Oiskos täällä muita naisia kenen mies on mahdolisesti lähdössä rauhanturvaajaksi tai on mahdollisesti tällä hetkellä?? Miten olette kokeneet sen ja onko erossa olo ollut minkälaista? Itse olen 20-vuotias nainen ja olemme mieheni kanssa olleet 2,5 vuotta yhdessä, asuneet 1,5 vuotta. Mieheni saattaa lähteä missä vaiheessa tahansa jos kutsu tulee. Hän on ollut aikaisemminkin mutta silloin emme vielä yhdessä olleet. Olen miettinyt miten hyvin suhde tämän kestää jos kolmekin viikko erossa saa olla. Miten muilla, toimiiko...??
Rauhanturvaajat..
mari2000
165878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mun mies (nykyisin jo ex, mutta muista syistä!) oli kanssa rauhanturvaajana, kun olin parikymppinen. Oli tosi iso muutos, totta kai.. Oltiin oltu pari vuotta yhdessä ennen lähtöä. Yötä päivää, tiiviisti ja oltiin toistemme parhaat ystävät, rakastetut. Kuin paita ja peppu.
Kun mies lähti, musta tuntui, että mä tukehdun siihen ikävään.. Itkin sängyllä, tuoksutin paidoista hänen tuoksuaan.. Meinasin pakahtua pahaan olooni. En osannut nauttia elämästäni yhtään. En vertaa kokemustani rakkaan menetykseen, mutta silti tuntui; kuin joku olisi kuollut.
Ensimmäinen ero meillä oli 2,5kk! Lähti keväällä ja nähtiin vasta kesällä. Kun hän tuli, istuin odottamassa linja-autopysäkillä, mahaa kiersi ja olisin voinut itkeä ja nauraa samaan aikaan.. Jalat ei kantanut, en meinannut tuntea häntä, se ikävä, mitä olin kerryttänyt ne viikot purkautui helliin haleihin heti kun nähtiin.
Sitten rupesi menemään rutiinilla; erot olivat "vain" reilun kuukauden luokkaa. Osasi odottaa toista, mutta odottaa myös poislähtöä. Yksinolo ei ollut enää niin vaikeaa, kuin toisen poispäästäminen. Vieläkin "työvaatteet" nähdessäni kuvista tunnen sen tuoksun paidasta, missä rinnassa luki hänen nimensä. Ripustauduin riveleihin kiinni kerta toisensa jälkeen, vaikka olin päättänyt olla tällä kertaa urhea ja en itkisi. Mies ei ottanut minua asemalla hyvästelemään, lähti kotoa yksin, näin helpompi molemmille.
Me kirjoiteltiin sähköpostia joka ikinen päivä. Tiedettiin ehkä toisistamme enemmän kuin yhdessäasumisen aikoina joskus; tiedettiin kaikki ruokalistasta alkaen! Elettiin ehkä vähän liikaakin toisissamme kiinni?
Olisi pitänyt silloin nuorena nauttia siitä yksinolosta. Oli aina syyllinen olo, jos olin hetkenkin iloinen ja onnellinen, syystä tai toisesta.
Meillä ei tarvinnut miettiä, loppuuko rakkaus, tai pettääkö toinen. Tiedettiin, että kestää. Oli se kuitenkin rankkaa...
Hoettiin kuin mantraa toisillemme; että jos tästä selviämme, selviämme mistä vain.
Kun on jotain mitä odottaa, jaksaa odottaa. Ikävä kasvattaa rakkautta, jos rakkaus on niin vahva, että uskoo ja luottaa toiseen.
Vinkkinä sinulle (ja miehellesi), ota sitä omaa aikaa; harrasta, elä, nauti ilman syyllisyyttä.
Se, kumpi lähtee, on helpompaa siinä mielessä, että ajatukset vie kaikki uusi, ei kerkiä kaivata rakastaan joka ikinen sekunti, kuten se kotona oleva kerkiää. Sen takia olisi hyvä, että kotiin jäävällä olisi jokin turvaverkko? Molempien hyväksymä. En tarkoita vain biletystä tms..
