Tyttis79:n aloittama ketju yhdenyön mihistä herätti ajatuksia. Olettamus kun tuntui olevan, että miehet ovat yhdenyön miehiä, "sitä oikeaa" odottavia, seurustelevia tai ikisinkkuja.
Uskotteko tällaiseen luokitteluun? Minun kokemusteni ja havaintojeni mukaan keskiverto sukankuluttaja ehtii olla elämänsä aikana näitä kaikkia, elämäntilanteen mukaan. Kaikista sänkykumppaneista kun ei aamutuimaan löydykään aineksia mihinkään vakavampaan. Mutta ei kai se tarkoita, ettäkö se olisi poissa laskuista, jos älynsäteilyäkin oikealla aaltopituudella sattuisi löytymään?
Kuinka moni on parikymppisenä ollut yhdenyön mies ja nelikymppisenä vakiintunut ja uskollinen perheenisä. Vai onko tällainen muutos mielestänni mahdoton tai ainakin epätodennäköinen?
Uskotteko tällaiseen luokitteluun? Minun kokemusteni ja havaintojeni mukaan keskiverto sukankuluttaja ehtii olla elämänsä aikana näitä kaikkia, elämäntilanteen mukaan. Kaikista sänkykumppaneista kun ei aamutuimaan löydykään aineksia mihinkään vakavampaan. Mutta ei kai se tarkoita, ettäkö se olisi poissa laskuista, jos älynsäteilyäkin oikealla aaltopituudella sattuisi löytymään?
Kuinka moni on parikymppisenä ollut yhdenyön mies ja nelikymppisenä vakiintunut ja uskollinen perheenisä. Vai onko tällainen muutos mielestänni mahdoton tai ainakin epätodennäköinen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En usko luokitteluun. Elämänvaiheiden mukaanhan noi "portaat" usein käydään läpi. Toiset kelaa noi vaiheet nopeammin toiset hitaammin. Jotenkin tuntuu siltä että yleistyksien kautta ihmiset ottaa vaan esiin erilaisia asioita silloin kun ne ovat tavalla tai toisella itseään kiinnostavia. Sen takia yleistetään että halutaan saada se oma asia näyttämään mahdollisimman suurelta ja olennaiselta myös muuten kuin omien kokemusten kautta.
Tota yleistystä tulee varmaan itsekukun usein käyttämään... joskus tahallaan tehokeinona , joskus tahattomasti. Yleistystä parempi " perustelu " olisi joskus mun mielestä verrata asioita omiin kokemuksiin ja kaveripiiriin tms. ja jos ei ole tavannut kuin yhden yön miehiä niin pitäisikö silloin alkaa mietti hieman tarkempaa miksi näin on...
No feministit on aika "päteviä" noiden yleistyksien käytössä, mutta se on toinen juttu...
Suurin osa varmaan kokee tietyn elämänkaaren eli joutuu olemaan säätö, poikaystävä, taas säätö, yhdenillanjuttu ja sitä rataa. Ja eiköhän suurimman osan tavoite ole kuitenkin päästä johonkin staattiseen tilaan.
Vaikka kyllähän niitä kuolemattomia ikuisia seikkailijoitakin löytyy varmasti niin miehistä kuin naisistakin, mutta pieni vähemmistö taitavat toistaiseksi olla.
vaikea sellainen.
Haluaisin uskoa että jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus kaikkeen. Eikä kukaan ole pelkästään häntäheikki. Mutta sehän riippuu paljon ihmisen omasta halusta. Tuntuu että Suomessa moni mies haluaa olla häntäheikki, jos ei ikuisesti niin ainakin hyvin pitkään.
Mutta musta ihmistä ei pitäisi tuomita ikuisiksi ajoiksi johonkin ryhmään. Jokaisella on oikeus muuttua, jos haluaa.
