Tarttisin kipeästi neuvoja...
Ollaan oltu avovaimon kanssa asumuserossa nyt kuukauden verran. Seurustelumme kesti 9 vuotta. Asumuseroa edelsi yli puoli vuotta kestänyt on/off-tilanne, joka alkoi kun jäin kiinni käpälöimästä toista naista ja päättyi oman asunnon löytymiseen.
Eli tarkoitus oli muuttaa erilleen, jotta nähtäisiin missä mennään, kun tilanne rauhoittuu. Nyt olen itse tullut siihen tulokseen, että haluaisin palata yhteen takaisin, mutta avovaimo ei ole asiasta innoissaan. Olemme eron jälkeen nähneet muutamia kertoja ihan ystävinä.
Mitä siis pitäisi nyt tehdä? Alkaa painostamaan enemmän vai vetäytyä kokonaan pois toisen elämästä vähäksi aikaa? Vai jatkaa kuten tähänkin asti, eli nähdään silloin tällöin ystävinä ja annetaan ajan tehdä tehtävänsä. Jotenkin jälkimmäinen vaihtoehto ei tunnu ainakiaan vielä toimivan minun edukseni.
Jos teillä on ollut vastaavia kokemuksia niin kertokaa mikä on auttanut ja mikä taktiikka vastaavasti ei ole toiminut lainkaan. Mulla ei ole aikaisempaa kokemusta erotilanteista.
Ollaan oltu avovaimon kanssa asumuserossa nyt kuukauden verran. Seurustelumme kesti 9 vuotta. Asumuseroa edelsi yli puoli vuotta kestänyt on/off-tilanne, joka alkoi kun jäin kiinni käpälöimästä toista naista ja päättyi oman asunnon löytymiseen.
Eli tarkoitus oli muuttaa erilleen, jotta nähtäisiin missä mennään, kun tilanne rauhoittuu. Nyt olen itse tullut siihen tulokseen, että haluaisin palata yhteen takaisin, mutta avovaimo ei ole asiasta innoissaan. Olemme eron jälkeen nähneet muutamia kertoja ihan ystävinä.
Mitä siis pitäisi nyt tehdä? Alkaa painostamaan enemmän vai vetäytyä kokonaan pois toisen elämästä vähäksi aikaa? Vai jatkaa kuten tähänkin asti, eli nähdään silloin tällöin ystävinä ja annetaan ajan tehdä tehtävänsä. Jotenkin jälkimmäinen vaihtoehto ei tunnu ainakiaan vielä toimivan minun edukseni.
Jos teillä on ollut vastaavia kokemuksia niin kertokaa mikä on auttanut ja mikä taktiikka vastaavasti ei ole toiminut lainkaan. Mulla ei ole aikaisempaa kokemusta erotilanteista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
käytöksesi haavoitti häntä, etkä voi vain ajatella mikä on Sinun eduksesi.
Ymmärrän ettei häntä kiinnosta, ja jos yrität painostaa, et takuulla voita sillä mitään.
Eli, kunnioita häntä nyt, hän tarvitsee aikaa toipua shokista, ja jos hänen tunteensa palaa, ehkä hän ottaa yhteyttä.
Parasta on kysellä häneltä itseltään ja todella tallentaa hänen vastauksensa , ja ymmärtää mitä hän sanoo, ja toimia sen mukaan....
Elämä opettaa meille aina jotain uutta....jos haluamme oppia....
anna avovaimollesi tilaa, sitä hän nyt tarvii. ei asumusero tai ns. "aikalisä" aina tarkoita lopullista eroa. itse erottiin poikaystävän kanssa ihan vuoden alussa, meillä meni koko viime syksy huonosti vaikka just oltiin muutettu uuteen kämppään (ollaan asuttu yhdessä nyt 3 vuotta)mieheni ei siis tiennyt enää mitä haluaa ja päädyttiin sitten pitämään taukoa suhteessa. minä muutin vanhempien luo siksi aikaa. huvittaavaa jutussa oli, että tauon jälkeen erohan siinä sit kuitenki tuli, mies halusi, minä en. no, oltiin oltu tän "lopullisen" eron jälkeen kuukausi erossa kunnes poikaystäväni ilmoitti haluavansa mut takasin, ei voi elää ilman. nyt ollaan oltu "uudestaan" yhdessä kohta 3 kk..ja menee paremmin ku koskaan :)
kehoittaisin sinua siis odottamaan naisesi päätöstä, tiedän että se on tuskallista mut lopulta se kannattaa. eikä sinun kannata tuon "tauon" aikana ottaa lainkaan yhteyttä, anna toisen tehdä se. sittenhän sen huomaa onko toinen se oikea..jos tulee niin kova ikävä ettei voi olla ilman toista niin eikös se kerro jo kaiken :)
tsemppiä sinulle!!
Minä olen kaksi kertaa eronnut ja minä sinuna
jättäisin hänet rauhaan. Hän kyllä tulee, jos on tullakseen ei kannata väkisin pyydellä. Siintä
elämästä ei tulisi kuin vähäksi aikaa hyvä ja kun
arki koittaisi niin jotain samaa taas edessä olisi. Kestä kestä ja unohda hänet. Hyvää kevättä