Pakko oli alkaa kirjoittamaan ja kuulla onko muut joutuneet samanlaisten tunteiden eteen.
Aloimme seurustelemaan mieheni kanssa jo aivan teineinä,nyt on vajaa 20 vuotta kulunut yhdessä.
Pari viime vuotta tunteeni on ollut jo aivan väljähtyneet miestäni kohtaan.
Mieheni on "lähes täydellinen",hoitaa lapsia,antaa minun liikkua aika vapaasti halutessani,tekee kotitöitä,ym.ym..
Minulla ei ole mitään halua enää jatkaa tällaista suhdetta jossa en enää halua edes että hän minua koskisi,enkä halua aikaani viettää hänen kanssaan.Hän minua rakastaa ja haluaisi vielä yrittää mutta minusta tällainen ei ole enää parisuhde.
Tiedän saavani hirmuisen älämölön seuraavalla lauseella mutta..otan vastaan...
Minulla on jo jonkun aikaa ollut suhde toiseen mieheen,josta mieheni ei tietenkään tiedä.
Lapsieni tähden en haluaisi eroa mutta onko tällaisessa enää mitään järkeä.
Itseni kärsimyksen lisäksi tässä kärsii mieheni ja lapset kun joutuvat katsomaan tätä minun kylmyyttä.Saavat vaan todella kummallisen kuvan naisen ja miehen välisestä suhteesta.
En tiedä...on niin onneton olo...Itken päivittäin tätä suhdetta.Mutta miksi en edes halua enää yrittää:(
Tulihan kirjoitus, mutta sanokaa jotain:)
Aloimme seurustelemaan mieheni kanssa jo aivan teineinä,nyt on vajaa 20 vuotta kulunut yhdessä.
Pari viime vuotta tunteeni on ollut jo aivan väljähtyneet miestäni kohtaan.
Mieheni on "lähes täydellinen",hoitaa lapsia,antaa minun liikkua aika vapaasti halutessani,tekee kotitöitä,ym.ym..
Minulla ei ole mitään halua enää jatkaa tällaista suhdetta jossa en enää halua edes että hän minua koskisi,enkä halua aikaani viettää hänen kanssaan.Hän minua rakastaa ja haluaisi vielä yrittää mutta minusta tällainen ei ole enää parisuhde.
Tiedän saavani hirmuisen älämölön seuraavalla lauseella mutta..otan vastaan...
Minulla on jo jonkun aikaa ollut suhde toiseen mieheen,josta mieheni ei tietenkään tiedä.
Lapsieni tähden en haluaisi eroa mutta onko tällaisessa enää mitään järkeä.
Itseni kärsimyksen lisäksi tässä kärsii mieheni ja lapset kun joutuvat katsomaan tätä minun kylmyyttä.Saavat vaan todella kummallisen kuvan naisen ja miehen välisestä suhteesta.
En tiedä...on niin onneton olo...Itken päivittäin tätä suhdetta.Mutta miksi en edes halua enää yrittää:(
Tulihan kirjoitus, mutta sanokaa jotain:)
Vastaukset 43
Vanhimmat
Jos sympatiaa haet, niin ei tule.
Sulla on suhde ja plaaplaa.
Nyt sitten pitäisi saada hyväksyntää.
Mene vaan naimaan sitä pettäjäkaveriasi ja kokeile saatko sen puhuttua perheenrikkojaksi.
Siitä on hyvä lähteä rakentamaan uutta.
Tässä tulee mun mielipide: EROA! ja tee se päätös rohkeasti!! Tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat koska itse olin aivan samanlaisessa liitossa yli 20 vuotta, ja siitä ajasta melkein 10 v.mietin eroa!! koska en ollut tyytyväinen ja kaikki tunteet olivat kuolleet! Vaikka ero oli erittäin vaikea (mies ei halunnnut!) olen tällä hetkellä tyytyväinen että uskalsin sen tehdä! Ainut mitä olen nyt miettinyt ja katunut, on se että olisi pitänyt erota jo ajat sitten! Se olisi ollut kaikkien kannalta ainut oikea,ja järkevä teko!
Itse olet tunteesi laittanut sekaisin.
Yrititkö ennen kuin lähdit toisen miehen kainaloon itkemään omaa onnetonta vointiasi? Hurma kestää hetken.
