vaatiminen, koska avioehtoa ei ole. Senkin voisi välttää jos ei tulisi riitaisaa eroa.
Miten kauan yleensä eroominen kestää?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kerro seksisuhteestasi mieheen asuinpaikkasi juoruämmämiehelle, eiköhän se pian ole vaimon korvissa tuo juttu. Kerro eri tilanteista parin viikon ajan ja muistuta aina ettei saa kertoa kenellekkään, nii eiköhän ala levitä juoru. Ovelampaa tietysti on "hukata" miehelle osoitettu salainen rakkauskirje intiimeine juttuineen juoruämmämiehen reitille.
Vaimon saadessa tietää erotaan 50% todennäköisyydellä seuraavan vuoden aikana.
Miehen onnistuessa salailussa, erotaan vasta nuorimman lapsen täyttäessä 18, jos sittenkään.
Jos kerrot vaimolle itse, ero 50% tod.näk., mutta mies lemppaa sinut epäluotettavuutesi vuoksi.
Eroprosessi kestää lyhimmillään 6 ja puoli kuukautta. I-vaihe kestää puoli vuotta ja sen hakemiseen riittää yksi. Mitään perusteluja ei tarvita eikä toinen voi sitä mitenkään estää. Sen jälkeen II-vaiheen haku ja siihenkin riittää ihan kumpi vaan hakijaksi, ero selvä parissa viikossa. Hakemukset käräjäoikeuteen.
Sinua vedätetään.
.. pelkästään syiltä olla eroamatta. Ja ehkä hyvä niin...
Kaikki nuo on järjesteltävissä ja sovittavissa avioerossa.
Jaa, missähän se mies viettää yönsä. Kolmannen naisen luonako, ei aikuinen mies punkkaa kavereidensa luona.
Mies lähtee aivan varmasti, jos on sinuun rakastunut. Tekosyitä kaikki ja sinä uskot.
Olet tietysti se hänen elämänsä nainen ja sinun kanssa hän haluaa viettää loppuelämän, mutta kun...
Taitaa olla rikas mies, jos avioehdon puuttuminen estää avioeron.
Ihan oikeasti taidat olla höynäytetty hyvä pano.
Nyt sua vedetään kun pässiä narussa. Ainahan noita tekosyitä löytyy. Ainahan voit uskoa sen minkä haluat.
Sitä vaan on odotellut tässä niin kauan että tavallaan on tottunut ja turtunut tilanteeseen. Mun elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin seurustelua etten hajoa yksinäisyyteen niinä päivänä kun mies ei ole mun luona.
Olen yritänyt pohtia asiaa miehen kannalta ja ymmärrän kyllä ettei eroaminen ole helppoa, varsinkin kun on lapsi. Enkä halua olla se, joka painostaa/kiristää eroamaan. Kuitenkin toivon, että jos mies ei jonain päivänä enää minun kanssa ole, olisi sitten edes onnellinen perheensä kanssa.
Ja kun ajattelen asiaa ulkopuolisen näkökulmasta, tulee kyllä sellainen olo että mua viedään. Asiat voi kuitenkin kuulostaa erilaisilta kuin mitä todellisuudessa ovat. Suuresti ihmettelen esim. sitä , että yksikään mun hyvä kaveri, jotka tuntee myös miehen, ei ole käskeneet mun jättämään häntä. Jos itse vaistoisin että mun kaveria vietäisiin, yrittäisin kaikin keinoin takoa järkeä kaverin päähän. Pointtina tässä se, että joku muukin uskoo, että musta ja mun miehestä saattaa tulla jotain oikeesti.
Se, miten suhteemme eroaa ehkä tyypillisestä salarakaswhatever-systeemistä, on että mä oon tavannut miehen lapsen. Lisäksi mies on myös ollut paljon tekemisissä vanhempieni kanssa. Olemme myös matkustelleet paljon yhdessä. Eikö sitä tehdä perheen kanssa, jos tilanteet on kunnossa?
Selityksiä selityksiä........ Ehkä.
Voisin vielä muuten yhden jutun sanoa, kuten moni muukin on todennut että näitä palstoja kun lukee tulee aika vainoharhaiseksi ja alkaa epäilee kaikkia pettureiksi. Kyynistä porukkaa...
