Mitä saitte anopilta syntymäpäivälahjaksi? Minä sain kuusi hopealusikkaa ja Mariskooliin aseteltu kukkalaite.
anopin lahja
minjä synttärisankari
294165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
akalta oo ikinä mitään lahjaa saanu..
Vuosien varrella lahjoja on tullut useita, viimeksi sain vähän paremman, puolipoolokauluksella varustetun, t-paidan, jota voi käyttää vaikkapa jakkupuvun kanssa ja joka on juuri minun tyylinen ja värinen.
Sitä edellisenä vuonna taisin saada itsetehdyt villasukat (mun varpaita palelee aina) ja lahjaksi olen myös saanut kirjan, keräämämme astiaston osia ja muuta pientä.
Anoppini kävi muutama vuosi takaperin ulkomailla toi sieltä mustan napapaidan. ikinä en ole pitänyt. Minulla on paljon allergioita ja anoppi tietää mitä ne ovat. siitä huolimatta saan jouluisin lahjaksi jonkinlaista karkkia mitä en voi syödä. Syntymäpäivä lahjaksi en ole ikinä saanut mitään. En edes onnittelua.
En vaan ymmärrä miksi pitäisi lahjojen saaminen olla automaattista ja itsestäänselvää?
Itse en ole saanut lahjoja syntymäpäivänä anopilta. Ei se minua kyllä haittaa. Ja muistaa onnitella, sen takia että mieheni mainitsee asiasta. Samoin menee minun äidillänikin. Mainitsen hänelle puolisoni syntymäpäivästä... Toimii tälleen ihan ok.
Ei kaikkea pidä ottaa "vittuiluna".
By the way, ei osta äitinikään minulle koskaan lahjoja, ei edes jouluna. Anoppi kyllä muistaa meitä yleensä jouluisin 20 tai 50€ setelillä, joka on yhteinen mieheni kanssa. Ja se raha on tarkoitettu sitä varten että ostetaan kotiin jotain "kivaa". Ja samapa se mulle olis jos anoppi haluaiskin ostaa jotain epäkäytännöllistä meille. Ajatus on se tärkein jos lahjan antaa.
Oma äitinikään ei edes muista etten juo maitoa, syö banaania enkä jugurttia. Ja aina hänen luona käydessä tyrkyttää niitä. Ei vaan muista, toteaa aina naurahtaen että "ai niinhän se olikin". (ikää on 58, joten ei ole kovin vanhakaan) Eli pitäskö tostakin suuttua ja ottaa se kiusantekona?
Vähän vaan ihmetyttää kuinka katkeran sävyisesti ihmiset täällä vastailevat.
Varmasti jokainen meistä ostaa elämänsä varrella jollekulle jotain epämieluisaa.
Edelleen se vanha sanonta: Lahjan antamisessa ajatus on tärkein!
Tuntuu että muutenkin tällä palstalla ihmiset "lukevat" toista ihmistä "liiankin helposti" ja tekevät todella yksioikoisesti johtopäätöksiä. Oli niin tai näin niin koskaan ei ole hyvä.
Kyllähän sitä mielikuvitusta käyttämällä saa aikaiseksi vaikka millaisia mörköjä ja olettamuksia aikaiseksi.
Anopeilla ja miniöillä on välissään kuitenkin vuosikymmenien kuilu, joten elämänkokemus ja elämänkatsomus on aivan erinlainen.
Minä en halua mitään lahjoja anopilta. Hänellä on niin huono maku ja täysin toisenlainen ajatusmaailma kuin minulla. Meillä on myös sellaiset välit, että emme puhu mitään keskenämme. Joten en halua häneltä mitään lahjoja.
