Miksi?

olin kyllä mutta sitä ennen olin petetty ykkönen. Sitten olin kakkonen oman ex-mieheni kanssa ihan vaan antaakseni takaisin sille entiselle kakkoselle. Että silleen.
Nyt olen ykkönen enkä koskaan enää kakkonen mutta ihan eri miehen kanssa.

Mutta jos joskus tulevaisuudessa menetämme puolisomme, uskon meidän päätyvän yhteen. Luulen sen tapahtuvan, vaikka olisimme eläkeikäisiä.
Olemme tunteneet nuoruudesta saakka, mutta muutettuamme eri paikkakunnille, näimme vain sattumalta vuosikymmenien aikana. Muutama vuosi sitten aloitimme suhteen reilun vuoden nettiyhteyden jälkeen. Nettiyhteys alkoi päädyttyämme samalle listalle sähköpostiosoitteinemme.
Voihan olla, että suhde kuivuu pikku hiljaa kun saamme kerrottua toisillemme menneisyyden ja nykyisyyden, sillä tulevaisuudesta tuskin haaveilemme ääneen.
Sen tiedän, että jos joskus vuosikymmeniä sitten olisimme aloittaneet suhteen, se ei olisi toiminut, ei kumppaneidemme lisäksi eikä myöskään ilman muita kumppaneita.
Ja lopuksi. Ei ehkä kaikkein tärkeintä, mutta tärkeää on myös, että fyysinen suhde antaa suuren mielihyvän ja tyydytyksen.

aluksi koska miehellä ei ollu sormusta kun tavattiin eikä kertonut olevansa naimisissa. Ja kun sain tietää niin laitoin poikki mutta mies vaan jatkoi soittojaan ja tekstiviestejään ja tollo kun olin niin uskoin kun hän kertoi että ovat eroamassa ja hän on etsinyt uutta rakkautta jo pidemmän aikaa. No toista vuotta uskoin häntä mutta kun asuntoa ei puheista huolimatta löytynyt eikä eroakaan ollu vireille laitettu niin lopetin suhteen ja nyt en usko yhteenkään mieheen.