Hyvät ihmiset!
Auttakaapa minua ongelmassani. Kiikariini on osunut itseäni melkomoisen paljon vanhempi mies ja tunteet alkaa olla molemmin puolin aika voimakkaat... Tulossa lienee jonkinsortin sosiaalista painetta suuren ikäeromme vuoksi, mutta mitenhän käy appivanhempien kanssa?
Omat vanhempani ovat minulle läheisiä ja ylipäätään he ovat aika ymmärtäväisiä, mutta nyt kyllä vähän hirvittää, sen verran suuresta ikäerosta on kyse. Tässähän saa melkein pelätä, että äitini ihastuu miesystävääni :D
Olen itse melkein 3-kymppinen, joten vanhempieni mielipiteillä ei käytännössä ole merkitystä, mutta totta kai tykkäisin, että kaikki ihmiset tulisivat keskenään juttuun. Edellisiin miesystäviini he ovat aina suhtautuneet kivasti.
Mutta miten on, onko kellään anopilla tai apella kokemusta melkein ikäisestään vävystä? Tai onko kukaan ollut minun tilanteeni kaltaisessa tilanteessa?
Ja mitenkä sitten anopit ja apet, miten olette reagoineet huomattavan nuoriin miniöihinne? Tuokin puoli kun vähän askarruttaa...
Auttakaapa minua ongelmassani. Kiikariini on osunut itseäni melkomoisen paljon vanhempi mies ja tunteet alkaa olla molemmin puolin aika voimakkaat... Tulossa lienee jonkinsortin sosiaalista painetta suuren ikäeromme vuoksi, mutta mitenhän käy appivanhempien kanssa?
Omat vanhempani ovat minulle läheisiä ja ylipäätään he ovat aika ymmärtäväisiä, mutta nyt kyllä vähän hirvittää, sen verran suuresta ikäerosta on kyse. Tässähän saa melkein pelätä, että äitini ihastuu miesystävääni :D
Olen itse melkein 3-kymppinen, joten vanhempieni mielipiteillä ei käytännössä ole merkitystä, mutta totta kai tykkäisin, että kaikki ihmiset tulisivat keskenään juttuun. Edellisiin miesystäviini he ovat aina suhtautuneet kivasti.
Mutta miten on, onko kellään anopilla tai apella kokemusta melkein ikäisestään vävystä? Tai onko kukaan ollut minun tilanteeni kaltaisessa tilanteessa?
Ja mitenkä sitten anopit ja apet, miten olette reagoineet huomattavan nuoriin miniöihinne? Tuokin puoli kun vähän askarruttaa...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Riippuu vähän äijän iästä.
vanhempi, eli menee lähemmäksi sitä omien vanhempieni ikää kuin omaani, paljon lähemmäksi. Ja jos itse olen melkein 30, niin helppo laskutehtävä ;)
Itse olisin oikein iloinen, jos tyttäreni löytäisi vanhemman miehen, joka olisi huolehtivainen ja välittäisi kodista ja lapsista. Oikein toivon, että hän ei haksahtaisi omanikäisiinsä bilettäjiin.
Siis tytär on 28v yksinhuoltaja ja hän on vastuutonta hunsvonttia joutunut kestämään. Jos uusi mies olisi vaikka 100v, ei väliä, kunhan se toisi tilipussin kotiin, pitäisi tyttärestä hyvää huolta ja hoitaisi ja rakastaisi lapsia kuin omiaan, olisin onnellinen.
on samat kokemukset itsellänikin, että on sattunut kohdalle aika pahasti "väärä mies", johon toki vanhempani suhtautuivat kivasti, kunnes, noh, kunnes meillä meni sitten tosi pahasti pieleen.
Siksi ajattelisin itse, että vanhempani voisivat ehkä hyvinkin hyväksyä tämän vanhemman miehen, koska hän on todellakin turvallinen ja huolehtivainen ja ennen kaikkea meillä on tosi kivaa ja hyvä olla yhdessä. Ajattelen vain sitä, että monilla on kovasti paljon ennakkoluuloja...
Vanhempani tietävät, että minulla ja tällä vanhemmalla miehellä on ystävyyssuhde, mutta eivät vielä tiedä, että siinä on mitään sen enempää. Eivät ole koskaan vielä toisaan tavanneet.
Hei sinulle kalkkislaivan kapteeni. Olen saanut lähes itseni ikäisen vävyn ja meillä on toimiva suhde.
Ymmärrämme toisiamme loistavasti ja voimme yhdessä todeta tyttärestäni: Voi noita nuoria.
Älä pelkää, ei äitisi häneen ihastu, koska tämä on ihan oikeaa elämää eikä Kauniit ja rohkeat.
Uskon, että vanhampasi alkujärkytyksen aiheuttaman sanattomuuden jälkeen ymmärtävät, että sinä ja vain sinä teet oman elämäsi ratkaisut.
Onnea sinulle ja vanhempiesi tulevalle vanhalle vävylle. Pidän peukkuja teille.
Kiitos kannustavasta vastauksestasi.
Itsekin ajattelen, että eiköhän vanhempani alkushokin jälkeen totu tilanteeseen, koska ylipäätään antavat minun elää omaa elämääni. Ja kuten tuossa aiemmin sanoin, minulla on aika huonot kokemukset yhdestä ihmissuhteesta ja vanhempani ovat nähneet, miten olen todella kärsinyt siitä. Eli nyt ajattelen, että kunhan vanhempani näkevät minut ja tämän vanhan miehen yhdessä, voi ennakkoluulot (jos niitä ylipäätään on) karista, koska me tulemme aivan loistavasti juttuun keskenämme. Se ilo elämästäni ja luottamus itseeni, joka oli tosi pahasti kadoksissa on palannut ja iso kiitos kuuluu tälle miehelle. Ja jos meidät näkee yhdessä - varmasti tajuaa, miten hyvä ja hauska olla on molemmilla.
nitroja.
tietty ihan mun unelma, että olisivat niin hyvissä väleissä kaikki keskenään, että sopisivat samalle nitropurkille.
olen nyt yli 30 itsekin.
Nuorempana , reilu 20 minulla oli itseäni 17v vanhempi mies, täsmälleen äitini kanssa samanikäinen. He tulivat loistavasti toimeen ja mies käy edelleen vanhemmillani kylässä vaikka olemmekin jo eronneet.
Nyt minulla on itseäni 12v vanhempi mies. kun kerroin hänestä äidilleni niin hän tokaisi, että oletko siirtynyt "nuoriin miehiin"...
Itse olen ollut nuorena miniänä aina pidetty, eikä ikäero ole aiheuttanut koskaan mitään sanomista puolin eikä toisin.
Tähänkin voisi sanoa, ettei se ikä vaan kemiat yleensä. Joidenkin kanssa vaan tulee toimeen paremmin kuin toisten, eikä se ole iästä kiinni.
Iloista kevättä teille ja onnea uuteen suhteeseen.Pidän peukut pystyssä :)
Oletko sitten ajatellut sitä, että saat tulevaisuudessa hoitaa sekä vanhentunutta miestäsi että isääsi ja äitiäsi?!! Siinä on yhdelle naiselle tekemistä.
Oona Chaplinkin tuhosi varmaan monta pulloa, kun työnteli vanhaa miestään rullatuolissa. Sitä ei ehkä nuorena tule miettineeksi?
mitn 15 v päästä, lapset pieniä, impotentti vaiva, eläkkeellä, sinä elämäsi vireessä. Muista sitten että mies tarvitsee sitten sinua ja jaksaako olla mukava.