Olen kolmekymppinen ja mulla on ollut vain YKSI ns. yhdenillanjuttu. Se ei vaan ole kaikkien juttu. Pysytyn hyvin olemaan ilman siihen asti, kunnes jotain vakavampaa taas löytyy. Mä olen aina ollut enemmän parisuhdemies kuin pelimies.
Eiköhän suurin osa meistä käy nuo kaikki vaiheet läpi. Joillakin tietyt vaiheet vaan kestää kauemmin kuin muilla. Jotkut jäävät siihen yhden yön huumaan ja toiset taas kerran kokeiltuaan toteaa ettei saa siitä mitään irti, ei ole hänen juttunsa. Mutta ei kait "ikisinkku" ole mikään vaihe vaan kuten termikin jo kertoo, semmoiset ihmiset ei meinaa kumppania löytää millään. He viettävät selkeästi suurimman osan elämästään sinkkuina. Ja vastapainona on niitä tyyppejä joilla on aina vientiä eikä ole tarvinnut sinkkunan olla montaakaan viikkoa elämästään.
Hassua kyllä omalla kohdallani tuo asia on mennyt hieman päinvastoin mitä odottaisi. Joskus parinkympin korvilla ehdokkaita oli paljonkin ja ihan vakavia seurustelusuhteita. Ei ollut mitään tarvetta yhden yön sekoiluille. Nyt kun neljäkymppiä uhkaavasti lähestyy aina vaan kovenevaa vauhtia niin olenkin viettänyt sinkkuna useamman vuoden ja tuntuu ettei tapaa ketään joka kolahtaisi sillä tunnepuolella. Viime aikoina onkin sitten ollut käyttöä niille yhden yön naisille vaikkei semmoset jutut anna kuin hetken lohdun :). Mieluummin ottaisin vakavan parisuhteen jos ihan vapaasti voisin valita.
jos hän kykenee osoittaa jättäneensä poikamieselämänsä taaksensa.
Kyllä mä kuitenkin jollakin tapaa luokittelen miehiä siinä, miten he suhtautuvat naisiin, seksiin ja suhteisiin. Jos miehellä on ollut paljon yhdenillansuhteita ja etenkin jos kuulen, että hän on loukannut naisia antamalla ymmärtää muttei ymmärtänyt antaa, millä en nyt tarkoita seksiä niin kuin varmaankin ymmärrät, niin se pistää ajattelemaan, että mies ei välttämättä ole riittävällä tasolla vakavasti otettavaksi.
Uskon siihen, että ihminen voi muuttua jos haluaa, mutta kaikki eivät halua.
Itseasiassa oikeastaan vihaan suurinta osaa stereotypioista, vaikka osassa on totuuttakin. Kategorisointi johtuu hyvin monasti vain kaipuusta turvallisuuteen. Luokittelun avulla on helpompaa hallita hämmentäviä kokemuksia.
Henkilökohtaisesti tunnen monia ihmisiä, jotka ovat sinkkuaikoinaan kaataneet sen 200 panoa, mutta sen oikeansa (tms. mitä termiä nyt haluaa käyttää) löydettyään muuttaneet elintapojaan täysin. Elämä kokemuksineen muuttaa ihmistä ja seikkailijasta voi tulla uskollinen ihminen. Tottakai ihminen voi muuttua.
Minä taas en tunne yhtäkään ihmistä, jolla olisi ollut nuorempana yli 100 partneria ja joka olisi yhtäkkiä tuosta noin vaan muuttunut täysin uskolliseksi. Pakonomainen yhdenyön kaatojen ja extreme seksikokemusten metsästys viittaa jonkin asteiseen persoonallisuushäiriöön ihan samalla tavalla kuin alkoholismikin. Harva paranee täysin, mutta saattaahan sellaisiakin olla. Itse uskon, että holtiton köyrintä tappaa ajan myötä ihmisen tunneherkkyyden ja suhtautuisin suurella varauksella naiseen joka kertoisi että hänellä on ollut satoja seksikumppaneita.
