Meillä vajaan kahden vuoden avioliiton jälkeen eron I-vaihe menossa ja ositus tekemättä. Asuntomme on mieheni nimissä. Ostettu jo ennen avioliittoa hänen säästöillään ja hänen pankkilainallaan (nyt jo lähes maksettu). Avioehtoa ei ole. Yhteistä taivalta kokonaisuudessaan yli 10 v. Mies on sitä mieltä, että hän ei maksa minulle mitään asunnosta, koska olemme olleet niin vähän aikaa naimisissa. Voiko näin tosiaan tapahtua??? Molemmat olemme olleet töissä ja vaikka hän on maksanut asuntolainaa, niin minä olen maksanut muita menoja. Onko jollain tietoa avioliiton keston vaikutuksesta ositukseen???
Miten avioliiton kesto vaikuttaa
ositukseen???
195101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä avioliiton kesto vaikuttaa osituksessa. Olen itse kysynyt samaa asiaa taannoin lakimieheltä ja näin on asia. Teidän liittonne on niin lyhyt, että mies saa huoletta pitää asuntonsa eikä siitä tarvitse osaa sinulle maksaa.
kyllä mies joutuu pulittamaan kohtuu korvauksen silti siinä mielessä että toinen on kaksi vuotta kaiken juoksevan maksanut.
Muttei puolta asunnosta kumminkaan.
Lakimiehellä se selviää.
ei avioerossa makseta. Kohtuullistamispykälä on olemassa ja sitä käytetään nimenomaan silloin kun avioliitto on kestänyt lyhyen aikaa eli alle 5 vuotta.
Olisihan puoliso joutunut ne juokevat kulut maksamaan yksinkin asuessa, hölmöä sellaiseen on vedota.
luulitko että joka panon voi hinnoitella? Ei voi.
Itse ainakin osituksessa koin, että kaikki meni puoliksi.
Ositusta voidaan kohtuullistaa, jos miehesi niin pyytää. Mitä pidempi liitto on, sitä "huonommat mahdollisuudet" miehelläsi on.
Ositus ei kuitenkaan tarkoita, ettet saisi mitään, vaan että sitä kohtuullistetaan.
Kumpi vain voi vaatia oikeuden määräämää pesänjakajaa.
Vain hän voi tehdä osituksen "pakolla" ja mahdollisesti kohtuulistaen "pykälistä poikkeavaksi", onneksi usein puolisot osaavat kohtuullistaa yhteistä sopimukseta ja säästää pesänjakajan suurehkot korvaukset.
Kun avioliitto on kestänyt viisi vuotta harvoin enää kohtuullistetaan mitään, mutta teidän avioliittonne on kyllä niin lyhyt, että kyllä varmasti jotain kohtuullistamista tulee tapahtumaan. Olisihan sinun muutenkin pitänyt maksaa vuokraa ja asumiskuluja, vaikka yksinkin olit asunut, ei se ole pelkkä peruste puoleen omaisuuteen. Anna olla, muuten olet kyllä aika laskelmoiva tapaus.
Teillä niin lyhyt avioliitto, että oikeuden määräämä pesänjakaja todennäköisesti kohtuullistaisi ... eli teillä ei olisikaan avio-oikeutta toistenne omaisuuksiin, eikä tasinkoa lasketa tai makseta. Vaan että kumpikin pitää oman omaisuutensa. Meneteltäisiin siis käytännössä kuin teillä olisi ollut avioehto.
Huono puoli tässä on se, että pesänjakaja ottaa palkkionsa pesän varoista ennen kuin jakaa (ja kohtuullistaa), eli tämä harjoitus maksaa teille molemmille sievoisen summan.
Olisiko laiha sopu sittenkin parempi?
Lopuksi, virheiden tekeminen on inhimillistä, niiden toistaminen on typeryyttä .. seuraavalla kerralla avioehto.
No tässä taas yksi haaskalintu ja siivestäjä toisen omaisuuden kimpussa...
Jos joku on omalla työllään ja omilla säästöillään itselleen asunnon ostanut, millä logiikalla sä kuvittelet että sulla siihen on mitään, ainakaan moraalista, oikeutta? HÖLÖMÖ!
Koitappa nyt vaan tulla omillasi toimeen, luuseri...
Menoja sulla olis ollut, ja varmaan tuplaten, ilman miehesi sulle ilmaista asuntoa, joten siinäkin suhteessa olet jo hyötysi miehestäsi imenyt, olisit vaan siihen tyytyväinen..
... minusta se, kuka menee avioitumaan ilman avioehtoa.
No tämä haaskalintu on edelleen se hölmö, jos kuvittelee että mikään oikeusaste katsoo hänellä olevan oikeutta toisen elämäntyöllään aikaan saamiin säästöihin/omaisuuteen...
Sen lisäksi että takkiin tulee oikeudessa, voi unohtaa ystävänsäkin, sillä tuollaisen rotan ystäväksi tuskin kukaan haluaa.
Avioehdosta ja sen tekemättömyydestä lienee usein kyse siitä että tämä toinen osapuoli vakuuttaa ettei halua missään vaiheessa eronkaan jälkeen toisen omaisuudesta mitään.
Nyt täytyy vain toivoa että tämä suullinen sopimus, jonka uskon tämänkin parin tehneen, on keskusteltu myös todistajien kuullen.
Olen sitä mieltä ettei tuolaiset loiset tarvitse muuta kuin potkun persauksille. Eihän tämä haaska ole edes mitään sukua asunnon oikealle ja lailliselle omistajalle...
Kirjoitin yllä hieman yleisemmin, en nimenomaan tähän alkperäisen tilanteeseen.