Tsemppiä!
Niin ja kun pääsee puolen välin yli, rupeaa jo odottamaan päiviä kun toinen kotiutuu ja arki alkaa.. Voi sitä tunnetta kun toinen saapuu!!
Me saatiin vajaa vuosi kotiutumispäivästä odotettu ihana vauva ;)
Erottiin aikoinaan muista syistä, mutta edelleen voin sanoa, että kokemuksena erittäin kasvattava. Molemmille.
Rakkaus kestää ja vahvistuu, mikäli olet sen oikean löytänyt. Itse olin 10 vuotta sitten vuoden yk-leskenä ja täytyy sanoa että se vuosi kasvatti meitä molempia. Kun mieheni (silloin avo) lähti joukkoihin olimme kihloissa ja asuneet yksissä viisi vuotta. Alussa toisen poissaolo tuntui ahdistavalta.Ensimmäinen erossaolomme oli 3 kuukautta ja sitten oli hänellä ekat lomat. Yksinoloon tottui pikku hiljaa ja siitä alkoi nauttia. Menin ja tulin vapaasti, oli aikaa kavereille ja harrastuksille. Vessan ovea ei tarvi nnut sulkea :-)
Mieheni lomat olivat yhtä juhlaa ja auvoista yhdessäolon huumaa. Vuosi kului yllättävänkin nopeasti. Mieheni palattua takaisin kotiin, menimme suht pian naimisiin ja ensimmäinen lapsemme syntyi paluusta n.vuoden kuluttua. Nyt olemme olleet 10 vuotta aviossa, meillä on kaksi lasta ja olemme onnellisia edelleen.
Joten kyllä se suhde eron kestää, jollei kestä niin sitten se olisi katkennut joka tapauksessa.
Nauti yksinolosta ja elämästä! Ole uskollinen mutta älä jää kotiin ikävöimään.
Mun mies on tällä hetkellä yk-joukoissa, näemme noin 5-6 viikon välein. Alku tuntui hankalalta, mutta suurimman osan ajasta se ikävä on siellä taustalla, ei hallitse elämää kuitenkaan. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta, josta kaksi vuotta kihloissa. Yhdessä asumista on ollut tästä ajasta noin vuosi. Emme ikinä ole olleet 24/7 kiinni toisissamme.Kyllä välimatka näyttää monesti suhteen todellisen luonteen, meillä välimatka on entisestään varmistanut tunnetta yhteenkuuluvuudesta ja että olemme "ne oikeat" toisillemme.Ja onhan ne lomat sitten ihan leijumista, aivan mahtavaa. Onneksi nykyään on kännykät ja sähköpostit, ja valokuviakin pystyy sähköpostilla lähettelemään tiiviisti. Kyllä välimatka kasvattaa myös omaa itsenäisyyttä. Monia päätöksiä yhteisistäkin asioista joutuu hoitamaan Suomessa yksin. Sanoisin vuoden kasvattavan sekä itsenäisyyttä että sitä yhteen kuuluvuutta ja toisen kunniotusta. Meillä ei ole ollut epäilystäkään ettei tämä toimisi, tuntuu epäilijöiden löytyvän muualta. Kun sitten kuulee tällaisia kysymyksiä, että kuinkas sulla on sujunut yksin? Vastaan, etä ihan hyvin ja kerron mitä olen puuhaillut, sitten seuraa toteamus, no ei sulla kauhea ikävä sitten taida olla...
Missäs sun mies on? Itse myös ollut rauhaanturvaajan "leski" viimeiset kuusi kuukautta..Välillä kyllä tuntuu että tuleeko tästä yhään mitään, mut nopsaa tämä aika on kulunu..
Muuten melkein samanlainen tilanne, mutta kohta on vuoden verran erilläänoloa kokeiltu.
