kelpaako

meillä ei ainakaan olisi mitään yhteistä.

"..kun työt ovat vieneet koko elämän, ja vaikuttaa muutenkin rehdiltä.."

:DDD

ja säälittävä kuva tuli heti mieleeni.

Miksi ihmeessä? Jos olet kuitenkin JO keski-iässä ja vielä töissä käyvä, eli rahasta ei pitäs olla kiinni, niin mikset muuta omillesi? Hyvänen aika..jos tapaat vaikka ravintolassa (tai missä ny vaan) kivan naisen joka näyttää kiinnostuvan sinusta, niin miten kuvittelisit naisen reagoivan kun kutsut hänet luoksesi kylään vaikka yöksikin ja sanot perään että 'ollaanhan sitten hiljaa ettei äiti herää' ??!! Siis come on... Ryhdistäydy ja hanki oma asunto! Onko sulla jokin erityinen syy asua äitisi kanssa? Onko hän vakavasti sairas joten joudut hoitamaan häntä, vai onko teillä yhteinen maatila jossain? Joku hyvä syy pitäisi olla. Muuten ainakin Minä sanoisin Ei!

en alkaisi seurusteleen ,jos asuisit äidin kanssa ,oma asunto jos olisi sitten,mutta neitsyenä olo ei kyllä haittaisi

Silloin kun pappani kuoli, eno jäi pitämään maatilaa ja asumaan mummon kanssa. Lienee Suomessa aika yleistä. Tuo "ei ole koskaan seurustellut" onkin sitten kinkkisempi juttu, riippuu mikä siihen on syynä. Rehellisyys ja työnteko toki viittaavat tavalliseen ihmiseen.

Se nyt vaan on vasten kaikkia nykyajan "taiteen sääntöjä", toi mitä sulle on käynyt, ja siksi se herättäisi ainakin kovasti kysymyksiä. En haluaisi olla sun eka vakava rakkaussuhde. Sori. Toivon silti, että löydät jonkun ikäisesi naisen, jonka kanssa elämäsi jakaa - äidin jälkeen.

jotta äärimmäistä varoivaisuutta kyllä harjoittaisin siinä tapauksessa. Suuri riskihän siinä olisi, että se saattaisi siihen kyllä jäädä. No prkle en tiedä, kun ei luojan kiitos sellaista ole vastaan kävellyt?

Suomalainen nainen on markkinoiden kultatyttö. Ajattelee kuin parittaja, toimii kuin huora. Talous nousuun :)

kyllä mua arveluttaisi..

Tietysti riippuu osin syystä, miksi keski-ikäinen mies asuu äitinsä kanssa. Täytyy tunnustaa, että arveluttaisi kyllä, jos "ihan muuten vaan" asuisi äitinsä helmoissa.

Toiseksi tulisi kyllä mieleen, että miehellä ja hänen äidillään olisi vähän turhankin läheiset välit ja tulisi jo etukäteen tunne, että se miten itse toimin ja ajattelen, ei miehen äiteelle kelpaisi.
Sekavasti kirjoitettu. :)

Itse tapailin kerran miestä, joka ei ollut ikinä ollut yhdynnässä (yli 30-kymppinen). Muunlaista kähinää vällyjen välissä kyllä, mutta hänestä yhdyntä kuului vasta avioliittoon. No joo...en ollut naimisiin menossa, joten se siitä. Jälkeenpäin kyllä ajattelin, että kaverin sosiaalisissa taidoissa oli paljonkin parantamisen varaa ja hän oli yhtä kärkevä kaikissa mielipiteissään kuin seksijutuissakin.

Väkisin tulee mieleen, miten nämä ihmiset pärjäävät 30/40/50-vuotiaiksi ilman seksiä tai parisuhdetta? Jos pärjäävät, eivät taida kaivata sitä myöhemminkään...ehkä jonkinlainen sosiaalinen paine on olemassa, mutta toisaalta luulen, ettei tällaisilla ihmisillä ole paljon ystäviäkään. Ihminen joko on sosiaalinen tai ei.

Ihan samoin olen miettinyt ikisinkku-kavereitani, jotka vuodesta toiseen ruikuttavat, ettei se oikea tule kohdalle. Kuitenkin he tapaavat paljon ihmisiä ja ystäväpiiri on laaja. Ehkä olisi syytä myöntää itselleen, ettei vaan ole pariutuvaa tyyppiä ja nauttia elostaan!

Viestin aloittajalta olisin kysynyt, miksi haluat suhdetta nyt? Pelkäätkö, että äidistä aika jättää ja jäät yksin? Se nimittäin on erittäin huono syy suhteelle.

Minä tulkitsisin tilanteen niin, että kun mies ei ole päivääkään asunut ilman äitiään, ei hän osaa huolehtia itsestään: ei pese pyykkiä, ei tiskaa, ei laita ruokaa, ei käy kaupassa, vaan mamma tekee kaiken pojun puolesta.

Kun tällaisen miehen ottaa, vastuu siirtyy vain äidiltä vaimolle, siinä ottaa itselleen huollettavan, ei tasavertaista kumppania. Ja jos lapsia tehdään, niin eipä sellaisesta miehestä ole mitään apua, harmia vain.

Jos äiti ei ole päästänyt pojastaan irti pojan kolmeenkymmenenteen ikävuoteen mennessä, ei hän aio päästää pojastaan irti ikinä. Äiti soittelisi usein, olisi edelleen sellainen etäisemäntä talossa. Kunnon äiti, joka tahtoo lapsellensa parasta, potkii poikaset vaikka puoliväkisin pesästä silloin, kun ymmärtää heidän pärjäävän omillansa ja on aina valmis auttamaan, jos ongelmia ilmenee.

Jos tahdot itsellesi naisen, muuta nyt herranjestas jo omillesi ja tee itse ruokasi, äläkä lämmitä mitään mamman pakkaseen kantamia laatikkoruokia. Kiellä äitiä soittamasta useammin, kuin kerran viikossa. Äidille ei kuulu, miten elät. Opettele yksinasumisen jalo taito, pidä kämpästä hyvä huoli. Ei pitäisi rahasta olla pulaa, kun on kerran työtäkin tehty, oikeen urakalla.

Työnteko ei muuten ole mikään este seurustelulle. Kyllä sitä kiireisemmätkin ehtii. Luulen, että sinun kohdallasi kysymys on ollut enemmänkin vahvan äidin vaikutuksesta. Pyristele siitä irti, niin olet paljon varteenotettavampi miesehdokas.