Jontsakan aloittama vilkas keskustelu sai aivoni pyörimään.
Erään tutkimuksne mukaanhan miehet tekevät pari minuuttia nemmän töitä(kun lasketana yhteen kotityöt ja palkkatyötö) kuin naiset parisuhteessa.
Mielestäni on aika käsittämätöntä, että työt pitäsii jodienkin mielestä jakaa tasan, jso toinen on kotona ja toinen töissä. Siinähän joutuu töissä käyvä raatamaan.
Jos äiti menisi töihin ja isä jäisi koti-isäski, niin olisiko hyvien leidejen mielestä ihan ok, että naisen pitäisi kotiin tultua tiskata, laittaa ruoka, hoitaa vauva ja siivous? Oletetaan vaikka, että mies on tehnty samat hommat aiemmin päivällä(vaikka tehnyt tukevan aamupalan, aamusiivouksen ja hoitanut amaupäivän vauvaa), joten työt menisi 50/50?
Naisilla taitaa olla jokin raivovaihde, joka joskus naksahtaa silmään, jos mies nauttii vapaasta, kun nainen esim. tiskaa. Tämä näkyy myös omassa parisuhteessnai, jossa ei ole vielä lapsia. Joskus vaimo raivostuu tiskatessaan, jos makaan vaikka teenkin aina puolet kotitöistä.
Onkohan takana liian hyvin omaksuttu luterilainen työetiikka?
Erään tutkimuksne mukaanhan miehet tekevät pari minuuttia nemmän töitä(kun lasketana yhteen kotityöt ja palkkatyötö) kuin naiset parisuhteessa.
Mielestäni on aika käsittämätöntä, että työt pitäsii jodienkin mielestä jakaa tasan, jso toinen on kotona ja toinen töissä. Siinähän joutuu töissä käyvä raatamaan.
Jos äiti menisi töihin ja isä jäisi koti-isäski, niin olisiko hyvien leidejen mielestä ihan ok, että naisen pitäisi kotiin tultua tiskata, laittaa ruoka, hoitaa vauva ja siivous? Oletetaan vaikka, että mies on tehnty samat hommat aiemmin päivällä(vaikka tehnyt tukevan aamupalan, aamusiivouksen ja hoitanut amaupäivän vauvaa), joten työt menisi 50/50?
Naisilla taitaa olla jokin raivovaihde, joka joskus naksahtaa silmään, jos mies nauttii vapaasta, kun nainen esim. tiskaa. Tämä näkyy myös omassa parisuhteessnai, jossa ei ole vielä lapsia. Joskus vaimo raivostuu tiskatessaan, jos makaan vaikka teenkin aina puolet kotitöistä.
Onkohan takana liian hyvin omaksuttu luterilainen työetiikka?
Vastaukset 17
Vanhimmat
olet oikeassa...pääasia on mielestäni että mies osallistuu. eri asia on sitten kun molemmat on töissä ja jaloissa liuta lapsia. silloin kotityöt saa ja mielestäni pitääkin mennä 50-50.
jos toinen on kotona niin sillon vaikkapa..hmm...80-20?70-30? itselleni on tärkeää että mies ei oleta minun tekevän kaikkea ja osaa huomioida koska minä en jaksa ja hoitaa sillon vaikka sitten vähän enemmänkin.
Että tämä "kotitöiden tasajako just eikä melkeen" eli 50-50 on joku miesten oma harha ja kuvitelma. En ole IKINÄ kuulluut yhdenkään kotona olevan naisen vaativan miestä tekemään 50% kotitöistä!
Se on sitten eri asia, että tekeekö mitään ja huomaako tehdä välillä vähän enemmän, jos toinen on väsynyt. Kotiäidillä kun tuppaa se duunipaikka olemaan nokan edessä 24/7, kun mies helposti kuvittelee, että työmaalta kotiin siirtyminen = vapaan alku. Molemminpuolista huomiointia siis.
vaatimus tarkoittaa sitä, että mies tekee kaikki kotityötkin ;)
Omasta mielestäni homman pitäisi mennä niin, että enemmän kotona oleva tekee myös enemmän kotitöitä! Ei kaikkea, mutta isomman osan. Sitten kun ollaan vapaalla, niin sitten tehdään puoliksi. Kodin ei tarvitse olla aina tiptop, mutta pienillä järjestelyillä homma pysyy kyllä hanskassa. Isot siivoukset voidaankin tehdä sitten yhdessä...
Joskus tuntuu tosi epäreilulta miehiä kohtaan, että kotitöiksi lasketaan usein vain kokkaaminen ja siivoaminen! Meillä ainakin mies hoitaa oma-aloitteisesti tekniset jutut (joissa olen itse ihan käsi!!) sekä osallistuu myös isompiin siivoiluihin ja pyykinpesuun, tekee inhoamani ikuisuusprojektit (varaston siivous jne.) mukisematta ja puuhailee puutarhassakin.
Miksi en siis pitäisi kodin yleisjärjestystä yllä "naistentöillä", kun mies kerran hoitaa omansa hyvin?