Olet täällä kyselemässä että eroavatko ne ollenkaan??!!Sinä kyll' itse olet jo hieman epäileväinen,vai kuinka?Avioeroa voi hakea ilman toisen allekirjoitusta,se joka ei allekirjota ei eroa silla pysty estämään.Avioerossa kaikki jaetaan tasan fifti-fifti,Avioehto astuu voimaan eroassa ,jolloin sen mukaan jaot, mitä siellä on määritelty!Jos mies varakas ei luulisi asunto murheita olevan.Jos on paljon erossa vaimostaan,missä sitten on? Ja tuolloin hän ei sitten paljon lastaankaan näe!!??Joten en vieläkää kuten eivät muutkaan komentoijat,ymmärrä syytä siihen että eroa ei ole edes laitettu vireille!!!!!!! mieti tyttö hyvä nyt!!!Jokin mättää,eli haiskahtaa...
Vahvistan miehenä aiemmat näkemykset. "Miehesi" jauhaa ja jauhaa. Jos kaikki kertomasi on totta, on "miehesi" päättämätön, vastuutaan kantamaton ketku, josta on kiva silloin tällöin tehdä 'uuniperunoita' kanssasi.
Mitään hyvää ei ole odotettavissa tuollaisesta "sankarista", joten pane kaveri pellolle. Tai elä sitten illuusioissasi. Eroa ei ole nimittäin tulossa(kaan).
Todellakin tulee vainoharhaiseksi näitä lukiessa, etenkin kun tekstisi voisivat olla lähes yks yhteen itse kirjoittamiani. Voisi olla kiva vaihtaa ajatuksia rauhassa mailitse.
että toinen nainen roikkuu miehessä ja tekee mitä vain saadkseen olla miehen kanssa. Itse en ole joutunut uhraamaan mitään hänen takiaan. En ole mennyt hänen luokseen vaan hän on saanut ajaa kilometrejä ja tuhansia. Jos hän haluaisi vain pettää ja saada seksiä, uskoisin että sitä saisi helpomminkin.
En koe tilannetta edes niin, että olisin tänä aikana voinut löytää 100%:sti oman miehen ja olla onnellisempi. En ole kokenut ketään kohtaan intohimoa tai mitään tunteita, en ole joutunut harmittelemaan että hyvät tilaisuudet olisivat menneet hukkaan. Vaikka hän elää jonkin asteista kaksoiselämää, itse en siihen pystyisi.
Tuntuisi hullulta jättää hänet, koska se aika mitä yhdessä vietämme on ihanaa ja se on sisällöltään tavallista kotielämää -ei todellakaan pelkkää seksiä. En halua luopua niistä hetkistä, tunneista, päivistä.
Joku kirjoitti että mies on päättämätön, ja se on varmaan ainakin osa totuutta. Eikö kuitenkin ole hyvä että on varma erostaan, ennen kuin sen tekee.
Ja jos mua kusetetaan rankasti (kuten monet kirjoittivat), mitä sitten? Pääsen varmasti yli, sillä pohdin asiaa ja yritän varautua tilanteeseen jo nyt. Olen koko ajan tiennyt missä mennään ja ottanut tietoisen riskin, että meistä ei välttämättä koskaan tule mitään perhettä.
Kyllähän se ihan helvetisti sattuu, mutta on sitä vaikeammistakin asioista ihminen yli päässyt. Enkä pidä itseäni niin heikkona, että mulle jäisi suhteesta elinikäisiä miestraumoja. No, eihän sitä tietenkään voi tietää.
Joka tapauksessa tilanne on kiusaava ja käytän paljon aikaa sen murehtimiseen. En todellakaan toivo pahaa hänen vaimollee, lapselleen, hänelle itselleen, kenellekään. Helppo sanoa, että pitäisi irtaantua, mutta vaikea päätös kun tunteet ja järki puhuvat täysin eri kieltä.
Kaikkia ihmisiä ei voi rakastaa.
Joillekin ihmisille rakkautta sataa saavikaupalla ja tällaisen henkilön on helppo antaa ohjeita, että älä rakasta.
Joillekin rakkaus tulee vastaan tosi harvoin. Sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla silloin, olkoonkin, että se kohdistuu naimisissa olevaan mieheen.
Rakkaus ja avioliitto eivät aina kulje käsi kädessä, kysymys kuuluukin, pitäisikö? Varmaan perinteisten ajatusten mukaan kuului, mutta olivatko ajatukset realistisia?
Minusta tuo on jo täydellistä kaksoiselämää mieheltä, ja myös sinultakin. Olet niin rehellisen realisti, mutta samalla tuudittaudut ihanaan pohjattomaan haavemaailmaasi. Valitettava totuus on se, että annat parteveden tuoksuisen kusetuksen kohdistua itseesi. Kyllähän se mies ajaa satojakin kilometrejä kun saa ajaa tarpeeksi kauas kotiympyröistä siihen "pumpuliarkeen", jossa sinä odotat ilman riitoja hyväntuoksuisena ilman arkivelvoitteita vaimoa ja lasta kohtaan. Lisäksi saa esiintyä miellyttävänä vävyehdokkaana vanhemmillesi.
