Odotatko?

Odotan innolla että joku mies alkaa soittelemaan perääni. Hellästi nappailemaan hanuriani.

En itse tee asioille mitään, ei anna ylpeys periksi.

Pakko myöntää etten koskaan itse ala soittelemaan miehen perään, jos miehestä ei kuulu. Vaikka olisi miten mielenkiintoinen mies, niin ylpeys ei vaan anna periksi. Tuntuu siltä kuin antaisin itsestäni jotenkin helpon, tyrkyn ja säälittävän kuvan.

Kerran elämässäni olen ollut sellaisessa tilanteessa että halusin aivan jumalattomasti erään miehen ottavan minuun yhteyttä. Ihan mitä vaan. Puhelu, tekstari, sähköposti...mitään ei kuitenkaan koskaan tullut ja homma hiipui. Totta kai sitä on jälkikäteen funtsinut, että mitä jos olisin ITSE silloin tarttunut puhelimeen..

Raivostuttavaa, jos exät soittelee perään. Se on kivaa, jos jotkut uudet ja mielenkiintoiset tyypit soittelee. Se ei oo kivaa, jos uudet mutta ei-mielenkiintoiset soittelee.

Onko sulla egonbuustaus menossa kun kirjotit ton?

Oikeastaan on kivaa jos kuka tahansa soittelee, ja jos ei kiinnosta niin eihän silloin tarvitse vastata :)

"Miten oikein tulkitset sen, jos joku ihastuksesi alkaa pitkähkön tauon jälkeen taas tiivistämään yhteydenpitoa?"

Tulkitsen että olen ollut sille kusipäälle hätävara enkä muutenkaan ymmärrä miksi ei voi takoa silloin kun rauta on kuumaa.

Jos kiinnostun, toimin itse ja jahkailematta. Asialla ei ole mitään tekemistä ylpeyden nielemisen, vaan tervejärkisyyden, omatoimisuuden ja päämäärätietoisuuden kanssa.

Jos ei mies pidä yhteyttä,tulkitsen sen niin,ettei ole kiinnostunut.
Yksi mies oli viime kesänä,johon yritin kontaktia,useamman kerran,mutta vastaukset olivat jotenkin ympäripyöreitä.Tulkitsin sen niin,etten ollut kiinnostava.Joten kaukaa vilkuilen,sydän sykkyrällä,edelleenkin,haikeana.