Heillä ollut lyhyt avioliitto (alle 2 vuotta), ja ositus kohtuullistetaan niin suurella varmuudella, ettei vaimon välttämättä kannata edes lähteä vaatimaan pesänjakajaa .. vaan sopia.
Niin varmaan juu... jos tuohon uskoo, niin on kyllä hölmö. Ja jos morsian/sulhanen on tuota mieltä aidosti, niin MIKSI ei tehdä sitä avioehtoa... ja voimaan VAIN avioeron eorttaessa (ei siis kuoleman erottaessa, joskin sekin mahdollinen avioehto).
Avioehdollahan on merkitystä vasta kun erotaan, ei avioliiton aikana vaikuta yhtään mihinkään (ainakaan juridisesti). Avioehdottomassakaan avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä ... paitsi yhteinen omaisuus.
Tuolla suullisella lupauksella ei ole merkitystä. Tässä tapauksessa merkitystä on vain avioliiton kestolla (kaverin kannalta onneksi ero tuli nyt).
Jos olisivat olleet avioliitossa 6 vuotta... niin oltaisiin ositettu, ja tasingolla puolisoiden nettovarallisuudet tasattu yhtä suuriksi. Jos avioehto, tasinkoa ei tarvitse maksaa toiselle (on muuten ainoa asia mihin avioehto vaikuttaa) kun erotaan.
"(kaverin kannalta onneksi ero tuli nyt). "
Ap kertoi viestissään, että ovat olleet yhdessä 10 vuotta, josta vain kaksi vuotta naimisissa.
Ei minun mielestäni ap ole välttämättä mikään onnenonkija, joskin ehdottamasti sinisilmäinen, kun ei ole aikaisemmin tuohon epäkohtaan puuttunut, että hän on maksanut elämistä, sillä aikaa kun kaveri on maksanut asuntoa.
Tämä olisikin erityisesti kaikkien avoliitossa elävien ymmärrettävä: jos annatte tuollaisen vaan tapahtua ja maksatte kiltisti enemmän elämisen kuluja, kun toinen laittaa omia rahojaan talteen, jäätte eron sattuessa pahasti tappiolle, eikä kukaan pysty valvomaan etujanne.
Samoin tapahtuu avioliiton ensimmäisen viiden vuoden aikana.
Sopikaa asioista kirjallisesti, niin ei tarvitse jälkikäteen harmitella. Sopimuksia voi tehdä ilman avioliittoakin. Ja turha kai painottaa, että tehkää ne kirjallisesti, mieluiten todistajien läsnäollessa ja vahvistakaa ne vielä maistraatissa.
Rakastunut voi olla, mutta se ei perustele tyhmyyttä.
"kun ei ole aikaisemmin tuohon epäkohtaan puuttunut, että hän on maksanut elämistä, sillä aikaa kun kaveri on maksanut asuntoa."
Oletko sitä mieltä tosissasi että toinen ei voi itselleen asuntoa ostaa jos seurustelee? Heh...
Ja oletko sitä mieltä että jos on asunnon ostanut, pitää elättää tämä nainenkin siinä sivussa?
Eiköhän tuo narttu ole saamapuolella ollut koko tuon ajan... Laske nyt äkkisiltään mitä on säästänyt omissa vuokrissa 12 vuoden aikana.
Tyhmä, siieilevä oppurtunisti joka on laittanut omat rahansa haisemaan, jotka olisi voinut hyvin laittaa itselleen säästöön.
Tuossa tilanteessa ei ole todellakaan mitään epäselvää, asunto on sen kuka sen on ostanut, siihen rahaa säästänyt ja lainaa ottanut.
Nyt tämä loinen saa vaan oppia tulemaan toimeen omillaan. Ja onhan hänellä ihan yhtä suuret oikeudet ostaa se ihan oma asunto, ettei tarvi toiselta sitä ryöstää...
Ei avioliiton lyhyyskään ole "automaatti" kohtuullistamiselle ... mutta yksi niistä "varmimmista" perusteluista. 8 vuotta kestänyt avoliitto voi vaikuttaa toiseen suuntaan.
Riippuu oikeuden määräämästä pesänjakajasta.
Sanot, että puolisosi on maksanut asunnon ja sinä muita kuluja. Oletko maksanut yksin kaikki muut kulut (ruoka, sähkö, vesi, vakuutukset, yhtiövastike) ja mies vain sitä asuntoaan?
Tämä olisi ihan mielenkiintoista tietää, sillä tällä hetkellä on vastauksissa on vallalla erittäin tuomitseva asenne, mikä on oikeuttu jos olette yhdessä maksaneet muita kuluja, niinkuin normaalisti parisuhteessa onkin ja sen kaiken lisäksi mies on maksanut pois asuntoaan, omilla säästöillään ja omilla tuloillaan.
samassa tilanteessaeli ostettiin asunto ja velka tuli tietenkin yhteiseksi. Mies maksoi asunnon velkaa ja minä muita kuluja kuten sähköt, osakkeen vastineet (autotalli).
Osituskirja tehtiin asianajalla ja en alkanut riitelemään vaan sanoin ukolle maksa mitä haluat, aivan sama, ei minua liikuta. Rahaa ei kulu sen enenpään kuin omistusasunnossa asumisekaan. Sovittiin, että jaetaan irtaimisto sulassa sovussa ja niin tehtiinkin.
Vein mitä olin ostanut eli melkein koko asunnon irtaimiston televisiolupia ja nettiyhteyksiä ja tietokoneita myöten.
Molemilla on oma auto. Jep ja pankkitili ja sitäpaitsi ei yhtään lasta, joten helppo oli lähteä nostelemaan kun ei köyhtynyt juuri pätkääkään erossa.
Meillä näin...
ukko otti asunnonvelat niskoilleen ja vapautti minut velasta. Kiitos hänelle!