Nim. Eron kokenut ja seksin hurman katkerasti niellyt
Minä tässä yritän kerätä itseäni kasaan siitä, kun puoliso, jota rakastin, jäi kiinni vuoden kestäneesta toisesta suhteesta. Mikää ei mitätöi niin täydellisesti omaa ihmisyyttä kuin tuo. Se vei uskon kaikkeen hyvään tässä maailmassa, mietin, mitä lapsilleni tapahtuu, tätä samaa paskaako vain? Sen sinä teet nyt puolisollesi, olet todella ihmisten pohjasakkaa, pelkkä itsekäs pelkuri.
Olet aika tyypillinen nainen. Teikäläiset elävät koko elämänsä parisuhteen kautta. Kun elämä kyllästyttää, se on parisuhteen syy. "Tunteet ovat kuolleet".
Sinun kaltaisillesi naisille parisuhde on joku ihme huvipuiston kaltainen viihdykkeen antaja. Kun kaikki laitteet on käyty läpi, kyllästyttää. On aika löytää uusi huvipuisto.
Keski-ikäisen naisen elämän tylsyyteen on syynä se, että olette tylsiä ihmisiä. Te ette ota vastuuta omasta elämästänne lainkaan. Sen sijaan, että tekisitte elämällänne (ja parisuhteellenne) jotain, te syytäätte tylsästä elämästänne muita.
Minusta sinun kannattaa erota. Teet oikeasti palveluksen miehellesi. Uusi suhteesi tydyttää sinua muutaman kuukauden. Siten olet taas vaihtamassa, sillä elämäsi tylsyys on sinussa. Kukaan toinen ihminen ei voi sitä tylsyyttä poistaa.
asiaa yhdessä miehesi kanssa puhumalla.
Ulkopuolinen apukaan tuskin olisi pahasta. Menkää avioliittoneuvojalle.
Sivusuhteesta et saa mielenrauhaa. Se vain mutkistaa kaikkea ja satuttaa liian paljon miestäsi ja lapsiasi, kun asia tulee tietoon. Satuttaa se sinuakin. Nyt jo omatuntosi kolkuttelee ja tiedät tekeväsi väärin. Eikö vaan?
Jos kaikesta huolimatta ette saa liittoanne kuntoon, niin kyllä se ero sitten jää parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Mutta kannattaa ensin yrittää kaikkensa, niin ei sitten tarvitse jälkeen päin tuskailla.
Ero on aina niin iso asia, että siihen ei kannata ihan suin päin syöksyä, mutta tietenkin se on yksi vaihtoehto muiden joukossa. Jos asiat ei ole kunnossa eikä niitä saa kuntoon, niin eipä sellaista liittoa kannata väkisin pystyssä pitää.
Itse tiedät teidän tilanteen parhaiten ja sen pohjalta teet ratkaisuja. Mutta ihan totta: kannattaa jutella jonkun ammattilaisen kanssa. Joko sinä yksin tai miehesi kanssa yhdessä. Parempi puida asiat kunnolla läpi, ettei tarvi jälkeen päin katua liian hätäisiä ratkaisuja.
Voimia sinulle ja perheellesi!
Kiitos kommenteista:)En kirjoituksellani hakenut hyväksyntää tai sympatioita!Halusin vain kuulla teidän muiden näkemyksiä.
Ensinnäkään en ole elämääni kyllästynyt keski-ikäinen nainen:D Elämäni on muuten aivan antoisaa,vain avioliittoni on hukassa oman tunteettomuuteni(miestäni kohtaan)vuoksi.
Enkä ketään tästä avioliittoni kunnosta syytä,siihenkin kun tarvitaan kaksi..
Ja itsehän nimenomaan tekojeni seuraukset kannan.
Tiedän että teen väärin mutta silti en halua lopettaa suhdettani tähän toiseen mieheen.Ja jos se jotakuta kiinnostaa niin suhteemme alkoi ihan jutusteluilla,huomattiin vaan viihtyvämme toistemme seurassa hyvin ja ajattelemme samoin tärkeistä asioista.
Olin aina ajatellut etten koskaan omaani pettäisi!Ja 18 vuotta ajatus piti.Että siinä teille hurskastelijoille. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan!!!
Ja tiedän senkin että ensin pitäisi erota ja sitten vasta nauttia toisen miehen seurasta.Mutta tilanne on nyt tämä!
Ja mieheni kanssa ollaan tunteistamme puhuttu,kumpikin tietää tilanteen.
