Mulla on ehkä alkamassa suhde erään miehen kanssa, ainoa asia joka mietityttää on se, että mies on hyvin varakkaasta perheestä; vanhemmilla valtava asunto, vene, pari autoa, kesämökki ja ovat molemmat korkeissa ammateissa, kun taas minun vanhempani ovat aina olleet köyhiä, toinen tällähetkellä työtön ja toinen pienipalkkaisessa koulumattomassa työssä. Voikohan tämä asia vaikuttaa viimestään jossain vaiheessa, että perhetaustat näinkin erilaiset. Kun eihän tuollaiseen asiaan oikein nyt alkuhuumassa osaa niin kiinnittää huomiota ;). Kaikki kokemukset ja mielipiteet tervetulleita!
mies rikkaasta perheestä, minä köyhästä, haittaako?
miettii
213578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Meillä oli kihlatun kanssa ihan sama tilanne. Vanhempani ovat varakkaita, isosta asunnosta aina mökkiin ja huvijahtiin.
Kihlattuni vanhemmat taasen suht. varattomia.
Tämä ei ole kuitenkaan vaikuttanut mitenkään suhteeseemme, olemme olleet nyt kolme vuotta yhdessä, joista kaksi kihloissa. En usko, että sillä nykypäivänä on merkitystä millaiset vanhemmat on. Se oli ennen, nyt on nyt =)
sillä ei se ihan merkityksetön asia ole.
Toivottavasti et tunne huonommuutta. Et siinäkään vaiheessa, kun vanhempasi vuorollaan kutsuvat miehesi vanhemmat ensivisiitille.
Ja toivottavasti ko mies on fiksu eikä puolestaan koe itseään mitenkään paremmaksi vanhempiensa varallisuuden takia.
KYPSYYTTÄ SIIS TARVITSETTE.
Kokemusta on minullakin. Ensimmäinen mieheni oli vaatimattomista oloista, kouluttamaton eikä järin hyvässä asemassa. Itse en ollut kovin rikas, mutta vanhasta, hienosta ja arvostetusta suvusta. Mieheni alemmuuskompleksi oli kauhea aiehuttaen monta epämiellyttävää hetkeä. Ero meille tulikin aika pian, ei tosin tämän vuoksi.
Neuvoni siis on, että anna arvo itsellesi, äläkä ikinä alenna itseäsi jonkin taloudellisen seikan vuoksi. Jos suhteesi on kunnossa, etkä tunne alemmuuskompleksia kaiken pitäisi olla ok. Todennäköisesti tulevaisuudessa tulee esiin joitain järjestelyjä, esim. avioehto, varakkaamman osapuolen oikeuksien turvaamiseksi.
En ole kuullutkaan, että puolison vanhemmat kutsuisivat toisen puolison vanhempia kyläilemään, mutta jos niin on tapana niin mikäs sitten. Mikäli varakkaampi osapuoli katsoo köyhiä nurkkia pitkin nenänvarttaan, niin se osoittaa vain heidän henkisen tasottomuutensa, jota varallisuus ei korvaa. Ja jos köyhä puoli katsoo ulkoista loistoa kadehtien tai kompleksisesti, pitäisi heidänkin petrata henkisellä puolella. Mielestäni KAIKKI on kiinni korvien välistä ja itsetunnosta.
No ei ollu sullakaan itsetuntoa jatkaa köyhän kanssa.
aika tyhmä. Säälin sinua.
Meillä juttu on niin päin, että minun vanhempani ovat elämässä menestyneet paremmin kuin avomieheni. Meillä on omaisuuden lisäksi kartutettu myös henkistä pääomaa esim. lukemalla lapsille ja tukemalla koulunkäyntiä. Avomieheni vanhemmat taas ovat eronneet, perheessä on työttömyyttä ja muita vaikeuksia, lapsia ei ehkä ole tuettu niin paljon kuin meidän perheessä.
