ovat vaikeita,
tyttärien ja äitien väliset suhteet siis?
Kateus, kilpailu ja mustasukkaisuus?
Tuhoisat tunteet, jotka tulevat esiin vasta murrosiän kynnyksellä ja siitä eteenpäin konkretisoituvat aidoksi kilpailuksi ?
Kun äiti menettää omaa viehättävyyttään, tytär kasvaa nuoreksi kauniiksi naiseksi, jolla kaikki edessä, mahdollisesti päihittää äitinsä ulkonäöllisesti, älyllisesti ja kyvyllisesti?
Katoaako 'rakkaus' äitien ja tyttärien väliltä?
Tai kypsymättömät äidit alkavat kilpailun ja koston kierteen, hienovaraisinkin keinoin, jotka kasvaessaan tulevat myöhemmin kyllä näkyviksi.. nujerretut tyttäret lapsena, kylmä viha äiteihinsä kasvaa aikuisena, kuoleman korjaamisen jälkeen vapautuvat.. niinkö?
tyttärien ja äitien väliset suhteet siis?
Kateus, kilpailu ja mustasukkaisuus?
Tuhoisat tunteet, jotka tulevat esiin vasta murrosiän kynnyksellä ja siitä eteenpäin konkretisoituvat aidoksi kilpailuksi ?
Kun äiti menettää omaa viehättävyyttään, tytär kasvaa nuoreksi kauniiksi naiseksi, jolla kaikki edessä, mahdollisesti päihittää äitinsä ulkonäöllisesti, älyllisesti ja kyvyllisesti?
Katoaako 'rakkaus' äitien ja tyttärien väliltä?
Tai kypsymättömät äidit alkavat kilpailun ja koston kierteen, hienovaraisinkin keinoin, jotka kasvaessaan tulevat myöhemmin kyllä näkyviksi.. nujerretut tyttäret lapsena, kylmä viha äiteihinsä kasvaa aikuisena, kuoleman korjaamisen jälkeen vapautuvat.. niinkö?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei meillä oo onneks tollasta.
Ollaan äidin kanssa kuin parhaat ystävät. Oon 29 ja äiti on 55. Silti meillä on avoimet välit, puhutaan parhaimmillaan seksiasennoista ja muutenkin kaikesta =)
hurjaa..
osa, äidin tekemä, äidistä ulos tullut. Äiti rakastaa vauvaa osana itseään, ja kauhistuu, kun se kasvaakin isoksi tytöksi ja alkaa sanoa vastaan.
Minulla on tuollainen äiti-suhde myös. On ihana kuulla ihmisistä, joilla on hyvä suhde äitiinsä.
Ei välttämättä niinkään vihaa, vaan suunnatonta ihmetystä. Äidin omituisesta käytöksestä. Osaksi se on ehkä mustasukkaisuutta/kateutta. Tietyt äidit saattavat vain "unohtaa", että hänellä on tytär.
On järkyttävää huomata, miten hän ikään kuin herää unesta säpsähtäen, huomaamaan oman lapsensa. Yleensä tytärtä tarvitaan ainoastaan "palvelemaan" äitiä, niissä asioissa, jotka hän itse kokee epämiellyttäviksi.
Surullista on myös se, että kun hän on tullut vanhaksi. Hänen vähäkin hienotunteisuutensa on kadonnut. Ja hän ei pysty enää peittämään mustasukkaisuuttaan/kateuttaan mitenkään. Vaan tuo sen aivan avoimesti julki. Omaa paremmuuttaan hän yrittää todistella mitätöimällä tyttären teot, tai unohtamalla ne kokonaan.
Vapaus ei todellakaan koeta ennen, kuin suhde äidin ja tyttären välillä katkeaa lopullisesti.