Ja jos jostakin tuntuu että puolustelen tekojani niin ehei..Moraalitonta on mutta nyt ajattelen että täällä eletään vain kerran.Katsotaan kuinka käy...
Eläkää ja antakaa toistenkin elää:)
Minä elin 26v toivoen ,että löytäisimme mieheni kanssa ratkaisun ongelmaamme. (kuten sä sanot kaksihan siihen tarvitaan). Lapset kasvoivat aikuisiksi,elämä ei muuttunut suhteessa mitenkään, lupauksista huolimatta. Elämä kulki kulkuaa,toi katkeruutta molemmille ,kun erosimme liian myöhään.Nyt vanhana 48v on vaikea solmia suhdetta,kun sydän on täynnä menneen elämisen pahaa oloa.Ei kannata yhrautua.
Mitä tarkoitat hurskastelijoilla? Eikö minun viestini sanonut sinulle mitään? Miehesi siis kuitenkin tietää, että sinulla on toinen, vai mitä tarkoitat, kun 'kumpikin tietää tilanteen'? jos ei tiedä, mitä luulet tapahtuvan, kun asia selviää? Ei, suhteesi alku ei kiinnosta.
Elä ja anna toistenkin elää? Miehelläsi on sitten varmaan tosi hyvä elää kanssasi? Ja lapsillasi? Miehesi ansaitsee elää ilman rakkautta, mitäpä hän sillä, onneksi sinulla on kivaa.
"Itseni kärsimyksen lisäksi tässä kärsii mieheni ja lapset kun joutuvat katsomaan tätä minun kylmyyttä.Saavat vaan todella kummallisen kuvan naisen ja miehen välisestä suhteesta.
En tiedä...on niin onneton olo...Itken päivittäin tätä suhdetta.Mutta miksi en edes halua enää yrittää:( "
ja nyt uudessa viestissäsi olet niin iloinen suhtestasi ja puolustat sitä, mitä nyt avioliitto on vähän tunteeton. miehesikin on varmasti iloinen puolestasi, kun 'tietää tilanteen'. Kiva sulle, onneksi sinä olet jotain ja saat jotain, viis muista, jotka kuitenkin pitävät sinua elämässään tärkeänä ihmisenä.
Varmaan vaikutti että sävy muuttui...en vaan aiempaan viestiini saanut sisällytettyä kaikkea.Samat tunteet koko ajan,on onneton olo tästä avioliitostani mutta vastaavasti on myös onnellinen olo tästä toisesta suhteesta.Jos joku olisi aiemmin tuollaista minulle kertonut niin oisin voinut vähän päätäni puistella.Mutta nyt kun sitä itse elän niin...huomaan että ei tunteilleen mitään voi.
No en ole miehelleni toisesta miehestä sanonut, tietää vaan sen että minulla ei enää tunteita häntä kohtaan ole.Sellaisia tunteita joita parisuhteeseen tarvitaan.
Ymmärrän että sinua ottaa päähän lukea tällaista mutta...joskus näin käy..Ja vilpittömästi sanon etten sinulle enkä kenellekään muulle toivoisi petetyksi tulemisen tunnetta joutua kokemaan.
En minä tilanteesta nauti mutta näin on vaan nyt!
Olet erittäin tyypillinen keski-ikäinen suomalainen nainen. Sinulle sitä vaan sattuu sellaisia pettämisiä. Luiskahdit vieraan miehen sänkyyn ilmeissti ikään kuin vahingossa.
Tunteille ei voi mitään on paskapuhetta. Jokainen meistä ihastuu useamman kerran elämässään. Aikuinen kantaa vastuunsa ja vastustaa kiusausta. Sinun kaltaisillasi naisilla ei vastuunkantokykyä omasta elämästä ole.
Teillä sitä vaan "tunteet kuolee", "suhde on huono", "tunteilleen ei mitään voi". Voi paska miten lapsellista nassutusta. Ota ero miehestäsi. Kuvauksesi mukaan hän on hyvä ihminen, joka edes yrittää elää avioliittolupauksensa mukaan. Hän ei ansaitse sinunkaltaistasi tyhmää narttua.
