kakkoset ette voi lopettaa varatun kanssa suhteessa olemista.
Onko näin että varattu vai kakkonen ei luovuta.
Kun siitä ei kuitenkaan mitään tule, jos suhde jatkunu jo kauan.
Miksi kiduttaa itseään ja lopulta muitakin.
Onko näin että varattu vai kakkonen ei luovuta.
Kun siitä ei kuitenkaan mitään tule, jos suhde jatkunu jo kauan.
Miksi kiduttaa itseään ja lopulta muitakin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jaa-a. Varmaan olisi suhde jo loppunut, jos siihen kumpikaan meistä pystyisi. Tai olisimme eronneet kumppaneistamme ja alkaneet yhdessä, siihenkään ei meistä kumpikaan pysty. Hän tarvitsee meidät molemmat ja minä tarvitsen heidät molemmat, kumpaakaan ilman en osaa enää olla. Kyllä siitä mitään tulee, on jo vuosia jatkunut.
Kumpikaan meistä ei tunne kituvansa. Elämämme on täydellistä.
Kysyt, miks, mikä siinä on. En tiedä, en osaa vastata, kiintymystä, intohimoa, ehkä jonkin asteista rakkautta, ystävyyttä, välittämistä...Samoja tunteita tunnen molempia miehiäni kohtaan.
Tiedän etten yleisen mielipiteen mukaan tee oikein. Näin elämäni vain menee ja olen näin onnellinen.
Miksi varatut yleensäkään haluavat kakkosen jos se puoliso on niin ihana? Miksi varattu tarvitsee kakkosta täydentämään omaa parisuhdettaan? Miksi kakkosesta ollaan mustasukkaisia vaikka itse on parisuhteessa? Miksi kakkosta ei jätetä vaikka käry käy, vaan jatkaa salasuhdetta varovaisemmin?
no miksi TE sitten ollenkaan harrastatte jotain oikeata parisuhdetta??jos ette näy tietävän MITÄ PARISUHDE MERKITSEE JA TARKOITTAA..EI OLE MIKÄÄN IHME,ETTÄ SUOMEA lasketaan Euroopan syntisemmaksi ja rietaisimmaksi maaksi nykyään..oikein hävettää ulkomailla olla suomalainen nainen..kyllä olette nyt paljastaneet,,ettei mikään MORAALIA LÖYDY TÄÄSSÄ MAASSA ENÄÄ...MAKAILLAAN KETÄ VAAN JA MISSÄ VAAN JNE..jokaisella on kakkos-ykkös,ykkös-kakkosta..voi paska,kyl ulkomailta on haettava miestä,ja suomineidoilla on tosi huono maine..ulkomaan lehdessä tosiaan luin,,että suomalaiset elävät vain,,SEKSIN JA VIINAN TAKIA,,ruokaa ja lapsiansa he eivät ehdi ajatella..ETTÄ JATKAKAA NYT PETTÄMISTÄNNE..HYI HYI eläimiä taidatte olla.vaikka eläimet ovat kyl paljon uskollisempiä ku mitä ihmiset ovat..joo jätä suhdesana pois.olkaa vain sinkkuja,niin olette onnellisia.
se jo kiintymystä eli aina kun meinaa lopettaa,tulee valtava ikävä.
että kuka se pystyy sanomaan ettei siitä mitään tule? Sehän riippuu siitä, mitä odottaa. Vai kuinka?
On se kummallista että normaali suhteen aloittaminen ja yhteenmeneminen ajallisesti koetaan toisin. Ei kannata pitää liian kiirettä. Liian moni pitää ja on alle vuoden naimisissa ja ja katuu jonkun vuoden päästä. Mutta jos varattuna aloittaa vakavamman suhteen, heti pitäsi laittaa kaikki sekaisin ja muuttaa yhteen. Etenkin kun edessä on todella iso elämän muutos. Miksei sille voi antaa aikaa ja tilaa, kuten läheisten totuttautumiseen siihen, mitä muutos tuo mukanaan.
Seurustelin ns. kakkosena kolmisen vuotta, joista kahden vuoden ajan vaimo tiesi. Nyt olemme olleet yhdessä viisi vuotta ja olemme asuneet yhdessä niistä vuoden. Rakkautta riittää ja naimisiin mennään ensi syksynä. Ei meillä enää ole mihinkään kiire!!!
Minäkin seurustelin kakkosena monta vuotta vaimon tietäessä ja sulkiessa silmänsä, sitten lopulta katkaisin suhteen koska ratkaisua ei tullut. Kului puoli vuotta ja ratkaisu tuli. Jotain tapahtui sinä aikana meille kaikille. Mies muuttui puhuessaan vaimonsa kanssa mutta vasta sen jälkeen kun olin hänet jättänyt. Mies muuttui totaalisesti. Vaimo tajusi ettei saa miestä takaisin vaikka olin poissa. Erosivat. Tottakai otin miehen takaisin kun samalla sain korjatun version. Tuntikausia päivittäin mies ja vaimo olivat keskustelleet avioliitostaan ja minusta ja meidän suhteesta.Tajusinhan että minuakin oli vedetty höplästä samoin kuin vaimoa. Nyt jo vuoden takainen "ensi" tapaaminen miehen kanssa oli mannaa korvilleni. Otin hänet takaisin, tai sanotaan että otin muuttuneen miehen takaisin myöskin pitkien keskustelujen ja tunnustuksien jälkeen, miehen joka ei voinut olla minusta erossa ja jonka kanssa ollaan nyt vuoden ajan rakennettu yhteistä elämää. Kyllä siitä voi tulla jotakin mutta ei kait jos olisin siihen kolmioon vielä jäänyt.