Suurin tästä seuraava ongelma on se, että perheemme ovat henkisesti niin eri tasoilla. Miehen vanhemmat eivät kykene keskustelemaan esim. politiikasta tai taiteesta. Heillä ei yleensäkään keskustella ja esim. perustella mielipiteitä, vaan jutustellaan enemmän arkipäivän sattumuksista.
Aluksi mieheni tuntui olevan vähän liiankin innostunut minun autostani, perheemme vapaa-ajanasunnosta yms., jotka olen ottanut aika itsestäänselvyyksinä. Mutta ei siinä mitään. Nyt viime aikoina hän on kuitenkin alkanut kuittailla siitä, jos vanhempani ostavat jotain esim. yhteiseen asuntoomme. Se on ikävää. Ehkä häntä harmittaa se, että hänen vanhempansa eivät voi ostaa meille tavaroita - mikä minusta on hassua. En minä ainakaan halua heiltä mitään, heillä on muutenkin tiukkaa.
Eniten harmittaa se, että mielipide-erojen syntyessä mies vetoaa lopuksi aina siihen, miten minulla ei ole mitään käsitystä todellisesta elämästä, koska olen aina elänyt niin hyvissä oloissa. Ihan kuin olisi minun vikani, että hän taas ei ole.
Uskon, että suhteenne voi onnistua, jos et ala tuntemaan alemmuudentuntoa sen vuoksi, että perheesi ei ole niin varakas. Pyri aina seisomaan omilla jaloillasi, älä hyötymään miehesi rahoista. Ja yritä nähdä se ihminen siellä omaisuuden takana, älä anna mammonan sokaista.
"Suurin tästä seuraava ongelma on se, että perheemme ovat henkisesti niin eri tasoilla. Miehen vanhemmat eivät kykene keskustelemaan esim. politiikasta tai taiteesta. Heillä ei yleensäkään keskustella ja esim. perustella mielipiteitä, vaan jutustellaan enemmän arkipäivän sattumuksista."
Kuulostaapa melko elitistiseltä. Ei varmasti minunkaan vanhempani osaa keskustella taiteista, tavallisia duunareita kun ovat, mutta ei se tee heistä "henkisesti" jälkeenjääneitä, heillä on vastaavasti muita avuja. Äiti leipoo maailman parasta pullaa ja kutoo lämpimimmät villasukat ja isä tietää kaiken tietämisen arvoisen kalastuksesta. Ja mitäs vikaa arkipäivän jutustelussa on? Se jos mikä lähentää perheenjäseniä kun tietää mitä toiselle kuuluu. Ei tarvitse tuntea Monét'n tuotantoa tai osata keskustella sujuvasti Irakin sodan vaikutuksesta Dow Jones Industrialiin ollakseen viisas.
Jos oma asenteesi on tuollainen, ei ihme jos miestäsi nyppii. Ainakin tuosta kirjoituksestasi käy jotenkin ilmi se että pidät omaa perhettäsi parempana etkä juurikaan arvosta miehesi vanhempia. Sehän on loukkaavaa. Ja se että vanhempasi ostavat teille tavaroita... pinna palaisi mullakin, varsinkin jos niitä ostettaisiin ilman että asiasta neuvotellaan minunkin kanssani. Hyväähän sillä varmasti tarkoitetaan, mutta samalla annetaan kuva siitä että miehesi (tai oikeastaan te molemmat) ei pysty pitämään huolta kodistanne eikä täten ole tarpeeksi hyvä ja varakas. Voisit siis hieman kysäistä miehesikin mielipidettä ennen kuin seuraavan kerran annat vanhempiesi kantaa jotain asuntoonne.
Pitää olla todella varovainen, eikä koskaan lipsauttaa varomattomia lausahduksia tasosta - täällä ollaan niin demokraattisia, että kaikkien pitää olla alimman puolan mukaan, ei suinkaan niin, että pyritään kohti ylintä. Eli on hienoa maata sohvalla ja katsoa jääkiekkoa, mutta mikäli mielummin menet oopperaan on parempi pitää kuono tiukasti ummessa asiasta. Yleensä vapaassa maailmassa on arvostettua kuulua älymystöön, täällä se brassailua.