Mitä nyt odotat? Miksi et anna miehellesi mahdollisuutta parempaan, jos sinä et ole se, joka hänen kanssaan haluaa elää? Haluaisin ihan oikeasti tietää, mitä olit ajatellut, että elämäsi olisi seuraanav vuoden, seuraavan kahden vuoden aikana ja sen jälkeen? Ihan siksi kysyn, koska todella mieheni tämän saman minulle, eikä ollut aikonut kertoa toisesta suhteesta, jos se ei olisi paljastunut muuten. Hän oli minulle kylmä, miksi mikään mitä ehdotin ei ollut hyvä ehdotus, mitään hän ei puhunut, että meidän suhteemme ei hänelle enää ollut tyydyttävä. Tässä aivan varmasti on kaksi osapuolta, jos 'syyllisiä' etsitään, mutta silti edelleen monen kuukauden jälkeen, kun olen pääsemässä itseni kanssa sinuiksi jälleen, herrää kysymys, mitä niin pahaa minä tein, että hän ei voinut sanoa 17 vuotta yhdessä oltuamme, että nyt meidän suhteemme ei toimi. Siitä olisi voinut toipua ihmisenä. Vaan 18 vuotta yhdessä oltuamme asia paljastui ja se pilasi myös ne kaikki menneet vuodet täysin. Satutti niin pahasti. Jos sanot, että 'nyt vain näin on', niin näinkö jatkat? Miksi sinulla ei ole pokkaa sanoa miehellesi, että nyt on aika lähteä eri teille? Jospa saisin vähän ymmärrystä, miksi mieheni ei minulle sitä voinut sanoa ja antaa minun pitää ihmisyyteni nöyryyttämättä minua täysin?
Olen itse tavallinen keski-ikäinen nainen ja olen samanlainen mielipiteissäni, olisitpa sinä mies tai nainen. Hävettää vain todeta, että olet antanut järjen pudota napasi alle.
Lue uudelleen nuo kirjoituksesi ja huomaa miten olet niissä vastuuton ja lapsellinen. Ole ryhdikäs ja ota vastuullisesti avioeron valmistelut itsellesi.
Olen miehelleni sanonut että tässä ei ole mieltä jatkaa.Kaikesta muusta ollaan suoraan puhuttu paitsi tästä toisesta miehestä.
Mieheni haluaa silti jatkaa vaikka olen tunteettomuudestani puhunut häntä kohtaan.
Varmaan odotan päähäni jonkunlaista selvyyttä..Olen sanonut että minun mielestäni olisi järkevintä erota.En tiedä miksi on kuitenkin niin vaikeaa laittaa eroa eteenpäin.Eroajatus tuntuu pahalle ainakin lastemme kannalta vaikkei tämäkään hyvä ratkaisu ole:(
halu syödä kakku ja samaan aikaa säilyttää se. Olet pelkuri ja itsekäs, etkä tosiasiassa edes aio kantaa tekojesi seurauksia.
Sanot, ettei miehesi halua erota, vaikka olet hänelle selvitellyt tunteettomuuttasi. Kokeilepa avautua rehellisesti tästä toisesta miehestä, niin eiköhän miehesikin ala olla yhtä mieltä avioeronne välttämättömyydestä. Älä enää kiusaa ja nöyryytä hyvää miestä. Anna hänellekin mahdollisuus hyvään elämään.
Täällä kyllä varmasti on moni muu joutunut samanlaisten tunteiden eteen, lähinnä statistin osassa. Olet nyt jo yhden askelen oikeaan suuntaan, ala nyt tehdä avoimesti sitä eroa miehesi kanssa keskustellen. Muuten kannattaisi ehkä mennä uskottomuus-palstalle kysymään muiden tunteita, siellä on vastaavia pettureita runsain mitoin.
äläkä työnnä kaikkea pahaa oloasi hänen niskaansa, koska miehesi kuitenkin taitaa rakastaa sinua ja haluaisi yrittää. Sillehän ei voi mitään, että elämä kuljettaa ja joskus sattuu vastaan ihminen, joka tuntuu enempi oman laiselta, kuin se, mikä on aikaisemmin valittu. Mutta ole lempeä myös nykyistä miestäsi kohtaan tuossa tilanteessa. Kerro itsestäsi, tunteistasi ja rakastumisestasi toiseen mieheen. Pyydä anteeksi mieheltäsi, sen verran nyt varmasti jokainen voi nöyrtyä. Tunteilleenhan ei voi mitään, mutta jos eronne lähtee totaalisen syyllistämisen tielle jomman kumman tai molempien puolelta, niin katkeruus ja paha olo siitä jää lopulta molemmille. Ja valheella on lyhyet jäljet.