Elämä ei aina ole mustavalkoista. Sä varmasti fiksuna miehenä tiedät sen. Toki varmasti tuollaista "muuttumista" voi olla vaikeampi ymmärtää, jos omalle tielle ei ole sattunut sellaisia elämänkokemuksia, jotka niin totaalisesti olisivat syöneet pohjan pois aiemman elämäntavan mielekkyydeltä.
Yksi mun parhaista ystävistä ( jonka elämänhistorian tunnen lapsesta saakka )on juuri tuollainen ihminen. Hänen kaatonsa menevät sinne..noh..kolmeensataan about. Kuitenkin miehen löydettyään ja lapsen saatuaan hän muuttui täysin. Yhtälailla kuin ei ole elämäkään aina staattista ja paikallaan pysyvää, eivät ihmisetkään ole yksi yhteen kategorioitavissa. Lokerot ahdistaa...
Henkilökohtainen historia, tausta ja persoonallisuudenpiirteet toki vaikuttavat taustalla, mutta muutokseen mahdollisuuden kieltäminen ihmisessä on musta syvää ihmisyyden helveksymista. Ei mitään muuta. Persoonallisuusteorioista huolimatta.;)
Kyllähän minä sen myönsin, että ihminen VOI muuttua. Mutta kokemukseni mukaan paljon todennäköisempää on että ihminen ei muutu. Persoonallisuudenpiirteet ovat yleensä aika pysyviä. Muutos on mahdollinen, mutta ei todennäköinen, ellei sitten ihminen tule uskoon tai tapahdu jotain yhtä järisyttävää. Ja silloinkin muutos saattaa jäädä väliaikaiseksi.
Kuinkahan moni nainen on haksahtanut alkkikseen, hakkaajaan tai pelimieheen vaan sen takia, koska on uskonut muutoksen mahdollisuuteen ja sitten saanut pettyä? Tiedän että ihan liian moni. Luulen että pettyneitä on paljon enemmän kuin niitä jotka voisivat ylpeästi sanoa, että kyllä kannatti luottaa.
"Kuinkahan moni nainen on haksahtanut alkkikseen, hakkaajaan tai pelimieheen vaan sen takia, koska on uskonut muutoksen mahdollisuuteen ja sitten saanut pettyä? Tiedän että ihan liian moni. Luulen että pettyneitä on paljon enemmän kuin niitä jotka voisivat ylpeästi sanoa, että kyllä kannatti luottaa."
Tottakai luottamuksessa on riskinsä. Niin on kuitenkin elämässä muutenkin. Auton alle voi jäädä vaikka huomenna, jos huono tuuri käy. Impulsiivinen usko hyvyyteen aina ja kaikessa lienee kuitenkin eri asia, kuin usko ihmisen muutoskyvykkyyteen.
Tietenkin auton alle voi jäädä sattumaltakin, mutta jos ryntää silmät sidottuna moottoritielle hortoilemaan, niin riski on tietenkin paljon suurempi. En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi ottaa mielettömiä riskejä. Tätä simppeliä asiaa naiset eivät ymmärrä uskoessaan naiivisti renttumiesten hyvyyteen.
Naiset näkevät vain muutoksen mahdollisuuden, joka on sinänsä todellinen, mutta eivät tajua että se mahdollisuus on vain 5% luokkaa ja 95% todennäköisyydellä he joutuvat taas uhriksi. Herkkäuskoisten naisten elämä on kuin venäläisen ruletin pelaamista revolverilla, jonka rummussa on viisi patia.
"Kuinka moni on parikymppisenä ollut yhdenyön mies ja nelikymppisenä vakiintunut ja uskollinen perheenisä. Vai onko tällainen muutos mielestänni mahdoton tai ainakin epätodennäköinen?"
Olen kuullut, että mies kun pääsee kunnolla naisten makuun, niin sen jälkeen ei enää yksi nainen riitä.