Tämä on sikälikin hämmästyttävää ja ristiriitaista, sillä Suomessa on jo vuosisadan ajan ollut todella ainutlaatuiset mahdollisuudet myös varattomalle ja työväestöön kuuluvalle sivistää itseään. Karkeasti ottaen et kahdesta kaverista baarissa pysty puhetyylin ja vaatetuksen perusteella päättelemään, kumpi on betoniraudoittaja ja kumpi toimitusjohtaja. Todennäköisesti se rahvaanomaisempi on toimitusjohtaja...
"Yleensä vapaassa maailmassa on arvostettua kuulua älymystöön, täällä se brassailua."
Luokkayhteiskunta takaisin, niinkö? Duunarit pysyköön tehtaissaan ja älymystö hoitakoon politiikan, sivistyksen ja varallisuuden. Mielenkiintoinen visio. Jota vastustan jyrkästi. Ei kaiken tarvitse mennä alimman puolan mukaan, mutta onko pakko korottaa itsensä selvästi muiden yläpuolelle? Ehkä sinun pitäisi muuttaa Englantiin, siellä luokkayhteiskunta voi hyvin.
"Tämä on sikälikin hämmästyttävää ja ristiriitaista, sillä Suomessa on jo vuosisadan ajan ollut todella ainutlaatuiset mahdollisuudet myös varattomalle ja työväestöön kuuluvalle sivistää itseään."
Näinpä, ja tätä järjestelmää ei pitäisi romuttaa. Minä kuulun tähän ryhmään joka tulee työläistaustasta ja on päätynyt yliopiston kautta korkeaan asemaan. Osaan puhua mainitsemastani Dow Jonesista ja Monét'sta ja käyn teatterissa, koska ne kiinnostavat minua. Pointti on siinä että ei se silti tee minusta jotenkin parempaa tai tasokkaampaa ihmistä kuin esimerkiksi vanhempani. Se on vain ylimääräistä ekstraa siihen mikä olen ja mitkä eväät olen kodistani saanut.
"Yleensä vapaassa maailmassa on arvostettua kuulua älymystöön, täällä se brassailua."
Suomi on ilmanmuuta PALJON vapaampi maa kuin yleensä "vapaa maailma"!!!! Siellä on toki arvostettua kuulua älymystöön, jopa niin arvostettua, että olisi HÄPEÄ seurustella työväestön kanssa. Heillähän on rahaakin paljon vähemmän...
vain aniharvoilla appivanhemmilla synkkaa niin hyvin keskenään, että jaksaisivat istuskella hienoja ajatuksia pohtien tuntikausia. Tai yleensä mitään. Monet eivät edes näe toisiaan kuin joka kolmas vuosi, eikä tällä ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Vaikka pankkitileillä olisi täsmälleen sama saldo niin kiinnostukset, harrastukset ja arvostukset voi olla ihan päinvastaiset.
älymystö ei tarkoita samaa kuin muualla. Suomen sivistyneistöön kuuluu niin akateemisen loppututkinnon suorittaneita kuin tavallisia duunareitakin. Ei pelkkä oppiarvo sivistystä tuo.
älymystö ei tarkoita samaa kuin muualla. Suomen sivistyneistöön kuuluu niin akateemisen loppututkinnon suorittaneita kuin tavallisia duunareitakin. Ei pelkkä oppiarvo sivistystä tuo.
Suomessa on mahdollisuudet pienipalkkaisimmallekin kassaneidille sivistää itseään. Ehkä ei käydä oopperassa, kun täällä ei ole "piippuhyllyjä", muuten kyllä. Mutta tekevätkö he sitä? Pieni osa. Suurin osa katselee kauniita ja rohkeita, formuloita, jos tarttuvat kirjaan se on korkeintaan harlekiini tai harold robbins. OK, jos he kerran ovat onnellisia, mutta samanaikaisesti kyllä nälvitään eliittikulttuuria, brassailua - eli kaihertaisiko sittenkin jokin sisimmässä, että elämässä voisi olla jotain "tasokkaampaa"??
