Onko kelleen käynyt niin, että olet rakastunut / rakastat jotakin henkilöä ,etkä saanut häntä aikoinaan omaksesi, mutta et kuitenkaan saa häntä mielestäis, vaan se henkilö on koteloitunut sisimpääsi rakkaimpana ,vaikka jatkakin elämääsi toisaalla.. toisen kanssa?
Rakkaus ei
hellitä...
3505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on sellanen ollu jo...hetkonen pitää ihan laskee.. 13 vuotta! Olin tosi rakastunut yhteen jätkään ja sitten meillä kyllä synkkas ihan hyvin ku vaikka juteltiin mut se jäi sitte siihen. Kuulin myöhemmin että sekin oli ihastunut minuun. Oli kai meillä ehkä jotain flirttiä, mutta IKINÄ emme päätyneet yhteen. Se oli jotain kummallista häpeää tai pelkoa, että ei uskaltanu suoraan kysyä.. Muistaakseni se yritti suudella mua kerran mut ei siit oikeen tullu mitään ja mä taas yhden poskipusun oon antanu sille.
Nyt me asutaan molemmat eri puolella suomea, omien perheidemme kanssa. Mutta jos se tulee mua vastaan joskus vanhalla kotipaikkakunnallamme, niin kyllä mulla sydän alkaa takomaan. Ja joskus sitä miettii ja haikailee että mitähän siitä ois tullut? Edelleen hän on mun ensirakkaus ja hänelle on aina erityinen paikka sydämessäni.
Kaipaan...
kyllä..:(...ja kun tuntuu, että henkilö on vielä minuun kallellaan. Uskon, että tietyt ihmistyypit ovat herkempiä tälläiselle ikuiselle ihastumiselle...ei vaan pääse eroon.
Kyllä. Eli olen tälläkin hetkellä rakastunut, mutta toinen ei ole osoittanut tunteitaan muulloin kuin humalassa. Ja olen itseni takia saanut pettyä monta kertaa. Järki pakottaa unohtamaan koko tyypin mutta tunteet ei anna tehdä sitä. Vaikka yrittää katsella muitakin miehiä, niin ne eivät vain iske. Ajatukset palaa aina takaisin omaan "rakkaaseen"! :(