Itse olen 20. Mies 25. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä. Asuneet niistä yhden vuoden yhdessä ja kohta yhden eri maissa. Paluu minulla Suomeen kesällä.
Mies on pyöritellyt rauhanturvaaja-asiaa mielessään ja olemme siitä paljon keskustelleet. Jos mieheni haluaa lähteä, tuen häntä ratkaisussa, kuten hän tuki minua, kun halusin lähteä välivuotta pitämään opiskeluissa. Nyt olemme nähneet n. 2,5-3,5 kuukauden välein.
Erilläänolo ei ole aina helppoa, mutta on kasvattanut molempia henkisesti hyvinkin paljon ja suhteemme on muuttunut yhä tiiviimmäksi. Tuleivaisuuden suunnitelmat häistä ja perheestä ovat vankkoja, ehkäpä juuri tämän ulkomaillaolon takia. Hyvä niin.
Ei toisen ulkomaillelähtö ole maailmanloppu, tilanteeseen kuin tilanteeseen sopeutuu, joskus nopeasti ja joskus hieman hitaammalla tahdilla.
Tsemppiä!
Siitä piti vielä kirjoittaa, että meillä tämä oli ainakin yhteinen päätös, etää mies lähtee. Tiesin, että tämä on hänen haaveensa, ja tuntui, että nyt on on todellakin se sopivin hetki lähteä esim. ennen perheen perustamista.Olisi se kamalaa ajatella, että jotain jäi tekemättä. Silloin en kyllä haluaisi olla yksin. Ja usko pois aika menee yllättävän äkkiä! Ja varmasti opitte toisistanne ja itsestäsi paljon vuoden aikana!
mutta valitettavasti pettävät rauhanturvaajat eivät ole kovinkaan harvinaisia. YK-joukoissa on TODELLA yleistä käyttää mm. maksullisia naisia. Joka kylään kun tulee YK-joukkoja niin lähes saman tien sinne perustetaan bordelli, jossa sankoin joukon rauhanturvaajat käyvät. Vaikka YK:lla on todella ankarat säännöt, että rauhanturvaajaura loppuu jos tavataan bordellista, mutta eipä se valvonta kovin tehokasta ole ja monet suomalaisetkin käyttävät paikallisten seksipalveluita. Ikävä totuus, mutta näin on.
En nyt väitä, että kaikki suomalaiset näin tekevät, mutta monella "sekoaa" siellä pää ja mennään sitten maksullisiin naisiin.
No osaa ne miehet ( ja naisetkin) pettää ihan täällä koto Suomessakin,mutta kyllähän tuolla puitteet olemassa. Toisaalta säännöt ovat erittäin tiukat, mitä tulee paikallisten kanssa toimimiseen, jo ihan normaalissakin kanssakäymisessä. Oma mieheni on tällä hetkellä Yk-joukoissa, mutta en kanna asiasta huolta.Suomalaisilla rauhanturvaajilla on todella hyvä maine, sitä varotaan kyllä pilaamasta. Kyllähän sitä monella menee pää sekaisin ihan Ruotsinlaivallakin, ja kumppania petetään.Suurin osa ottaa tehtävänsä kuitenkin todella vakavasti, ja siihen ei sitten mitkään bordellit mahdu. Myös sinkuilla bordellit jäävät väliin usein jo pelkästään siitä pelotteesta, että joudut jättämään palveluksen kesken. Siinä vaiheessa ketään ei kiinnosta onko sinulla mahdollisesti verovapaa auto hommattuna ja tuleeko se vuosi täyteen. Siinä napsahtaa kaiken muun päälle vielä autoverot Suomessa maksettaviksi, ja se on aivan oma ongelma.Näistäkin tapauksista olen kuullut.Niin ja oma mies kyllä monesti nauraa j tuskailee, että minkälaista on viettää aikansa noin 30 selibaattia viettävän miehen kanssa.Alkaa pyörimään jutut aika tiivisti yhden aiheen ympärillä:)