Juuri tänään juttelimme siitä varatun mieheni kanssa.
Istuimme sylikkäin, suukottelimme ja mietimme, että meistä on tullut tärkeät ystävät. Ei se ole enää seksiä, eikä intohimoa. Tietysti rakastelemmekin, mutta tärkeämpää on saada olla ja pitää toista sylissään, kertoa kuulumisia ja jakaa asioita. Emme kumpikaan halua enää luopua yhteisistä hetkistämme, olemme oppineet elämään pettämisen kanssa. Me ainakin olemme toistemme parhaat ja uskollisimmat ystävämme. Olemme luonteeltamme sielunsisko ja -veli, aivan samanluontoiset jääräpäät.
Kunnes sulle paljastuu, että hänellä on lisäksesi sielunkumppaneita muuallakin...
Ja ai niin, ei muilla VOI olla sellaista, mitä teidän välillä nyt on, koska sä olet niin spesiaali!...
"olemme toistemme parhaat ja uskollisimmat ystävämme"
Jotenkin kalskahtaa omituiselta korvaani tuo "uskollisimmat ystävät"... Uskoton mies on uskollisin ystävä.. hauska sananvalinta.
vaimonsakin voi olla yksi niistä sielunkumppaneista...
Kun ajattelet tilannettamme, niin eihän se oikeastaan ole vain hauska sananvalinta vaan totta. Emmehän kumpikaan ole uskollisia omille kumppaneillemme. Emmekä petä toisiamme. Eihän voi puhua pettämisestä, jos tietää ja luvan kanssa toinen rakastelee "ulkopuolisen" siis meidän suhteesta katsottuna omien kumppaniemme kanssa.
Suhteemme aikana hän on ollut kolmannen naisen kanssa kerran ravintolareissullaan, minä sen sijaan useamman miehen kanssa silloin sinkkuna ollessani. Kerromme kaiken toisillemme, niin hyvä kuin pahankin ja olemme toistemme tuki ja turva ihan siinä missä omat kumppanimmekin ovat. Erotuksena vain, että me tiedämme uskottomuutemme omaa kumppaniamme kohtaan. Salarakkaani kerran totesi, ettei hänellä ole enää mitään syytä mistään valehdella minulle, kun minä tiedän hänestä muutenkin niin paljon enemmän kuin kukaan muu.
Suhteemme alkoi seksistä kolmisen vuotta sitten, mutta enää se ei ole sitä. Siis parhaat ja uskollisimmat ystävykset!
Eihän se minua haittaisi, vaikka hänellä olisi joka makuuhuoneessa sielunkumppani. Mitä se minulta olisi pois?
En minä ole spesiaali, epäilemättä muitakin minunlaisiani löytyy, jos vain viitsii etsiä.
Ilmeisesti et itse usko siihen, että niin avio/avo/salapari voivat olla toisilleen kuin luodut siihen suhteeseen mikä heillä on. Uskon, että niin minulle kuin hänellekin olisi muitakin yhtä "luotuja tapauksia" salasuhteeseen, mutta onhan meidän moraalin ja ajatusmaailman omaavien ihmisten etsiminen kuin neulaa heinäsuovasta hakisi.
On hänen suuri rakkaus ja elämänsä kumppani. Ihminen, jonka kanssa hän haluaa elää ja vanheta yhdessä. Epäilemättä sielunkumppani hänkin. Mitäs se minulta taas on pois?
Me vain satumme olemaan ihmisiä, jotka haluaa enemmän. Olen onnellinen kahden ihanan mieheni kanssa ja hän kahden ihanan naisensa kanssa. Kumpikaan emme mistään halua luopua ainakaan nyt. Voisimme sanoa, että elämämme on täydellistä ja kaikki fantasiamme ovat täyttyneet.
Olen pohtinut persooniamme, miksi me olemme tälläisiä. Me olemme molemmat todellisia perfektionisteja. Vaadimme työssä ja kodissa ja perheeltämme ja itseltämme kaikessa täydellisyyttä. Olemme myös rohkeita ja otamme elämässämme riskejä. Kumpikaan ei juuri alistu eikä kumarra ketään. Voitte vain arvata, millaisia riitoja luonteemme välillemme sytyttää aika-ajoin. Luonteemme juuri ovat syy, miksi kumpikaan emme halua toisiamme "omaksi kumppaniksi", ei voisi elämä vaikeampaa olla kuin yhdessä. Ehkä syy suhteeseemme löytyy myös perkektionismistä, näin pääsemme taas askelen lähemmäksi täydellisyyttä.
Jos ja kun suhteemme joskus päättyy, niin sen aika on vain mennyt ohitse. Elämässä kaikella on aikansa ja paikkansa.
Niin salarakkaitahan helpostikin kuka vain. Mutta työläämpää on löytää sellainen nainen tai mies, joka pystyy pitämään tunteensa kurissa salasuhteessakin, ettei rakastu ja ala vaatimaan omakseen ja suostuu elämään "vain" salarakkaana ja on luotettava. Ja että suhde toimii, on ihmisten persoonallisuuksien kolahdettava kohdalleen. Jotta on hyvä olla yhdessä, on pidettävä ainakin osittain samoista asioista ja omattava samanlaiset arvot. Voisitko kuvitella, että kaksi täysin erilaista ihmistä nauttii yhdessä olosta ja rakastelusta, jos ei ole mitään, mitä jakaa yhdessä.
Silloin jos on puhe pelkästä seksistä, ikäänkuin ilotalossa käymisestä, niin eihän siinä tarvitse mitään. Jotta taas suhde kestää ja toimii, siinä on oltava aivan samoja elementtejä salasuhteessakin kuin avio/avoliitossakin.
juuri kakkosen pitäisi lopettaa?