Mieheni tekee työt kodin ulkopuolella ja minä hoidan lapset ja kodin eikä ahdista pätkääkään! En minäkään käsitä tota tasa-arvo höpinää... miten sitä ennen naiset jaksoi tehdä kymmenen kertaa enemmän???
...ja tehtiin lapset niin nuorena, ettei oltu koettu oman ajan ja elämän mannaa, tehty uraa ja sitten luovuttu kaikesta mikä oli oman persoonan ilmentymään ja asetuttu rooliin, jossa tietenkin ja luonnollisesti pienen ihmiselämän tarpeet menisivät kaiken muun edelle, rahtuakaan omasta edeltävästä arvostuksen ja mielihyvän lähteistä ei enää olisi ollut. Ennen mies toi kaiken rahan, vaimo eli kotona ja hoiti lapset ja huushollin, ja jos oltiin maatalousyrittäjiä, isovanhemmat kaitsivat lapset, jotta äitikin pystyi hoitamaan velvollisuutensa navetoissa ja tiluksilla.
Nykynaisen rooli on muuttuva, ensisynnyttäjien keski-ikä koko ajan nousussa ja nainen rakentaa elämänsä muunkin kuin perheen ympärille. Onko asia hyvä vai huono, sen voi tietää yksinomaan jokainen itse omalla kohdallaan.
Tänä vuonna julkaistun ja sen mukaan kyllä nainen tekee edelleen n. kolmanneksen enemmän työtä, kun kotityöt lasketaan mukaan! Minusta jaon koti-vanhemman ja työssäkäyvän välillä pitäisi mennä niin, että kotona oleva huolehtii lapsesta sekä osasta kotitöitä (n.50%). Työssäkäyvä vanhempi taas hoitaa oman osuutensa kotitöistä ja osallistuu mahdollisuuksien mukaan lapsen hoitoon (hän on kuitenkin yhteinen, eikö?).
Se, joka väittää että töissä on rankkaa, voi tulla ihan vapaasti kokeilemaan lapsenhoitoa! Lisätään siihen päälle vielä ne "helpot" kotityöt, niin katsotaan moniko äijä kestää. Veikkaan ettei kovin moni...
Ps. Ne kotityöt kuuluu sitten tehdä loppuun asti itse, eikä niin että esim. peset pyykin ja ripustat sen kuivumaan, olettaen että puolisosi hakee sen sitten joskus pois...
Lapsia ei pidä tehdä, jos niiden hoidosta pitää toitottaa, kuten sinä teet. Olisi luullut sinunkin ymmärtävän etukäteen, että lapset eivät ole nukkeja.
Tämä pitäisi myös isien ymmärtää: lapset eivät ole nukkeja, ne eivät tule toimeen itsekseen.
Itse olen pyytänyt mieheltäni, että hoitaisi tietyt tehtävät, kuten tiskikoneen tyhjentämisen. Näitä hommia ei ole paljon. Silti tuppaavat jäämään tekemättä, tai tehdään vasta, kun suutun ja nalkutan (mitä en tahtoisi tehdä). Ei aina, mutta liian usein. Olisin varsin tyytyväinen, jos hän tekisi sen vähän, mitä pyydän, ei tarvitse mennä 50:50. Mies sentään vastaa pääosin laskujen maksamisesta.
Olisipa mukava, jos yhteinen talous ei olisi kilpa-areena, jolla kytätään toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, kuin vihamiehet tai pahimmat vastustajat. Koti olisi yhteinen projekti, jota hoidettaisiin tiiminä, yhteen hiileen puhaltaen.
jos kyseessä on henkilöitä jotka ei hoida lapsia eivätkä siis tiedä mitä sellainen pitää sisällään. Niitä lapsia kun on niin erilaisia. Toiset helppoja ja toiset vähemmän :)
En oleta että elämä on lapsien tulon jälkeen ruusuilla tanssimista todellakaan. Meillä tulee olemaan lapsen tuoman työn lisäksi myös rintamamiestalon remontointi eli häslinkiä tulee riittämään.
Ap:n kirjoitukseen tahtoisin sanoa, että ehkä olisi hyvä kokeilla että kumpikin tekisi jotain kotitöitä yhtä aikaa (tai yhdessä), koska ei ole hauskaa touhuta jotain kun toinen "laiskottelee". Paljon mukavampi laiskotella sitten yhdessä, kun hommat on hoidettu. Eli jos nainen raivoaa kun tiskaa vaikka teettekin saman verran töitä niin mene vaikka huuhtelemaan ne tiskatut astiat. Jos nainen sanoo että ei tartte, mulla on homma hallussa niin sittenhän ei ole valittamista... vai? :)
Meillä tosin ei tästä ole ongelmaa. Mies hoitaa tällä hetkellä työnsä lisäksi myös raskaat kotityöt (kuten imuroinnin ja nostot) ja minä teen pääosin ruuat (vaikka avuksi se tulee aina varsinkin perunoita kuorittaessa :D). Olen sanonut että jos ei töiden päälle jaksa jotain tehdä niin sen voi hoitaa myöhemmin. Tai sitten tehdään yhdessä. Ennen raskautta teimme myös autoremontit yhdessä. Kauheasti en autojen päälle ymmärrä vaikka kiinnostunut olen mutta kyllä siinä auton laitossa on apua kokemattomastakin ihmisestä. Meillä ei siis lasketa töiden määrää. Jos mies tekee enemmän ja tunnen siitä syyllisyyttä niin pyrin "korvaamaan" sen esimerkiksi hartiahieronnalla ja paapomalla... eikä ole valitusta vielä tähän päivään mennessä tullut :) Toivottavasti toimii myös jatkossa.