Tere. Itsellä on viisi kuukautta takana ja en vielä tiedä yhtään sälliä, joka olisi käyttänyt maksullisia naisia täällä paikan päällä. Lomista kuulee kaikenlaista tarinaa, mutta pojat ovat poikia juttujen suhteen. Itsellä ei ainakaan tuo huorissa käyminen tule kuuloonkaan sillä ei siinä ole mitään ideaa, en saa kiksejä että maksan seksistä.. Niinkuin edellä todettiin niin sen pettämisen voi hoitaa missä vaan, ei siinä sen kummempaa rauhanturvaajana oloa tarvitse sillä suomesta saa helpommin maksullista kuin täältä, menkää vaikka sihteeriopiston sivuille... Ja niinkuin edellisissä todettiin hommaa valvotaan täällä ja tota armeijan autoa on vaikea piilottaa siitä "huoratalon" edestä... Sitähän on pirun vaikea tunnistaa :)
ei sinne maksullisiin firman autolla mennäkään, vaan jalan tai taksilla, päivävapailla. En kyllä tiedä onko kaikilla reissuilla päivävapaa-järjestelmää olemassa.. Ite olin Kosovossa reilun vuoden ja siellä useat varatut ja sinkut ravas naisissa Makedonian puolella. Mulla ainakin silmät avautu mitä "miehiin" tulee.. todellisia sankareita olivatkin joo.
Niin ja kun meitä naisia tosiaan siellä joukoissa on, niin kyllähän siellä sattuu ja tapahtuu leirien sisälläkin. Itse en mitään säätänyt, koska poikaystävä oli kotona Suomessa, mutta oliskohan multa siellä leirissä vongattu noin 300 kertaa sen reilun vuoden aikana..
niin, unohtu sanoa, että ei ne "lomatarinatkaan" aina pelkkää legendaa ole.. Olin yksillä lomilla Bulgariassa ja samaan aikaan siellä oli muitakin rt-jamppoja ja kyllä paikalliset naiset kelpas monelle.
..on ollut jo monta kuukautta siellä. Varaa aikaa chattailuun, rahaa puhelinlaskuja varten ja webcamerat.. ;) Näillä pärjää.. Lomat kuitenkin parasta aikaa.
Varaudu siihenkin, että miehesi käy naisissa ja huorissa. Testauta kotiintullessa ettei ole mitään tauteja. Noin 90,99% miehistä käy naisissa, kun siihen on mahdollisuus.
Kyllä suhde toimii jos sen vain tahtoo toimivan. Molempien pitää tietty tehdä töitä suhteen eteen. Tällä palstalla saat jos jonkinlaista vastausta ja pelottelua. Jos haluat asiallisempaa keskustelua, niin käypä vilkaisemassa tätä foorumia:
http://rtlesket.nwps.ws/
Hei
Vituiksi menee. Yhteydenpito lakkaa tykkänään. Ei miestäsi kiinnosta soitella kotiin ja kuunnella kuinka ikävä sinulla on häntä. Saat kärsiä, usko pois. Siellä on monta, monta erilaista "parempaa" viihdykettä kuin suomessa kiltisti odottava suomalainen rehti nainen. Näin on.
Upseerit ovat tiedettävästi kovia juomaan viinaa. Tätä tapahtuu myös "töitä"tehdessä. Ravaavat huorissa minkä kerkeävät ja valehtelevat kotijoukoille. Upseerit lähtevät komennuksille riemuissaan, kun pääsevät vapaille laitumille sinun silmiesi edestä. Hurjimmat jutut tapahtuvat ulkomaille suunnatuilla lomilla, uskomatonta ryyppäämistä, huorissa käymistä. Ihan kuin millään ei olisi mitään väliä.Ihan hävettää suomalaisten puolesta, noihin miehiinkö sodan sattuessa pitäisi turvata? Olen monesti todistanut maksullisten naisten ostoa niin lomilla kuin itse kosovossakin.