Noin se minunkin ex-mieheni oli vakuuttanut omille,(huom monikko) naisilleen, että emme voi erota lasten takia. Kun minä kävin sanomassa yhdelle naiselle etten minä enkä lapset ole eron esteenä, niin ei mies silti olisi eroa halunnut mutta minäpä jo halusin...
Tuo mies tekee todella vaarin kun han ei maksa sinulle tuntimaksua tarjoamastasi palvelusta.
Sina reppana poloinen olet niin nenasta vedettava kuin olla voi! Todellinen Hoynaytettava, olikein isolla kirjaimella ja liiton apurikkoja sen lisaksi.
Kaikki vahan yksinkertaisimmat tieten ja harkiten tekevat asioita jotka ikiajoista alkaen ja 3000 vuotta tasta eteenpain, ovat vaarin. He tietavat sen. Kaikki tietavat sen. MUTTA selittelemalla itselleen he saavat mustan nayttamaan valkoiselta. Sitten he valitsevat "ystavapiirin" joka toitottaa etta "kylla, musta todellakin on valkoinen".
Todelliset ystavat kertoisivat etta mita sina teet on hirvean vaarin, jokaista osapuolta kohtaan.
"vaimo vaan ei oo suostunut allekirjoittamaan eropaperia ja ei hän viitsisi sitä yksin hakea kun sitten tulee vielä enemmän riitaa ja aletaan kiristämään lapsen huoltajuuskysymyksellä."
-Harvassa ovat ne erot, missä ei riidellä. Jos ei riidellä lapsista, niin varmasti rahasta. Eikö se riita jo syntynyt, kun mies ehdotti eroa? Huoltajia voi hyvin olla kaksi. Uskoisin, että 90% eroista on sellaisia, missä molemmat vanhemmat jatkavat huoltajina. Eikö miehesi ymmärrä, miten huoltajuus tai lähivanhemmuus eroavat toisistaan?
"ensin hänellä on oltava oma asunto, jossa voi lapsen kanssa olla. Ja asuntoa on tässä maassa tällä hetkellä tuskaisen vaikeaa löytää."
- Ei mikään laki velvoita tapaamaan lastansa omassa asunnossa. Lasta voi hyvin tavata vaikka uimahallilla tai elokuvissa. Jokainen erova käy saman ongelmapainin: mihin muuttaa, millä rahalla ja miten kaikki asiat selvitetään. Vapaita asuntoja on vaikka kuinka paljon, jopa pk-seudulla. Miehesi ei taida olla edes kiinnostunut hankkimaan asuntoa.
"alkaa rahan vaatiminen, koska avioehtoa ei ole. Senkin voisi välttää jos ei tulisi riitaisaa eroa."
-Tottakait vähänkin pidemmän liiton päättyessä omaisuus jaetaan tasapuolisesti osituksessa. Sanoit, ettet halua kenellekään pahaa. Haluaisitko, että miehesi nyk. vaimo jäisi ilman omaisuutta?
Eron ensimmäisen vaiheen lähettäminen kestää noin pari viikkoa, kunnes käräjäoikeudesta tulee päätös. Sitten on harkinta-aika, puoli vuotta-vuoden. Sen jälkeen haetaan lopullista eroa, joka sekin on selvä parissa viikossa. Tässä haluan huomauttaa, että erolla, lasten huoltajuudella tai omaisuudella ei ole sinänsä mitään tekemistä keskenään. Rakastajasi voi olla nyk. vaimonsa kanssa tekemättä ositusta (jakamatta omaisuutta), vaikka eroaisivat. Samoin huoltajuus voi jatkua kuten tähänkin asti. Vain lapsen asuinpaikka(-t) pitäisi päättää.
Ymmärrätkö itse, miten helposti rakastajasi sinua huijaa? Taidat olla aika nuori? Ilmeisesti rakastajasi nyk. vaimo on jo tietoinen sinusta. Kyllä hän on tajunnut, miksi miehensä eroa haluaa. Mitä jos kysyisit mieheltäsi asiaa? Asia kuitenkin sinua vaivaa, kun tänne kirjoittelet. Se, että mielestäsi kelpaat muillekin, ei korreloi sitä, ettetkö pelkää, että suhteenne ei jatkukaan. Harvassa ovat ne naiset, jotka eivät kenellekään kelpaa!
Tiedän miten avioero lain mukaan menee. Tiedän senkin, että huoltajuus ei periaatteessa liity siihen mitenkään. Mies sanookin pelkäävänsä sitä, että vaimo haluaa itselleen yksinhuoltajuuden ja sen jälkeen hän ei näe lastaan kuin joskus.
