Ongelma: Ollako yhdessä vai ei?
Olen tiedostanut:
a) olen itsekäs
b) olen määrätietoinen
c) olen nopea toimimaan
d) minun on saatava tahtoni läpi
e) olen elämän koulima, silti kuvittelen saavani kaiken mitä haluan - ihan tuosta vain (naiivi?)
Mies:
- ei todennäköisesti siis ole "oikea" minulle
En ole vanha, mutta kokenut olen kyllä. Eroja, pettämisiä ja jättämisiä, keskenmenon, kulissisuhteen ym. ym.
Tilanne on se, että seurustelen mitä ihanimman miehen kanssa, mutta en siksi, että rakastan - vaikka rakastan ihan oikeasti. Seurustelen, jotta saisin toteen elämäni suurimman, ja ainoan, unelman - oman perheen, lapsia.
Mies on tietoinen siitä, että haluan lapsia enemmän kuin mitään - ja haluan pian. Olen sanonut myöskin, etten edes ala seurustelemaan ellei ehkäisyä jätetä kun ilmoitan olevani valmis. Mies halusi suhteeseen kanssani. Nyt olemme siinä pisteessä, että minä olen lopettanyt ehkäisyn ja mies painostaa minua jatkamaan. Seuraava vaihe oli selibaatin aloitus, se on meneillään par'aikaa.
En ole enää onnellinen, vaan olen suunnattoman ahdistunut. Mies on välillä näyttänyt vihreää valoa, mutta perunut puheensa samantien. En halua olla enää hänen kanssaan, koska hän ilmeisesti vain leikittelee kanssani. Rakastan häntä enkä haluaisi hänestä luopua, mutten myöskään unelmastani. Nyt on elämässäni sellainen vaihe, että lapset olisivat enemmän kuin tervetulleita, mutta mies on esteenä.
En tiedä mitä tekisin. Miestä vaihtamalla saisin odottaa lapsia todennäköisesti paljon kauemmin, mutta... Jättääkö mies vai jatkaako vielä yhdessä? Olen ihan hukassa. :-(
Olen tiedostanut:
a) olen itsekäs
b) olen määrätietoinen
c) olen nopea toimimaan
d) minun on saatava tahtoni läpi
e) olen elämän koulima, silti kuvittelen saavani kaiken mitä haluan - ihan tuosta vain (naiivi?)
Mies:
- ei todennäköisesti siis ole "oikea" minulle
En ole vanha, mutta kokenut olen kyllä. Eroja, pettämisiä ja jättämisiä, keskenmenon, kulissisuhteen ym. ym.
Tilanne on se, että seurustelen mitä ihanimman miehen kanssa, mutta en siksi, että rakastan - vaikka rakastan ihan oikeasti. Seurustelen, jotta saisin toteen elämäni suurimman, ja ainoan, unelman - oman perheen, lapsia.
Mies on tietoinen siitä, että haluan lapsia enemmän kuin mitään - ja haluan pian. Olen sanonut myöskin, etten edes ala seurustelemaan ellei ehkäisyä jätetä kun ilmoitan olevani valmis. Mies halusi suhteeseen kanssani. Nyt olemme siinä pisteessä, että minä olen lopettanyt ehkäisyn ja mies painostaa minua jatkamaan. Seuraava vaihe oli selibaatin aloitus, se on meneillään par'aikaa.
En ole enää onnellinen, vaan olen suunnattoman ahdistunut. Mies on välillä näyttänyt vihreää valoa, mutta perunut puheensa samantien. En halua olla enää hänen kanssaan, koska hän ilmeisesti vain leikittelee kanssani. Rakastan häntä enkä haluaisi hänestä luopua, mutten myöskään unelmastani. Nyt on elämässäni sellainen vaihe, että lapset olisivat enemmän kuin tervetulleita, mutta mies on esteenä.
En tiedä mitä tekisin. Miestä vaihtamalla saisin odottaa lapsia todennäköisesti paljon kauemmin, mutta... Jättääkö mies vai jatkaako vielä yhdessä? Olen ihan hukassa. :-(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedostaminen on hyvä juttu, opettele seuraavat elämisen perussäännöt:
a) Kaikissa ihmissuhteissa pitää tajuta, että on "minun vuoroni" ja on "sinun vuorosi" sitä kutsutaan vuorovaikutukseksi...
b) Kaikissa suhteissa pitää neuvotella - ihan kaikissa, koska ilman yhteistä näkemystä ja kompromisseja ei voi syntyä mitään hyvää...
c) Aikuisuus on sitä, että asettaa omat tarpeensa sivuun - edes joskus ja jonkun toisen vuoksi
Jos haaveilet äitiydestä joudut kovaan kouluun kaikkien tiedostamiesi ominaisuuksiesi kanssa, koska...
a) Pienen lapsen hoitaminen on ensimmäiset vuodet luopumista omasta ajasta, mukavuudesta, ulkonäöstä ym. ja lapsen tarpeiden asettamista omien tarpeiden edelle
b) Määrätietoisuudesta ei ole suurtakaan apua äitiydessä, koska lapsen kanssa on kyettävä elämään arkea ja edettävä siinä pienin askelin - lapsen tahdissa
c) Pienellä lapsella on loputon määrä tarpeita, joiden tunnistaminen ja joihin vastaaminen vaativat sinulta ihan muuta kuin nopeutta ja vahvaa tahtoa
Mutta suurin ongelmasi taitaa olla itsesi rakastamisen vaikeudessa. Olisiko niin että elämän kolhuissa omat inhimilliset tarpeesi on poljettu niin monta kertaa, ettet edes usko, että olisit arvokas ja rakastamisen arvoinen?