Laiska se töitään laskee niin ja vielä laiskempi toisten töitä.....
Lukuja en enää muista, mutta oliko, että nainen tekee noin 9 TUNTIA pidempää viikkoa kuin mies, kun ne kotityöt ja palkkatyö lasketaan.
niin et jokainen osapuli on onnellinen.. ..meillä isäntä ottaa oman aikansa jos sitä tarvii mutta myös osallistuu kotihommiin jos huomaa että minä tarvin sen oman aikani tai -apua kotitöissä.
en rupea laskemaan sitä et kumpi tässä tekee enemmän töitä tai oonko tiskannu useammin kuin toinen, tai imuroinu.. ..se tekee kummalla on energiaa ja aikaa..
henk koht vihaan sellaista tapaa et on tiskivuoro lista kaapin ovessa tai molemmat kyttää sitÄ et NYT SUN TISKIVUORO MINÄ EN AINAKAAN TISKAA..
HITTO.. ..jospa jokainen olisi siinä parisuhteessa tasapuolinen eikä kyttäis minuutteja tai vuoroja..
..jos toinen ei jaksa niin toisen täytyy vetää ja vuorot vaihtuu sit taas ku toiselta veto loppuu..
PRKL....
Jos meilläkin menisi niin että kummalla on energiaa, se siivoaa...mutta ei..mies on aina 3vkoa töissä ja 3 vkoa vapaalla, joten on ja lomailee meillä kotona sen 3vkoa...mutta eipä paljon kotitöissä auttele...toki kun autoon liittyvää on, niin hän ne asiat tekee, ja silloin tällöin imuroi(vuoden olemme tässä talossa asuneet enkä paljoa valehtele jos sanon että on alle 10 kertaa imuroinut) mutta that's it! Jos minulla on energiat vähissä ja sekaista kodissa niin sitten ne tiskit ja pölyt ja roinat on siinä siihen asti kunnes minä saan taas energiat takaisin..huoh...empä valittaisi jos mies edes kerran viikossa tyhjentöisi tiskikonee, imuroisi, kastelisi kukat, pesisi pyykit, laittaisi kuivumaan ja viikkaisi ne, tekisi ruokaa tai sanoisi että hei, minä herään tytön kanssa aamulla, nuku sinä..mutta ei..jso haluan tuloksia mieheltä, niin pitäöä pyytää, sen jälkeen käskeä ja sen jälkeen vielä itkusilmässä sanoa että mä en oikeesti jaksa....
Kyllä minusta kotiäitinä on reilumpaa, että teen suuremman osan kotitöistä ja hoidan enemmän lasta, onhan toinen palkkatöissä käyvä.
MUTTA. Eipä tuo kotihoidon tuki NIIN hyvä ole, että se tarkoittaisi sitä, että olen "töissä" 24h/vrk ja 7 päivää viikossa. Sehän on selvä että ei sellaista "työtä" kukaan jaksa, jossa ei koskaan ole vapaa päivää tai vaikkapa ruokataukoa.
Epäkohta tulee useimmiten siinä, että työssäkäyvä tulee kotiin, ei halua viettää aikaansa perheensä kanssa, vaan rientää suinpäin omiin "vapaa-ajan rientoihinsa" jota toisella osapuolella ei ole laisinkaan. Kuullostaako reilulta?
Ei tämmöstä asiaa nyt rahassa mitata. En laskeskelis tuntipalkkaani kotihoidontuesta, vaan oon ihan tyytyväinen, että edes saan sellasta!! Mies kuitenki elättää meidän perheen. En todellakaan mukise siitä että teen lähes kaikki kotityöt ja hoidan lapset, vaan se on kotiäidin homma. Mies on sen verran fiksu että järjestää mulle iltasin "vapaa-aikaa" jolloin voin mennä omiin vapaa-ajan rientoihin.
Muutenkin sellanen alituinen kyttääminen, et kuinka paljon kumpikin töitä tekee, ei vie mihinkään..
Se olikin vain esimerkki. Kyllä kotiäitiys minusta on verrattavissa kokopäivä (koko vrk) -työhön, ei se minulla ainakaan sisällä ainuttakaan hetkeä, jolloin voisin vain istahtaa ja olla tekemättä mitään. Kyttääminen ei tosiaankaan hyödytä ketään, sinulla on mukavasti asiat kun miehesi ymmärtää antaa sinulle iltaisin sitä "vapaa-aikaa". Itse sain vääntää rautalangasta etten vain oleile kotosalla ja pieni lapsi ja huusholli hoidu siinä itsekseen, ennen kuin toinen ymmärsi miksi olin "kireä" kuten miehet tykkäävät asian ilmaista ;)