Olisiko sinun helpompi puhua ammattilaisen kanssa ensin, selvittää omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Terapeutit ovat vaitiolovelvollisia, siihen voit luottaa. Sitten ehkä myöhemmin ottaa miehesi mukaan keskusteluun. Johtipa eroon tai ei.
Hei
kuin omaa tarinaani lukisin.. niin sama voi
meidän tilanne olla, prikulleen.
Itse olen laittanut tämän tilanteen jonkin kasvukriisin piikkiin. Muuten eka puolivuotta
"salarakkaan" kanssa oli yhtä huumaa, kun
mieheni alkoi epäilemään ym säätöä tuli niin
kummasti roihu alkoi vähän hiipumaan.
Tavallaan kumpikin tietää että ei tästä mitään
tule pitkässä juoksussa mutta kumpikaan ei myöskään haluaisi lopettaa.. Sitä vain mietin että ovatko
tunteeni kuolleet miestäni kohtaan, vai ovatko vain jotenkin hukassa tilapaisesti. Tavallaan se
intohimo uuden miehen kanssa viehätti ja jännitti.
Sitähän ei tule enää koskaan aviomiehen kanssa tuntemaan. Tiedän että jos eroan, ei tämä nykyinen
sivusuhteeni tule olemaan kumppanini. Ja niinhän sitä sanotaan ,että ei pitäisi hyökätä heti uuteen suhteeseen eron kohdatessa. Olisi niin paljon sanottavaa ja kommentoitavaa sinulle , mutta
tässä jotain.. Itse en muuten pode huonoa omatuntoa, olen saanut jo nyt kokea sellaista mitä jotkut eivät koe koskaan. Puntaroi tilannetta kaikilta kannoilta. Voimia ja aurinkoa sinulle.
Me emme todellakaan ole ainoita !!!!
Heip:)Sinun tarinasi oli taas aivan jatkoa minun ajatuksilleni!Juuri tuollaisia olen pohtinut ja kokenut.
Olisi mukavaa kuulla lisää mielipiteitäsi ja ajatuksia, kuulostaa niin omilleni:)
Itse myös ajattelen että olen saanut kokea sellaista mistä jotkut vaan haaveilevat, ja siksi en haluaisikaan sitä lopettaa:)
tuosta helvetistä. Hän ansaitsee hyvän naisen itselleen ja sitä sinä et ole. Vieraan mulkun sokaisemana leijut taivaissa. Toivottavasti tulet rytinällä alas yhtä nopeasti, kuin olet sinne liidellytkin! Itsekkyys taas jollakin huipussaan. Toivottavasti tuleva ex-miehesi saa vihiä touhuistasi mahdollisimman pian. Muista, jäätte kiinni ennemmin tai myöhemmin.
Olis varmaan syytä ottaa yhteyttä jonkin sortin terapeuttiin ja tietysti tunnustaa syrjähyppysi miehellesi, koska se kuiten jossain vaiheessa paljastuu.
Säilyykö intohimo missään suhteessa vuosikymmeniä?, ei ainakaan jos ei suhdetta hoideta!!
Sitä saa mitä tilaa, tai niin metsä vastaa kun sille huudetaan: jos ei itse anna, niin ei voi saadakkaan! Näitä sanontoja on lukematon määrä, jotka sopivat myös parisuhteeseen.
Sanon ihan kokemuksesta!!
moi
älä pahoita mieltäsi näistä
keskustelijoiden mielipiteistä.
vain samassa tunnemylleryksessä oleva
voi ymmärtää.
ja minähän en esim. "neuvoista" huolimatta
tunnusta ikinä.. siinä sitä vasta loukkaa
toista. mitä silmä ei näe sitä sydän ei tunne..
ja sanon edelleen ,että me emme ole ainoita..
tämä on siiiis niin yleistä.
voimia sinulle, omat mielialani ailahtelevat
aivan suunnattomasti. välillä mietin, että
olenko edes sama ihminen kuin esim. vuosi sitten. =)
Älä pahiopta mieltäsi näistä vastauksisat... Onko sinulle aavistustakaan miten tämä avioliiton toinen osapuoli voi 'pahoittaa' mielensä, kun tämä asia tulee ilmi, kuten asioilla on tapana tulla?? Onko, onko sinulla todella oman itsekkyytesi vuoksi lupa leikitellä liittosi toisen osapuolen elämällä ja tunetilla?