Aloita itsestäsi - vasta sitten kykenet anatamaan jotakin jollekin toiselle ihmiselle.
Lapsi ei ole vastaus omaan tyhjyyteen.
Samanlaista pelleilyähän se on sullekin, koko suhde. Haluat lapsen, mutta omilla ehdoillasi ja painostat miestä siihen ihan samalla tavalla kuin sanot hänen painostavan sua jatkamaan ehkäisyä.
EI tuo ole rakkautta, vaan silkkaa itsekkyyttä. Kestävä parisuhde lähtee toisen kunnioittamisesta ja yhteityökyvystä ja sitä teidän pitää vielä harjoitella molempien.
Lasten hankkiminen on iso muutos elämässä ja suhteessa, joten ei kannata laukata siihen suin päin - tai syntyy pian yks yksinhuoltaja lisää tähän maahan...
Sähän voit tehdä niitä lapsia ihan kenen miehen kanssa vaan.
Tämän tiedon valossa voi miettiä että miksi jatkaa miehen kanssa joka ei vastaa kun velvollisuus kutsuu.
Miksi sun pitää ryhtyä taistelemaan asiasta josta kirjoituksesi mukaan oli jo sovittu ennen seurustelun aloitusta?
Ei se mies halua niitä lapsia sun kanssa. Joten lakkaa kiusaamasta häntä ja itseäsi taistelemalla jollain selibaatilla, ja anna luonnon hoitaa homma jossain muualla.
Mitä annat sitä saat - eli et mitään. Ihan sama ketä jannua pyörität.
Lakkaa ainakin hyväksikäyttämästä miesparkaa !!!!
Kuules hei!!
Parisuhteessa niitä lapsia tehdään yhdessä. Ei toista pakottamalla. Jos miehesi ei ole vielä vamis, niin älä siihen pakota.
Mieti tilanne toisin päin. Teksitkö toisen osapuolen painostuksesta lapsen?
Käyt vieraissa ilman ehkäsyä. Saat lapsesi ja miehesi ei tarvii olla isä, kun hän ei halua.
Helppoa!
Soittele, tulen talkoisiin.
nyt sinulla aika voimakkaasti, mutta lapsi on parisuhteessa yhteinen päätös ja jos sinä yksin olet valmis lapsen tuloon, niin aika heikoissa kantimissa on lapsen tuloja perheen perustaminen... jos yksin päätät tai painostat toista tekemään päätöksen, vaikka hän ei ehkä halua lasta sinun kanssasi juuri nyt, niin se olisi epäreilua häntä kohtaan ja myös tulevaa lasta kohtaan, jos sitten tästä syystä ilmenee myöhemmin vaikeuksia. pahimmillaan karkoitat tällä tavalla miehen matkoihin, jos hän kertakaikkiaan ei ole valmis lapsen tuloon. sinun on päätettävä odotatko, että hän lämpenee ihan itse ajatukselle ja pääsee sitoutumisen pelostaan tai sitten valitset, että suhteenne loppuu ja jatkat elämää yksin eteenpäin.mieti rakastatko, niin paljon, että olet myös valmis elämään ja rakastamaan miestä itseään ilman lasta vai rakastatko siksi miestä,että miehesi täyttäisi sinun suuren haaveen, unelman, missä on lapsia ja kokonainen perhe.
suunnitelmien mukaan !
Kirjoituksesi perusteella sinusta saa hyvin itsekkään, robottimaisen kuvan. Teet suunnitelma, toimit, vaihdat miestä jos jokin menee pieleen.
Sinun kannattaa ehdottomasti päättää tuo suhteesi !
Hanki itsellesi samanlainen suunnittelija ja suunnitelkaa elämä yksityiskohtaisesti. Onnea vaan.
Olen nähnyt vierestä miten nainen on synnyttänyt lapsen itsekkäistä syistä,juonien miehen selän takana jne. SE ei ole reilua ketään kohtaan,varsinkaan syntyvää,viatonta pientä lasta kohtaan joka ei voinut itse päättää syntyisikö onnelliseen rakastavaan perheeseen missä sitä odottavat isä ja äiti vaiko yh-äidin käsiin joka riitelee ex-miehensä kanssa elatuskustannuksista. Etsi hyvä tyttö sellainen mies jonka kanssa haluat viettää elämääsi ja SE SINUN!!!Älä yritä saada lasta itsekeskeisistä syistä,sillä jokaisella lapsella on oikeus saada rakkautta MOLEMMILTA VANHEMMILTA ja rauhallinen elämä!!!