Minä aloitin urani myymäläkassana, opiskelin työn ohessa ja olen nyt matalapalkka- mutta muuten antoisassa työssä sivistyneiden ihmisten parissa. Myymälässä ei voinut juuri suutaan aukaista kahvitauoilla, mumista vain jotain mukiinsa, niin oli yksinkertaiset jutut siellä. Täällä kahvihuoneessa puhutaan kaikesta, taidenäyttelyistä viimeisiin juoruihin, maailmanpoliiitikasta tv-sarjoihin - monipuolista moniarvoista keskustelua.
ps - joku varmasti nälvii sivistystasostani näppisvirheiden vuoksi - odotan kahvia sormet kohmeessa aivot jähmeinä :))
En yhtään ihmettele jos saat nälvimistä osaksesi kun noin itseäsi ylennät. Tekstissäsi sanot suoraan että omat mielenkiinnonaiheesi ovat mielestäsi parempia kuin tämän kassaneitiosaston vastaavat. Kuka sinä olet siitä päättämään? Oikeasti sivistynyt ihminen toteaisi joutuneensa kahvitunnilla seuraan joka on kiinnostunut ERILAISISTA asioista (Ei HUONOMMISTA) kuin itse mutta sivistyneenä pystyisi jollakin tavalla osallistumaan silti keskusteluun. Sivistyneet ihmiset eivät halveksi kanssaihmisiä niinkuin sinä.
Tapasi pistää vapaa-ajan harrastuksia paremmuusjärjestykseen nostattaa kyllä ainakin omaan mieleeni kiintoisan kysymyksen: Olisikohan niin että kyllä sinuakin kiinnostaisi ne "kauniit ja rohkeat" tms. mutta kun olet kerran päättänyt millainen on parempi ihminen ja päättänyt sellaiseksi tulla niin seuraat tätä tavoitettasi ihan riippumatta siitä mikä sinua oikeasti kiinnostaisi....
Suomessa kaikki voivat sivistää itseään, muttei se ole pakollista!
Ihmisen arvo taas ei riipu siitä miten sivistynyt hän on vaan siitä millainen hän on ihmisenä. Joissain ns. sivistyneissä ihmisissä on se vika, että he katsovat sivistymättöminä pitämiään ihmisiä nenänvarttaan pitkin. Onko se mikään ihme jos "ei-niin-sivistyneet" oppivat halveksimaan eliittikulttuuria?
Ihmissuhde perustuu aina vuorovaikutukseen eikä sille ole edellytyksiä jos sivistynyt pitää tyhmänä kaikkia sellaisia, jotka eivät osaa keskustella hänen arvostamistaan aiheista. Sehän juuri ihmissuhteissa vaikeinta onkin sopeutua ryhmään, jossa muut edustavat aivan täysin vastakkaisia näkemyksiä kuin itse. Tähän pätee sama ajatus kuin kaikkeen muuhunkin: Pitää olla oma itsensä, muttei korostaa sitä!
En pidä omaa perhettäni mieheni perhettä parempana. Perheemme ovat vain erilaisia, ei niitä voi arvottaa. Ja on meilläkin kotona kerrottu päivän kuulumisista. Se vain, että toisilleen vieraat ihmiset (kuten minun ja mieheni vanhemmat) keskustelevat kyllä yleensä enemmän vaikka juuri politiikasta keskenään, kuin vaikka kummin kaiman lapsen uusista vauvanvaunuista tms. perheasioista. Sellaista keskustelua mieheni perhe ei oikein hallitse.