Ole armollinen ja päästä se toinen helpommalla, ei teihin pettäjiin kyllä voi vedota edes tunteilla, sillä niin olete täynnä omaa itseänne, että ettei ole kenelläkään muulla väliä.
omata tilanteestani, että mieheni
haluaisi terapiaan ja yrittää kaikkensa.
tämä vain ärsyttää minua ? olen uskomattoman
kylmä ihminen kun tunteet ovat kuolleet..
lasten silmissä yritän olla äiti kuten ennenkin.
mutta eiväthän he tolloja ole, ( kuten äitinsä ,hih )
talouspuoli pelottaa erossa, totaalinen elintason
romahdus.. ja se ... niin hullulta kun kuullostaakin, että alkaisin katua.. voi kun
voisi olla esim. asumuserossa tai jossain kokeeksi.
mutta mieheni ei iki kuuna päivänä alkaisi sellaiseen. muutenkin tulisi olemaan hyvin ilkeä ero. mitä ovat julkkisten "sopuerot" =) =)
miten luulet.. jos oikein yrittäisi kääntää
positiiviset ajatukset aviomieheen..
( sivusuhde täytyisi totaalisesti lopettaa )
tulisiko siitä vielä jotain..
jos oikein oikein päättäisi rakastaa ..
jos ne tunteet todella ovat vain hukassa, piilossa
tämän uuden huuman alla.
luuletko että onnistuisi ????
mietin sellaistakin, että jos tämä pieni sivusuhde
jättäisi minut kylmästi, niin tulisiko minulle
sitten järki päähän ja ymmärtäisin sen hyvän
mitä minulla kotona on ???
samoin kuin sinulla, minunkaan aviomiehessä ei
ole mitään kunnon vikaa :) siis väkivaltaa tai
viina tai toisia naisia ;) olisikin...
voimia taas !!!
Tunteenne puolisoanne kohtaa teille pettäjillä ovat niin kylmät, että hänellä ei todellakaan ole mitään väliä. Tämä auttaa ehkä minua vähän ymmärtämään.
Ja sen olinkin jo aiemmin ymmrtänyt, että pettäjäpuolisostani oli hyvä, että oli koti, jossa ilmainen lasten- ja taloudenhoitaja, lapset tosin vähän häiritsivät krapula-aamuja, mutta ainakin piti maksaa vain puolet talousmenoista. Olisihan se ihan kamalaa ollut siitä mukavuudesta lähteä suosiolla. Tyhmä puoliso tietenkin olen, en ymmärrä ymmärtänyt, että tottahan miehellä saa olla tyttöystävä, jolle kaikki rakkaus ja vaimo, jota ei kenenkään tarvitse enää rakastaa, onhan hänellä lapset.
Vaiko järkesi köyhyyttä:
"... minunkaan aviomiehessä ei
ole mitään kunnon vikaa :) siis väkivaltaa tai
viina tai toisia naisia ;) olisikin... "
joillekin ihmisille - mitään muuta he eivät elämäänsä edes kaipaa. Täyttymys tulee, kun saa elää salarakkaan kanssa puolikn vuotta.
Uskomatonta lukea kirjoitustasi, on kuin omia ajatuksia lukisi:)
Meidän tilanteemme on aivan samanlainen.
Mikä teidät jotkut saa luulemaan että olen joku keski-ikäinen elämäänsä tympääntynyt nainen;)
Kerroin jo tuolla aiemmin että itse ajattelin 34 vuotiaaksi asti että en koskaan pettäisi miestäni.Mutta kun joku tietty ihminen eteen kolahtaa niin näinkin voipi käydä:))
Uskaltaisin melkein väittää että osalle teistä jotka sanotte ettette koskaan pettäisi niin ei vaan ole tullut sellaista ihmistä eteenne joka saa tuntemaan itsensä tällaiseksi,ja jos tulisi niin voisi mieli muuttua.
Minäkin olin ennen tätä toista miestä kiltti ja "normaali",joidenkin näkemysten mukaan.Kiltti olen vieläkin ja mielelläni vaikka epänormaali jos se minut saa näin iloiseksi ja kokonaiseksi itseni tuntemaan:)Ja te jotka sanotte että on ajatus painunu navan alle tai vieraan miehen vehkeet sokaissut ym ym..niin ei voi muuta ajatella kuin että kovin yksisuuntainen on teidän näkemys miehen ja naisen suhteesta,hah haa.
