Oon tässä miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen, että mä olen kadottanut rakastamisen- ja rakastumisentaidon.. :(
Monet kaverit aina juttelee jotain tällaista: "vähän täällä on paljon hyvännäköisiä miehiä.." tai "tänä iltana isketään miehet meille" tai jotain muuta vastaavaa.. Mulle iskee aina tommosten lauseiden jälkeen pieni paniikki päälle: en halua olla esillä, en halua, että mua tuijotetaan, en halua, että musta luullaan että tyrkytän itseäni tai yritän tehdä tuttavuutta...siis kaikkee tällaista. Ja jos näen jossain hyvännäköisiä miehiä, niin alan katsella muualle ja mielelläni häivyn paikalta.. esim. jos olen kuntosalilla ja sielä on ikäisiäni poitsuja/ miehiä, niin teen ihan todella nopean treenin ja häivyn mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti paikalta...
älkää naurako, sillä vaikka kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta mua tä vaivaa todella..
Häpeän jotenkin aivan valtavasti itseäni. Nykyään mulla ei oikeastaan edes ole minkäänlaista kiinnostusta tutustua miehiin. En "kehtaa" mennä tekemään tuttavuutta ja jos joku tulee juttelemaan mulle, niin ensimmäinen ajatus on päässäni: "mitähän kiinnostavaa toi mussa näkee?" tai "täällä on varmaan tä valaistus jotenkin semmonen että toi ei kunnolla nää miltä näytän.."
Sitten yks juttu tuli vielä mieleen: Jos menen lenkille, niin menen mieluiten illalla pimeällä, ettei kukaan ohikulkija näe kunnolla miltä näytän...
Miten mun pitää tehdä? Tuntuu että mua nykyään ahdistaa niin tosi paljon olla julkisilla paikoilla kun pelkään että ihmiset alkaa tuijottaa kun näytän niin pelleltä..
Onko kellään ollut samanlaista ongelmaa?
Monet kaverit aina juttelee jotain tällaista: "vähän täällä on paljon hyvännäköisiä miehiä.." tai "tänä iltana isketään miehet meille" tai jotain muuta vastaavaa.. Mulle iskee aina tommosten lauseiden jälkeen pieni paniikki päälle: en halua olla esillä, en halua, että mua tuijotetaan, en halua, että musta luullaan että tyrkytän itseäni tai yritän tehdä tuttavuutta...siis kaikkee tällaista. Ja jos näen jossain hyvännäköisiä miehiä, niin alan katsella muualle ja mielelläni häivyn paikalta.. esim. jos olen kuntosalilla ja sielä on ikäisiäni poitsuja/ miehiä, niin teen ihan todella nopean treenin ja häivyn mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti paikalta...
älkää naurako, sillä vaikka kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta mua tä vaivaa todella..
Häpeän jotenkin aivan valtavasti itseäni. Nykyään mulla ei oikeastaan edes ole minkäänlaista kiinnostusta tutustua miehiin. En "kehtaa" mennä tekemään tuttavuutta ja jos joku tulee juttelemaan mulle, niin ensimmäinen ajatus on päässäni: "mitähän kiinnostavaa toi mussa näkee?" tai "täällä on varmaan tä valaistus jotenkin semmonen että toi ei kunnolla nää miltä näytän.."
Sitten yks juttu tuli vielä mieleen: Jos menen lenkille, niin menen mieluiten illalla pimeällä, ettei kukaan ohikulkija näe kunnolla miltä näytän...
Miten mun pitää tehdä? Tuntuu että mua nykyään ahdistaa niin tosi paljon olla julkisilla paikoilla kun pelkään että ihmiset alkaa tuijottaa kun näytän niin pelleltä..
Onko kellään ollut samanlaista ongelmaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
on minullakin.
Kuvailit itseasiassa täydellisesti sitä miltä minusta tuntuu.
Ongelmani voi ehkä johtua siitä että olen ollut muutaman hyvännäköisen miehen kanssa ja aina saanut siipeeni. Tai sitten minulla on vain muuten todella huono itsetunto.
Jokatapauksessa minulla on myös tunne etten kiinnostu enää kenestäkään. ei ole fiilistä lähteä iskemään ketään. Pelkään että suhde kaatuu taas johonkin enkä uskalla edes yrittää.
itkette,tulkaa meille,minä kun uitan moosestani teidän jordaniassanne, niin johan on kumma jos ei itsetunto kohene.
nii näät totuuden itse,kuka on opettanut sut vihaamaan itsees,sua on huijattu,tuhkimo
"En "kehtaa" mennä tekemään tuttavuutta ja jos joku tulee juttelemaan mulle, niin ensimmäinen ajatus on päässäni: "mitähän kiinnostavaa toi mussa näkee?" tai "täällä on varmaan tä valaistus jotenkin semmonen että toi ei kunnolla nää miltä näytän..""
Eli jos vaikka mies koittaa pokata sinut, niin et kuitenkaan ole tyytyväinen tilanteeseen? Voi helvetti, jos kukaan nainen koskaan lähestyisi minua sillä tavalla, niin en todellakaan siinä tilanteessa nipottaisi mitään!