Ja en todellakaan halua, että vaimo jää ilman omaisuutta -eikä tietenkään jäisikään. Minulle on periaatteessa ihan sama vaikka saisi pitää kaiken, ei ole minulta pois.
Ymmärrän, että on suuri mahdollisuus, että minua huijataan ja on itsestään selvää, että jokainen näitä kirjoituksiani lukenut pitää minua tyhmänä, naiivina jne. Tiedän.
Olen "keskustellut" miehen kanssa suhteemme alusta asti näistä asioista. Valitettavan usein hän on passiivinen ja vastaa n. yhdellä sanalla. Kuitenkin aina puhumisen jälkeen minulla on parempi olo ja hetkelliseti pystyn olemaan murehtimatta asiaa.
Sanotte mitä sanotte, mutta uskon että hän rakastaa minua. Sitä en tiedä rakastaako tarpeeksi ja kuinka kauan. Kaikki on epävarmaa. Jos tämän suhteen perusteella pitää asettaa parisuhteen ominaisuudet tärkeysjärjestykseen, valitsisin ykköseksi luottamuksen. En kirjoittaisi täällä, jos voisin uskoa hänen rehellisyyteensä.
Minulla on vahva tunne, että asiaan tulee jokin ratkaisu ihan lähiaikoina. On ollut erilaista viime viikot, kuin ennen. Vahva tunne on myös se, että sen sijaan että tulisi kellään avioeroa, tulee kakkossuhteen katkaisu. Katsotaan..
Ratkaisun tekeminen puoleen taikka toiseen on tuossa tilanteessa ainoa mahdolliuus. Vesi on seisonut jo liian kauan ja alkaa olla niin sameaa, ettei kohta enää selkiinny ollenkaan. Tee ratkaiseva askel, vaadi mieheltä ratkaisun tekemistä ja ennen kaikkea TEKOJA - ei pelkkiä lupauksia. Jos hän haluaa sinut, hän jättää entisen suhteensa. Taistelee sitten taistelunsa lapsista ja rahasta, mutta irrottautuu vaimostaan. Tai sitten ei.
sanoisin, että kuvitelkaapa edes kerran itsenne ilman sarvia ja hampaita niiden ykkösnaisen saappaisiin. Tuleeko lähinnä hävettävä olo omasta roolista kakkosnaisena, sinä "fiksumpana naisena". Itse olen joutunut totaalisen tietämättönä olemaan hurmurimiehen ykkönen, josta "ei voinut erota lasten/vammaisen lapsen takia".
Kun tulin tietoiseksi miten typerää minusta oli puhuttu, ja niin monelle taholle, niin mies sai minusta eron heti säädetyn puolen vuoden jälkeen. Minä ja erilaiset lapsemme pärjäsimme mainiosti ilman häntä. Tapaamisoikeudet,(ei -velvollisuudet) määrittelee tuomioistuin. Niistäkin minun piti pitää lapsen puolelta huolta, että lapsi tapaisi isäänsä. Isä kun ei aina muistanut omia oikeuksiaan...
että nämä kakkos-/ykkösnaiset niin ärhäkkäästi käyvät taistoon yhdestä miehestä. Ihan kuin mieskunta olisi kuolemassa sukupuuttoon, että heistä pitää oikein tapella. Eikö olisi parempi tuollaisissa tilanteissa ottaa järki käteen ja ajatella pikkuisen laajemmin - asettua sen lasten kanssa elävän ykkösen asemaan, edes hetkeksi. Vai olisko niin, että kakkoset kokevat epävarmuutta itsestään ja siksi pitää hyökkäillä.
Eihän näillä palstoilla miehetkään, exät ja nyxät, taistele yhdestä naisesta, vaan tajuavat naisia riittävän ihan jokaiselle.
ja ykkösille myös, tässä on hyvä kommentti. Aikoinani totesin omassa tilanteessani, että en ala tappelemaan miehestä. Jos hän itse ei älyä olla perheensä kanssa, niin saa rauhassa lähteä eteenpäin. Ns. "pöydän jalkaan en miestä sido", toteuttakoon siis itseään.
Sen verran olen henkisesti ykkösnaisten puolella, että eroni jälkeen, vapaana liikkuessani, en ole alkaut kuunnella miehen juttuja vaimostaan ja hankalasta suhteestaan. Selvitelkööt hankaluudet kaksistaan, minulta ei irtoa siinä tilanteessa sympatiaa. jos pidänkin vähän hauskaa varatun miehen kanssa, niin kakkosnaiseksi en ikinä alistu. Rehellisesti eronnut mies onkin jo toinen juttu.