Ja mitä tuohon ostamiseen tulee, niin olen kyllä aina mieheltäni kysynyt etukäteen mielipidettä niistä tavaroista, joita vanhempani ovat meille ostaneet. Ja vain sitä on ostettu, mikä on ollut molemmille mieleen. Meille ei siis ole noin vain kannettu sisälle mitään kustavilaiskirstuja äkkiyllätyksenä.
.. seurata, miten aina ne, jotka eniten paasaavat muiden ihmisten arvojen ja mielipiteiden kunnioittamisesta, ovat usein itse niitä suvaitsemattomampia... Dora olettaa, että jos yleensä appivanhemmilla ei synkkaa, niin pitäisi sitten olla aina ja se pitäisi vaan hyväksyä. Ja samoin oletetaan, että jos sanon, etteivät mieheni vanhemmat kykene keskustelemaan vaikkapa politiikasta, niin en arvosta heitä...
Kyse ei ollut arvostamisesta. Perheemme ovat erilaisia, kumpikaan ei ole toista parempi tai huonompi. Meilläkin on toki keskusteltu ja jutusteltu perheen omista asioista, mutta sellaiset keskustelut kuuluvat perhepiiriin, en kai kertoisi mieheni tädille vaikkapa serkkuni lonkkavian hoidosta.
Varsinkin isäni on hyvin kansanmies, hän tulee kyllä juttuun kaikkien kanssa. Hän pystyy pitämään keskustelua yllä, oli kyseessä sitten taide, tiede tai kalastus ja formulat. Ja tuttavapiiriimme kuuluu kyllä filosofinsa tuntevia duunareita siinä kuin ärsyttävän pinnallisia kauniit ja rohkeat-maailmassa eläviä pankinjohtajiakin.
Meillä on suuri, paljon yhtä pitävä suku, jonka tilaisuuksiin luonnollisesti kutsutaan myös mm. mieheni appivanhemmat. Vanhempamme ovat aika paljon tekemisissä keskenään, joten on ikävää, että he voivat yksipuolisesti keskustella vain mieheni vanhempien kiinnostuksen kohteista.
Varallisuus tai sen puute ei estä tutustumasta asioihin ja sivistymästä, Suomessa ainakaan. Mahdollisuuksista huolimatta mieheni vanhemmat eivät kuitenkaan edes yritä. Heille riittää tv ja pesäpallo-ottelut. Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta jos he edes yrittäisivät opetella joatin vierasta kieltä tai mennä edes kerran sinfoniakonserttiin, he tietäisivät, mistä jäävät paitsi. Ellei kokeilun jälkeen viimeksi mainittu kiinnosta, niin ei todellakaan kannata tehdä sitä mistä ei nauti, mutta ellei ikinä ota edes selvää asioista, ei koskaan tiedä, mistä olisi voinut nauttia suurestikin.
Huvittavaa..
.. seurata, miten aina ne, jotka eniten paasaavat muiden ihmisten arvojen ja mielipiteiden kunnioittamisesta, ovat usein itse niitä suvaitsemattomampia... Dora olettaa, että jos yleensä appivanhemmilla ei synkkaa, niin pitäisi sitten olla aina ja se pitäisi vaan hyväksyä. Ja samoin oletetaan, että jos sanon, etteivät mieheni vanhemmat kykene keskustelemaan vaikkapa politiikasta, niin en arvosta heitä...
Kyse ei ollut arvostamisesta. Perheemme ovat erilaisia, kumpikaan ei ole toista parempi tai huonompi. Meilläkin on toki keskusteltu ja jutusteltu perheen omista asioista, mutta sellaiset keskustelut kuuluvat perhepiiriin, en kai kertoisi mieheni tädille vaikkapa serkkuni lonkkavian hoidosta.
Varsinkin isäni on hyvin kansanmies, hän tulee kyllä juttuun kaikkien kanssa. Hän pystyy pitämään keskustelua yllä, oli kyseessä sitten taide, tiede tai kalastus ja formulat. Ja tuttavapiiriimme kuuluu kyllä filosofinsa tuntevia duunareita siinä kuin ärsyttävän pinnallisia kauniit ja rohkeat-maailmassa eläviä pankinjohtajiakin.
