meijän suku on hirvee. Meillä on pitkä sukuhistoria satoja vuosia ja sukutila ja olen sen perijä.Koska oon perijä mua kohdellaan eri tavalla kuin siskoani ( valitettavasti hän on huomannut)ja mun pitää käyttäytyy hyvin (hyvin tässä tilanteessa tarkoittaa hillittyä , kylmää , rahanahnetta) ja saada koulusta hyviä numeroita ja olla aina paras , en saa kunnolla päättää tulevaisuudestani sillä mun on jatkettava seuraavana suvun päänä. Niin ja mä oon toisenkin tilan perijä enkä voi koskaan päästä siitäkään eroon. Tämä suvun kirous näkyy jo isässäni hänel rupee olee henkisiä ongelmia (niinkuin kaikilla suvunjohtajilla) ja tiedän päätyväni itsekin sellaiseksi . Tässä suvussa suvun tila merkitsee enemmän kuin ihmiset. Niin että olkaa onnellisia jos teijän suku ei oo näin paha. Joo ja olen 16(tyttö) ja mun pitää jo miettii tälläsii...
Suvun kirous
kirottu...
101474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
lähetääs nyt purkamaan tätä sun ongelmaas. ensinnäkin teitä on siis kaksi, sinä ja siskosi. te peritte kotitilanne. vai onko siskosi tehty perinnöttömäksi? siitä huolimatta hän saa lakiosansa. ja kun tila jää teille perinnöksi niin mikään ei estä sinua myymästä tilaa ja jatkamasta elämääsi niin kuin itse haluat. eli puretaan nyt tätä sinun vyyhtiäs niin saadaan selville mikä sua painaa?
olet täysi-ikäinen ja voit ottaa hatkat ja antaa piutpaut suvun perinteille.
Joo se alkaa jo pienestä se kasvatus noihin raameihin. Aika kova sälli täytyy olla että lähtis uhmaamaan tai muuttamaan suvun vuosia jatkuneita traditioita missä joka asia tukee käytösmallia.
Eikä kyllä kannattakaan. Sillä muista ettei se ole häävimpää olla suvun ulkopuolellakaan, työpaikoilla ihan samaa kilpailua ja ulos voit lentää koska vaan. Suvun sisällä sentäs pidetään vaikka kuinka pitkään kun pois ei kehdata potkasta,heh, ah niin hienosta suvusta.
Sitäpaitsi kun itse nouset perijäksi voit hoitaa asiat toisin, omalla tyylilläsi.
Tietysti sukupuusta nousee aina, ennen pitkää se lahompi verso, joka pistää kaiken sileeksi mutta uskon että hoidat homman kotiin ihan hienosti.
Pitkä sukuhistoria on upea asia tänä repaleisen perhesuhteiden aikakautena. Sä tiedät aina kuka sä oot ja mistä sä tuut. Mieti vähän ja kasva siihen vastuuseen mitä sulle annetaan.
Yksilö on aina yksilö eikä välttämättä edes "tule sukuun".
Jokaisella yksilöllä on ja täytyykin olla se oma vapautensa elää oma elämänsä miten tahtoo.
Jollei tämä alkup. halua elää suvun perimätapojen mukaisesti, niin suvusta löytyy varmasti joku toinen joka tahtoo. Pitäisi riittää.
Jep ja joo, meidän kulttuurissa sitä yksilön vapautta ja itsenäisyyden merkitystä toitotetaan joka suunnasta . Oikeuksia vaan ei velvollisuuksia, pääasia että saa itseensä toteuttaa. Ja miksikähän suomessa mielenterveys- ja itsemurhatilastot paukkuu punasella? Koska ollaan juurettomia ja irrallisia ja perhesuhteet ei toimi.
Alkuperäinen kertoo ettei tunne voivansa asettua hänelle määrättyyn asemaan.
Kerro, miksi hänen pitäisi.
Maailma on avara ja tänne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.
Voi perkele, teillä on siis liikaa rahaa..."otan osaa"...ainiin, anna mulle osa liioista rahoistasi, jos et niitä itse tarvitse!
Ei oo paljon perintöö, mutta sitäkin havittelee iso lapsilauma. Riitaa on tulossa. Talo myydään ja pellot, vaikka joku haluaisi jäädä siihen asumaan. Mutta hänellä ei ole varaa maksaa sisarusten lakiosuutta pois.
Minä olen periaatteessa eronnut suvustani. Olen hyvin vähän tekemisissä heidän kanssaan. Sinäkin voit niin tehdä, mutta olisi ehkä järkevää odottaa, ennnkuin olet ainakin 25-vuotias, opiskelusi suorittanut ja työn syrjässä kiinni. Sitten voit miettiä tilannettasi selvemmin.
että sais alkaa perimiset jo riittää. Perintätoimistosta otetaan yhteyttä jatkuvasti.
..ei onneksi kivitetä sukulaisia kuten muissa maissa, joten sinulla on täysi oikeus päättä oman elämäsi suunta, pistä vaikka tilat myyntiin (sitten tuonnempana) ja katkaise sukusi kirous.