Pitkä kirjottelu ajan tuhlausta

Ja ennenkaikkea on melko helppoa ottaa selville, saattaisiko henkilön pärstä kiinnostaa vai ei. Sen kun vaihtaa kuvat. Maailmankuvan ja huumorintajun selvittämiseen joutuukin kirjoittelemaan arkin jos toisenkin.

"    jotain merkitsee, mutta jos ihminen ajattelee asioista eri tavalla kuin toinen, niin ei auta vaikka toinen näyttäisi prinsessa ruususelta tai prinssi rohkealta."

Tuota ajattelutapojen eroavaisuutta ei ihan yhdellä viestillä selvitetäkään, erityisesti jos toinen onkin päättänyt ovelasti mielistellä ja osaa tehdä sen. Valokuvat taas voi vaihtaa napin painalluksella.

Ulkonäkö on kuitenkin useimmiten se mihin viestittely tyssää. Piste.

Netin kautta ei ajatustenvaihto ole lainkaan samaa
kuin keskustelu silmätysten.

Jos kuva kertoo yhtä paljon kuin 1000 sanaa niin
sama koskee kyllä nettikirjoittelun ja normaalin keskustelunkin kesken.

--Mies-- kirjoitti:

"    jotain merkitsee, mutta jos ihminen ajattelee asioista eri tavalla kuin toinen, niin ei auta vaikka toinen näyttäisi prinsessa ruususelta tai prinssi rohkealta."

Tuota ajattelutapojen eroavaisuutta ei ihan yhdellä viestillä selvitetäkään, erityisesti jos toinen onkin päättänyt ovelasti mielistellä ja osaa tehdä sen. Valokuvat taas voi vaihtaa napin painalluksella.

Ulkonäkö on kuitenkin useimmiten se mihin viestittely tyssää. Piste.

"Ulkonäkö on kuitenkin useimmiten se mihin viestittely tyssää. Piste."

Tuo on totta. Vaikka kirjoitat kuin Ruuneperi ja ajat kuin Ruusperi ja olet ihan mitä vaan, niin aika harvoin niillä on mitään merkitystä jos vastapuoli alkaa nähdä painajaisia saatuasi kuvasi.

ei ajatukset kirjoitti:

Netin kautta ei ajatustenvaihto ole lainkaan samaa
kuin keskustelu silmätysten.

Jos kuva kertoo yhtä paljon kuin 1000 sanaa niin
sama koskee kyllä nettikirjoittelun ja normaalin keskustelunkin kesken.

Me kirjoittelimme nykyisen kihlattuni kanssa aika pitkät pätkät ensin sähköposteilla ja mesellä, ennen kuin edes vaihdoimme kuvia. Ja vaihdoimme ne vasta sitten, kun keskustelujen perusteella olimme molemmat sitä mieltä, että perusarvojen osalta olemme suurinpiirtein samoilla linjoilla.

Yksi kuva ei kerro kuitenkaan vielä mitään. Ja niinpä molemmat meistä yllättyi, kun tapasimme ensimmäistä kertaa "Ai TUOLTAKO sinä näytätkin?!". Mutta yllätyksessä ei ollut mitään arvottamista, vaan molemmat totesivat vaan, ettei kuva kerro lähellekään koko totuutta.

Kumppanini on hyvin hiljainen kasvotusten, erityisesti ensimmäistä kertaa ihmisiä tavatessaan. Ja voisinkin mennä takuuseen, että jollemme olisi ensin pitkään keskustelleet meilitse, olisin aika nopeasti ensitapaamisella todennut, ettei hän ole minua varten. (Ja kuinka väärässä silloin olisin ollutkaan!!!)

Mutta koska tiesin hänen ajatusten liikkeistään runsaasti etukäteen, ei hiljaisuus haitannut. Ja nyt olemmekin jo seurustelleet kohta vuoden ja kihloihin menimme, sillä olemme vakuuttuneita siitä, että loppuelämä vietetään yhdessä.

Eli itse puhuisin pitkän kirjoittelun puolesta, sillä omaan valintaani vaikuttaa

1) ihmisen arvomaailma
2) ihmisen kyky ajatella
3) ihmisen kyky ottaa toinen huomioon
4-99) miljoonat muut seikat
100) ulkonäkö

Ja kaikista näistä yhteensä tulee sana "henkilökemia". Sen selittäminen ja pilkkominen pieniksi osatekijöiksi onkin sitten paljon vaikeampi juttu. Mutta mikään yksittäinen tekijä, kuten ulkonäkö tai muu, ei ratkaise sen olemassaoloa tai puuttumista. Kyseessä on enemmänkin kaikkien tekijöiden summa, joka on joko miinuksen tai plussan puolella.

Mm. negatiivinen elämänasenne saa summan usein niin reilusti miinuksen puolelle, että vaikka olisi millainen adonis / missi edessä, ei tilannetta pelastaisi enää mikään.

tjaah kirjoitti:

Me kirjoittelimme nykyisen kihlattuni kanssa aika pitkät pätkät ensin sähköposteilla ja mesellä, ennen kuin edes vaihdoimme kuvia. Ja vaihdoimme ne vasta sitten, kun keskustelujen perusteella olimme molemmat sitä mieltä, että perusarvojen osalta olemme suurinpiirtein samoilla linjoilla.

Yksi kuva ei kerro kuitenkaan vielä mitään. Ja niinpä molemmat meistä yllättyi, kun tapasimme ensimmäistä kertaa "Ai TUOLTAKO sinä näytätkin?!". Mutta yllätyksessä ei ollut mitään arvottamista, vaan molemmat totesivat vaan, ettei kuva kerro lähellekään koko totuutta.

Kumppanini on hyvin hiljainen kasvotusten, erityisesti ensimmäistä kertaa ihmisiä tavatessaan. Ja voisinkin mennä takuuseen, että jollemme olisi ensin pitkään keskustelleet meilitse, olisin aika nopeasti ensitapaamisella todennut, ettei hän ole minua varten. (Ja kuinka väärässä silloin olisin ollutkaan!!!)

Mutta koska tiesin hänen ajatusten liikkeistään runsaasti etukäteen, ei hiljaisuus haitannut. Ja nyt olemmekin jo seurustelleet kohta vuoden ja kihloihin menimme, sillä olemme vakuuttuneita siitä, että loppuelämä vietetään yhdessä.

Eli itse puhuisin pitkän kirjoittelun puolesta, sillä omaan valintaani vaikuttaa

1) ihmisen arvomaailma
2) ihmisen kyky ajatella
3) ihmisen kyky ottaa toinen huomioon
4-99) miljoonat muut seikat
100) ulkonäkö

Ja kaikista näistä yhteensä tulee sana "henkilökemia". Sen selittäminen ja pilkkominen pieniksi osatekijöiksi onkin sitten paljon vaikeampi juttu. Mutta mikään yksittäinen tekijä, kuten ulkonäkö tai muu, ei ratkaise sen olemassaoloa tai puuttumista. Kyseessä on enemmänkin kaikkien tekijöiden summa, joka on joko miinuksen tai plussan puolella.

Mm. negatiivinen elämänasenne saa summan usein niin reilusti miinuksen puolelle, että vaikka olisi millainen adonis / missi edessä, ei tilannetta pelastaisi enää mikään.

Kiva huomata, että fiksujakin ihmisiä löytyy. Onneksi olkoon teille molemmille!