Meillä on suuri, paljon yhtä pitävä suku, jonka tilaisuuksiin luonnollisesti kutsutaan myös mm. mieheni vanhemmat. Vanhempamme ovat aika paljon tekemisissä keskenään, joten on ikävää, että he voivat yksipuolisesti keskustella vain mieheni vanhempien kiinnostuksen kohteista.
Varallisuus tai sen puute ei estä tutustumasta asioihin ja sivistymästä, Suomessa ainakaan. Mahdollisuuksista huolimatta mieheni vanhemmat eivät kuitenkaan edes yritä. Heille riittää tv ja pesäpallo-ottelut. Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta jos he edes yrittäisivät opetella joatin vierasta kieltä tai mennä edes kerran sinfoniakonserttiin, he tietäisivät, mistä jäävät paitsi. Ellei kokeilun jälkeen viimeksi mainittu kiinnosta, niin ei todellakaan kannata tehdä sitä mistä ei nauti, mutta ellei ikinä ota edes selvää asioista, ei koskaan tiedä, mistä olisi voinut nauttia suurestikin.
Jos tällainen asenne teidän mielestänne on brassailua, niin siitä sitten vain. Omasta puolestani voin kertoa, että olen muutaman kerran kastonut mieheni vanhempieni suosikkisarjoja, Bumtsibumia, Salattuja elämiä, yms., ihan vain että osaisin paremmin keskustella heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan ole tulleet vastaan käymällä esim. niissä taidenäyttelyissä, joista olen heille kertonut.
Itse olin joskus samassa tilanteessa ja kyllähän se väkisinkin vaikutti. Rahankäyttö oli varmaankin se ensisijainen ongelma, kun itse on vähään tottunut ja toinen laittaa haisemaan! Toisaalta asiasta ei voinut keskustellakaan koska poizu ilmeisesti jotain traumoja saaneena kieltäytyi tekemästä raha-asioista "mitään juttua", rahan perässä ei saanut juosta eikä siitä ainakaan tapella, ei ts. puhua. Tästä selvästä pesäeron ottamisyrityksestä huolimatta materialistisempi osapuoli suhteessamme onnistui SILTI olemaan tämä mies, itse olin tyytyväinen kun pyöritin perustaloutta pienellä rahalla enkä tavoitellut mitään rahalla ostettavia "arvoja" elämääni.
Suhtautumisesta toiseen selvisivät omat, "köyhemmät" vanhempani mielestäni enemmän kunnialla kuin rikkaammat mutta sen sortin kanssakäynti nyt voi olla niin vähäistä ettei sillä ole merkitystä. (Muutenkin tietenkin kuvittelen itse olleeni tässä asiassa oikeassa ja oman maailmankuvani paremman, varmaan toisella osapuolella on eri käsitys.)
Suhde kaatui ihan muihin juttuihin ja kuten ehkä tekstistä voisi päätellä, olimme molemmat kovin nuoria ja kypsymättömiä. Varmaan vähän vanhemmalla iällä olisi saattanut sujua paremmin, tai sitten ei, mutta pointti on se että ihmiset nyt kuitenkin ovat yksilöitä eikä pelkkä varallisuus kerro ihmisestä paljoakaan. Jos olet vasta aloittamassa suhdetta niin varmasti huomaat tuleeko siitä mitään ennenkuin suorastaan alttarilla olet! Kannattaahan sitä yrittää jos sydän niin sanoo! (Henkilökohtaisesti ajattelen että jos se sydän niin sanoo niin en tajua miten voisit olla yrittämättäkään...) Tsemppiä!
Eihän tuo haittaa mitään =) Jos te todella rakastatte toisianne niin ei tuo haittaa olkoot köyhä tai rikas rakkaus on tärkeintä!