Mielipiteitä saa esittää,niitähän alussa pyytelinkin mutta ei kukaan oikein voi ymmärtää sellaista mitä ei ole itse kokenut.Toisten juttuja lukiessa tai kaverilta kuullen ei kovin aukene MIKÄÄN mitä ei itse ole kokenut.Esimerkiksi oman lapsen kuolema tai vastaava;ei siitä tiedä yhtään mitään jos ei ole sitä kokenut(ja toivottavasti ei joudu kokemaankaan.)Ei siitä tunteesta kiinni saa vaikka kuinka yrittäisi myötäelää.
Joka tapauksessa aurinkoa teidän jokaisen elämään,ajatellaanpa kuka mitenkin:)
Siis, joka vieatiti taitaa päättyä hymiöön. Se on todella loukkaavaa. Alkutekstisi oli tässäkin melkein asiaa, että ei voi toinen tuntea toisen tunteita, jos ei ole itse kokenut. Ehkä siksi sinulla on pokkaa laittaa hymiöitä, olet kylmä empatiakyvytön, eikä sinulla todella ole hajuakaan, miltä petetystä tuntuu. Olet joka viestisi jälkeen entistä epämiellyttävämmän ja pinnallisemman oloinen.
ja huolissasi siitä minkälaisia rakkauskokemuksia meillä muilla ihmisillä on ollut ja tulee olemaan? Mistä voit tietää, että suurin osa meistä on jäänyt vaille suurta tunnekokemusta tällä alueella?
Omasta puolestani voin kertoa, että sellainen suuri tunne kohtasi minuakin ja olin silloin avioliitossa. Mutta, mutta...niin erilaisia me ihmiset olemme, että minä en voinut ajatella mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota nopeasti. En olisi edes pystynyt jatkamaan liittoani, koska rakastin toista miestä. Kaikki oli sillä selvä ja ero oli yhtä rytinää. Rakkautta toiseen mieheen en katunut enkä pyydellyt anteeksi, aiheuttamaani sotkua kyllä. Ehkä exäni ajan oloon on antanutkin anteeksi, mene ja tiedä.
MOi Ihmetys :-/
nyt ei jaksa enää lukea näitä
tarinoita, kyllä pyörii niin
eri svääreissä ihmisten ajatukset.
mutta olisi kiva kuulla miten
sulla menee esim puolen vuoden päästä,
tavataanko palstalla ?? ja vaihdetaan
kuulumisia. näillä nimimerkeillä,
avioero (hih ) palstalla . 1.9. ???
vai olisikohan sitten jo jokin
toinen palsta ajankohtaisempi , hih !!
Hihhih, kun avioero on sitten hassu juttu.
Kylläpä tämä aihe herätti mukavasti keskustelua.
Nyt olen mielipiteitänne ja kokemuksianne saanut lukea:)Jatkakaa te samaan tapaan, kivaa kesän odottelua ihan jokaiselle.
Sinulle Minunko kirjoitus:katsotaan jos törmätään ajatuksinemme täällä sitten syksyllä.Voimia sinulle:)
Kertoisitko minulle mikä niin loukkaa noissa hymiöiden käytössä?Jokainen voi tulkita niitä näemmä hyvin omalla tyylillään.Tuota nyt en kyllä ymmärrä..
Tämä on vain suurta huvia. Onpa kivaa olla avioeropalstalla jutustelemassa kivoja.
'Annetaan kaikille mahdollisuus ajatella miten haluaa :)' Onko todella minulla ihan mahdollisuus ajatella miten haluan, kun kerään ihmisyyteni rippeitä petollisen puolison jälkeen, kiitti, kun noin ystävällisesti sen minulla hymyilet.
Toimit itsekkäällä ja valheellisella tavalla. Varastat miehesi elämää joka päivä salaamalla tuollaisen asian. On mukavaa nauttia arvostuksesta naisena, lojaliteetista ja arjen tuesta, niin paskapää kuin onkin... mieshän ei tiedä mikä oikeasti olet.
Päästä miehesi irti. Minä voisin vaikka huolia hänet! Pitää hyvänä ja lohduttaa, miettiä hänen kanssaan yhdessä millainen hänen eksänsä oikein olikaan, ja kuinka hyvä juttu se sitten kuitenkaan olikaan että siitäkin naisesta päästiin, niin kipeää kuin tekikin.
Tuntuu, että ihmisillä ei ole keskimäärin mielikuvitusta ollenkaan; aina saa olla lukemasa näitä samoja iänikuisia stooreja keski-iän kriisistä, johon löytyy ratkaisu ainoastaan ja vain miehen/vaimon vaihtamisella.
