hei kaikki te,jotka olette kokeneet avo tai avioliiton ulkomaalaisen kanssa.kertokaa kokemuksistanne,vieläkö olette yhdessä vai onko vapaus koittanut?itse olen kokenut, nyt vapaa kuin taivaanlintu ja onnellisesti naimisissa SUOMALAISEN MIEHEN kanssa.mitkä olivat eronne syyt?kulttuurierot,väkivalta,pettäminen,yms...?olisin todella kiinnostunut kuulemaan muitakin kokemuksia,kuin omani huonot muistot.kiitos jo etukäteen!
ulkomaalaisen sadistin orja-vaimo?
orjana 12 pitkää kitu vuotta!
4954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä se on suomessa orjuus kielletty oikein lain kanssa.
Olisi ollut mielenkiintoista lukea elämäntarinaasi tarkemmin, mitä ihmettä oikein tapahtui ja kuinka ko. tyyppi koukutti sut tommoseen tilanteeseen. Huh, onneksi et ole enää hänen kanssaan ja nyt on asiasi ihanasti ja hyvin.
Itselläni nimittäin on käynyt päinvastoin, seurustelin todella pitkään (nuoresta saakka) suomalaisen miehen kanssa joka oli aluksi kunnon kaveri mutta sittemmin paljastui hyvin väkivaltaiseksi ja käytti säännöllisesti alkoholia jolloin muuttui sadistiseksi. Hän myös petti minua jatkuvasti, tosin sain sen vasta eromme jälkeen tietää (myös silloisen lähimmän ja uskottuni ystäväni kanssa). Itse olen hyvin kiltti ja herkkä ihminen. Sain aikamoiset traumat suhteesta, kesti pitkään ennen kuin mielenterveys palautui normaaliksi. En uskaltanut enää haaveilla lapsista, en parisuhteesta (olen hyvin lapsirakas, mutta jäin lapsettomaksi). Olin 23 kun erosimme ja seurustelimme 16 vuotaiaasta saakka, mies minua hieman vanhempi.
Vasta kypsässä iässä (41v)tapasin samanikäisen turkkilaisen vanhanpojan (suomesta) ja on hyvä suhde, ei tarvitse pelätä väkivaltaa, molemmat ollaan raittiita ja ehkäpä jonain päivänä voimma vaikka adoptoida lapsen joka tarvitsee vanhemmat, kun elämä päätti näin että tapasin aidon rakkauden vasta näin myöhäisellä iällä.
Kaikkea parasta sinulle mitä elämä voi antaa,
toivon minä täältä
eli "Jii"
Älä mieti adoptiota, ennekuin selvität onko sulla mahdollista saada vielä lapsi. Tekniikka kehittynyt huimasti, voit ehkä vielä saada lapsen - ihka omankin.
Olipa myönteinen ajatus, kiitos ajatuksesta, pidän mielessäni.
Nyt kun on löytänyt rakkautta elämäänsä (mitä en koskaan aiemmin jaksanut uskoa) niin tuntuu että on ihmisenä saanut onnea yhdelle elämälle aivan tarpeeksi ja että olisi kohtuutonta saada "kaikki" eli vielä synnyttää lapsi...
Mutta lämmitti kyllä tämä että joku noin kivasti tästä tilanteestamme ajatteli, terveisiä vain kiltille kirjoittajalle !t. "Jii"
Juu, koettu on. Elelin parin vuoden aikana eksoottisessa maassa ei-paikallisen mutta k.o. maassa ulkomaalaisen miehen kanssa. En sanoisi erimielisyyksiä ollenkaan kulttuurieroista johtuviksi, koska kysymys oli jo kahdesti rumalla tavalla eronneen miehen psykopatiasta (todettu juttu, ei siis panettelua).
En nyt jaksa näin katoavaiselle palstalle kirjoittaa tarinoitani, mutta jos googlaat "42 psykopaatin oiretta" ja kuvittelet, että miehellä oli niistä selvästi 41, saat kuvan siitä, millaista elämisen yrittäminen oli - ihan kuin oppikirjasta, mutta ajoittain paljon pahempaa. Omat mausteensa tähän kyllä toivat miehen (ja minun) eksoottiset tavat, kasvatus ja mielipiteet - useimmiten ne olivat niitä positiivisimpia puolia suhteessamme.
En ole nykyisin suhteessa ulko- enkä kotimaisen miehen kanssa. Itse asiassa olen ollut jo muutaman vuoden selibaatissa, eikä loppua näy. Tuosta miehestä tämä ei kuitenkaan johdu; virta on vain jotenkin vähissä eikä kiinnostusta riitä.