En kyllä itsekään tykkää niin hirveästi olla julkisilla paikoilla yksin, mutta kavereiden kanssa se on ihan sama. Jos kuljet yksin jossain, niin kannattaa vain koittaa pitää aivoja mahdollisimman nollassa.
Aika hassu juttu, olen itse naisten suhteen vähän samanlainen kuin sinä miesten (toinen kappaleesi). Riippuu tietenkin naisesta. Jotain nirson näköisiä prinsessoja pyrin välttämään, mutta kiltimmiltä vaikuttavia en niin hirveästi ujostele. Ne "prinsessat" ovat muutenkin jostain syystä aina vihamielisiä juuri minulle (automaattisesti).
"Oon tässä miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen, että mä olen kadottanut rakastamisen- ja rakastumisentaidon.. :("
Sanot puhuvasi rakkaudesta, mutta puhut silti himosta. Poimin muutaman esimerkin:
"Monet kaverit aina juttelee jotain tällaista: "vähän täällä on paljon hyvännäköisiä miehiä.." tai "tänä iltana isketään miehet meille" tai jotain muuta vastaavaa.."
Mitä tekemistä tällä on rakkauden kanssa?
"Ja jos näen jossain hyvännäköisiä miehiä, niin alan katsella muualle ja mielelläni häivyn paikalta.."
Ovatko miehet pelkkää pintaa?
""mitähän kiinnostavaa toi mussa näkee?" tai "täällä on varmaan tä valaistus jotenkin semmonen että toi ei kunnolla nää miltä näytän.."
Oletko itse pelkkää pintaa?
Puhut koko kirjoituksesi ajan ihmisten ulkonäöstä ja ihmettelet, miksi et haluakaan pelkkää seksiä.
Olisiko mahdollista, että et olekaan niin pinnallinen ja haluaisitkin jotain muuta? Mielestäni sinun kannattaisi kuunnella sisintäsi ja katsoa myös niitä miehiä vähän syvemmälle.
Kaikkien ei tarvitse juosta pelkän seksin perässä. Jos oikeasti haluat löytää sitä rakkautta, se on mielestäni hienoa. Et kuitenkaan löydä sitä toimimalla kaveriesi tapaan, sillä he tuntuvat tietävän, että haluavat pelkkää seksiä.
Olen myös huomannut itsessäni samoja piirteitä..
Ja tämä on täysin uusi juttu minule, pari vuotta takaisinpäin kävin ahkerasti treffeillä, tutustuin mielelläni uusiin ihmisiin ja harrastin jopa irtosuhteita.
Nyt tuntuu itsestäkin epätodelliselta, että tuo olin minä..
Ulkoisesti olen sama, eli en kärsi liikakiloista enkä ole rumakaan, mutta sisäisesti en tunne olevani kiinnostava.
Käännytän miehet pois (eli juoksen lähes pakoon) jos joku tuntuu tulevan liian lähelle. Kaverisuhteet kyllä menee, olen silloin oma viehättävä itseni, mutta jos mies haluaa enemmän, en vaan voi.
Kuitenkin samaan aikaan haaveilen löytäväni rakkauden.
En ymmärrä, mistä tämä voi johtua. Ja toivon, että jos joku ymmärtää, kertoisi siitä minullekin :)
on yleensä päättyneet? onko ollut kentie liikaa huonoja kokemuksia? (niinkuin minulla)
En tiedä itsekään mikä on syy, tai miten innostuisin taas miesten bongailuista ja bailaamisesta.
Ehkäpä aika näyttää.
Suhteet loppuu aina siihen samaan, eli minä menetän kiinnostukseni. Toki huonoja kokemuksiakin suhteista on, en usko että ne kuitenkaan vaikuttavat..
Ja vähän hankalaahan se rakkauden löytäminen on, kun on itse oman onnensa tiellä.
Toisaalta uskon kohtaloonkin, ja varsinkin siihen, että kaikelle on aikansa.
Eli kun aika on kypsä, tulee se prinssi joka herättää minut horroksesta, ja uskallan taas rakastaa :)
Tätä odotellessa, toivottelen voimia myös sinulle !
Minäkin olen ollut sinkkuna neljättä vuotta ja jotenkin tuntuu tyhjältä.
Nykyään liikun kuntosalilla pitäen itseäni kunnossa ja kartan kaikki paikat ja vempeleet jossa on miehiä ja välttelen kaikenlaisia kontakteja uroksiin enkä ole aiemmin luullut löytäväni itsestäni tälläistä piirrettä...outoa...En ole itserakas enkä itseriittoinen muutenkaan vaikka kerron että ulkoisesti kaikki on ihan mukavasti mallillaan ja voisi olla kaikinpuolin mukava löytää se elämänsä mies mutta mistä saa taas kerättyä ne patterit täyteen että saisi innostusta ja tarmoa käydä läpi kaikki mitä se mukanaan tuo.
Varsinkin kun on lueskellut täällä netissä kaikenlaisia palstoja niin loppukin pohja menee etsiä ja tutustua miehiin kun joka paikassa etsitään ja huudetaan ja korostetaan kuinka naisen pitää olla sitä ja tätä eikä tuota ollenkaan...-joten on tullut fiilis että antaapi olla...-ehkä se "elämän"uros sitten joskus tulloo ja vie "luolaansa"
tsemppiä kaikille samanhenkisille :)