Eikö näille ihmisille tule mieleen, että elämään voi hakea uutta sisältöä monella muullakin tavalla? Nämä uudet mihet/naiset ovat myös ihmisiä, ja he eivät useinkaan tuo todellista muutosta toisen elämään.
Sitten kaiken huipuksi haetaan jotakin epämääräistä moraalista tukea/kannustinta nettikeskustelusta!
Komppaan sinua ihan täydellä sydämmellä!
Itellä vastaava tilanne, kun tällä alkuperäisellä kirjoittajalla, olen vaan se toinen osapuoli ja tyytyväinen, että näin kävi.
Vaikkei meillä sitä pettämistä ole ollutkaan suhteemme loppui siihen, että avikseltani loppui kuulamma rakkaus. Mitään muuta syytä ei ollut hänen mielestään, hänen on hyvä elää sinkkuna ja kuulamma pärjää hyvin ja saa olla omassa rauhassa. Eikä edes suostunut mihinkään terapiaan vaikka niitä minäkin ehdotin.
Tuntuu jokseenkin siltä, että eroamisesta on tullut sellainen muotijuttu, mutta yleensä se karu totuus tulee myöhemmin eteen, eikö tämä ollutkaan hyvä ratkaisu!?
Niin meilläkin kävi, 1/2 vuotta ja jo ruvettiin vonkumaan takaisin, johon totesin "unohda"
En tiedä olinko liian törkeä, mielestäni minulla oli siihen täysi oikeus, enkä kyllä ole katunut päivääkään jyrkyyttäni.
Myöhemmin löysin itselleni muutaman vuoden nuoremman naisen, jonka kanssa kohta 3 vuotta täyttävät kaksospojat.
Ja rakkautemme on aivan yhtä intohimoista, kuin silloin alussa, ei hetkeäkään voida pitää näppejämme erossa toisistamme. Kuinka kauvan sitten kestääkään, se jää nähtäväksi. Näin en kuitenkaan ole tuntenut aikaisemmin.
Yhdestä keski-iän kriisin kourissa ponnistelleesta aviomiehestä eronneena ja pitkän luopumisprosessin läpikäyneenä voin täysin yhtyä edellisiin kommentteihin. Aikansa petettyyään, rakkauden loppumisesta selitettyään ja kaikista suhteen hoitoyrityksistä kieltäydyttyään luovutin omalta osaltani ja "annoin" miehelle hänen vapautensa. Vapautta maisteltuaan mies on nyt tullut siihen tulokseen, että ehkä sittenkin...
Eron jälkeen rakensin itselleni oman elämän eikä exä enää missään oloissa tule kuulumaan siihen. Puhevälit on olemassa ja siihen se saa jäädä.
sinulle ja edellisen viestin kirjoittajalle uuden, paremman elämän löytämisestä!
Omaan saarnaani haluaisin vielä lisätä, että nykyaikana todellakin pettäjä pitää pettämistä vääränä vain siinä tapauksessa, että hänelle itselleen tulee siitä paha mieli (lue: huono omatunto). Tämä on minusta NARSISMIA tyypillisimmillään (- niin, tätä kirosanaahan ei myöskään saa täällä käyttää, kun siitäkin tulee jollekin paha mieli).
Tiedän tuon tunteen. Vastoin kaikkia fiksuja neuvoja ja ex mieheni uhkailuja otin eron. Muutin pois. Taistelin lasten yhteishuoltajuudesta ja sain sen. Se oli myös lasten tahto. Mies olisi halunnut lapset kokonaan, koska hänen mielestänä olin tasapainoton, koska voin huonosti meidän avioliitossamme.
Vajaa vuosi meni tietysti totutellessa omaan uuteen elämään, mutta oloni kohentui huomattavasti jo siitä, ettei tarvinnut jakaa neliöitä miehen kanssa. Lapsetkin sanoivat huomanneensa muutoksen minussa. Eron jälkeen tosiaan koko elämän laatu muuttui. Se näkyi myös fyysisessaä olemuksessani ja elämäntavoissani. Pikkuhiljaa hiipinut päivittäinen siiderin litkiminen loppui kuin seinään kun muutin pois.
Hyvä oloni ei ole harhaa. On harhaa kuvitella, että se menisi ohi siellä missä sen syy on.