oikein itkettää,, Onneksi aurinko, kevään tulo ja kesälomat luonnossa ötököiden parissa kuuluu kaikille.Paukkupakkasetkin, jos niitä vielä tulee ovat myös tällaisen orvon suvuttoman kavereita lumituiskuineen.Jollakin suku oikein rakastaa toisiaan, mutta tahtomattaan tässä tuntee itsensä jonkinlaiseksi mustaksi määkijäksi.
Suku ei
välitä,
7868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli hupaisa, ihmettelen miksi olet se musta määkijä. Kateus? Sinua kadehditaan niin paljon, näen sen. Tiedät sen itsekin? :) Ala kirjoittamaan, voisit saada vielä vihreämmäksi ne, jotka sinua väheksyvät!
Toivottavasti et tykännyt huonoa tuosta viestistäni, surullinenhan sinä olet.
tuollaisesta ota pahakseni, ajattelin vain kokemuksieni pohjalta, että olen Musta lammas joka täällä määkii, kun on niin hyljättynä yksin betonirakennukseen. Itse olen yrittänyt pitää sukulaisiin yhteyttä, mutta pyytävät lopettamaan puhelun ja keksivät aina että on tekemista jottei tarvi jutella. Itse sukulaiset ovat sellaisia, etteivät koskaan edes vaivaudu soittamaan, saatikka kirjoittamaan, eivätkä käy kylässä. En riesaksi asti edes soittele heistä kenellekään, on jopa useita kuukausia väliä kun soittelen ja kylään kun ei saa ja voi mennä; ovat kieltäneet.
ja yksin taidan kulkea ainaki sukuni osalta.Viimeinen viesti kuului kateelliselta sukulaiselta,etten saa enää ottaa heihin mitään yhteyttä(perintöriita).Olen nyt monta vuotta kulkenut ilman sukua ja lapseni myös saavat kärsiä siitä,sillä häihin ym juhliin ei sukuni tule.Onneksi minulla on ihan oma perhe,joka tukee minua ja yritän mennä eteenpäin,vaikka joka aamu muistan tämän kauheuden.Se on rikkauteni,että lasten kautta olen saanut uutta sukua(vävyjä,miniöitä ja heidän vanhempiaan)ja meitä on jo paljon:)
kyllä täytyy myöntää että lapsille on paha paikka tuo suku riita tai mikä se sitten onkaan.
Olen nyt tullut siihen tulokseen että rakastan paljon kaikkia eläimiä ja tuntemattomat ihmiset ovat hyvinkin lähellä sydäntä.
Kun nyt äitienpäivä lähestyy silti laitan äidilleni kortin ja itsetekoisen muiston. Silti aina tulen olemaan surullinen kun ei välitetä.
Ei ole menneet viime aikoina sukuasiat hyvin täälläkään. Mutta minkäs sille voi.
Minulla on sentään oma elämä, jolle voin tehdä mitä haluan. Ei siinä tarvitakaan kateellisia, rienaajia, suhteidensotkijoita, päänsekoittajia, rahojenvispaajia, tonttienjakajia (vaikkei ole edes mitä jakaa :D - ajatelkaa!).
Minä määin omalla laitumellani, ruohoa riittää ja siirryn eteenpäin oman laitumeni antimien voimin -olenpa sitten musta tai valkoinen tai vaikka mustavalkoinen. Jos minun laitumeni on vihreä, niin itsepä olen ruohon kasvattanut, tehnyt töitä ja ansainnut paikkaani maailmassa. Tie on avoin, eteenpäin paljain jaloin.
Älä siis sinäkään välitä. Itke surusi pois, sitten kokoat itsesi ja löydät "suvun" muista ihmisistä. Ja siitä uudesta suvusta vaalit itsellesi tukiverkoston, joka pitää yhteyttä, tukee ja kannustaa, käy kylässä ja iloitsee onnistumisestasi vilpittömästi.
kyllä on hommia piisannu joku koplaus mukka räätäli pariskunnan kanssa kyllä oli hiljasta kun sinne jätettiin mitähän romuu onkimassa olivat.