Vuosien saatossa saatua kera onnittelukortin (lahja tulee jouluna ja täyttäessäni pyöreitä kymmeniä, muulloin pelkkä kortti:
- anopin ensiset pikkuhousut, mummomalliset ja pari numeroa liian isot
- karkkipussi
- joka joulu kaupan halvin suklaarasia (olen allerginen suklaalle)
- anopin kaksi rikkinäistä lasituoppia
Puoliso saa äidiltään 3-4 euron lahjan, sukat tai suklaarasian
Anoppi itse suunnittelee omat lahjansa ja aloittaa jo hyvissä ajoin puhua, mitä haluaa. Hintaa lahjalle tulee 50-200euroa eli jokin tietynmerkkinen kodinkone, kylpylämatka tai silmälasit jne... kiltisti ollaan maksettu. Varaa anopilla olisi mutta ei tahdo oikein pysyä tulot ja menot tasapainossa, pistää menemään sitä mukaa kun tulee. Omasta mielestään antelias ja hyväntahtoinen ihminen :)
Anopin lempiaihe eli miten hänen perheessään on tapana muistaa lahjalla jokaista! Joskus yritin sanoa, että mitä jos jokainen hankkisi lahjat kukin itselleen ja älytön lahjahärdelli ison suvun kesken päättyisi (joka kuukausi 1-3 lahjakeräys). On nyt suutuksissa; käynnistää kyllä keräyksiä haluamilleen taholle ja ottaa omat lahjat vastaan eikä anna mitään - helpotus sekin!
ovat miniöiden repliikit enimmäkseen, voi surku teitä
noita juttuja ja minkä takia ? Uskomatonta millaista soopaa täällä jauhetaan anopeista. Minä en ole pitkän elämäni aikana tavannut yhtäkään tuollaista anoppia ja ihmistä yleensä mitä täällä anopeista puhutaan. Taitavat jotenkin jostain olla kovin katkeria nuo nuoret naiset. Sitäkin aina ihmettelen kuinka he valitsevat miehekseen sellaisen jolla on noin kamala äiti.
Minulla on ollut elämäni aikana useitakin anoppeja eikä kukaan ole ollut heistä mitenkään ilkeä, päinvastoin. Olen yhä kaveri monien heistä kanssa vaikka mies on vaihtunutkin.
Minä tunnen monia keski-ikäisiä ja mukavia naisihmisiä, sekä sitten nuoria, pikkulasten äitejä. Ei heistä millään näe päältä, kuinka kauheaa elämää he ilmeisesti kotioloissa viettävät, toistensa tukassa.
Keski-ikäiset naiset ovat mielestäni taitavia kodin- ja rahankäyttäjiä, he ovat huumorintajuisia ja hyväntuulisia. En käsitä, miten he miniät tavatessaan alkavat sortaa heitä, nimitellä, halvekia ja tunkeutua väkisin heidän koteihinsa ärhköimään.
Samoin nuoret äidit lapsineen hiekkalaatikolla ja tarhan pihalla. Iloisia, lapsiaan rakastavia.
Ja sitten, kun se keski-ikäinen, ehkä jopa tuntemani naisihminen ilmaantuu anopin hahmossa, miniä muuttuu sähiseväksi kissaksi, puolustautuu, katkeroituu, syytää syytöksiä, kärsii sanattomana ilkeitä hyökkäyksiä ja taistelee lapsista.
Elämä on ihmeellistä.
anoppi-kokelasta. Ensimmäisen kanssa emme tulleet mitenkään toimeen. Joka ainoassa asiassa olimme eri mieltä. Ja hän ilmoitti jo kun olin laitoksella, että hän haluaa sen lapsen itselleen. Hän on siis lapseni isä äiti ja lapseni pelkää häntä yli kaiken, eikä suostu käymään hänen luonaan ollenkaan. Samaa sanoo myös lapseni isän veljen vaimo. etten ihan kusipää voi olla. Niin tai sitten men olaan molemmat...
Ja nyt tämä nykyinen anoppi-kokelas. Hän on taivaan lahja. Aluksi en oikeen osannut edes olla, kun hän oli ja on niin mukava. Lahjat todella ovat mariskooleja ja aaltovaaseja vaikka yritän sanoa, että ei tarvii niin kalliita lahjoja ostella. Itse kun en keksi mitään ja käyn vain leikkaamassa nurmikkoa ja talvella luomassa lunta. eiväthän nämä mitään merkkipäivä lahjoja ole. Teen sitä aina kun kerkiän omilta hommiltani.
Että kyllä niitä on vaikka kuinka monen tapaisia anoppeja kiitä luojaas, että sinulla on ollut mukavia.
Ja ei kai miehiä valita äidinperusteella?? Ei nyt ensimmäisenä tule mieleen treffien jälkeen, että mennääs nyt samalla kattoon millanen sun äitis on, että mahtaakohan tästä suhteesta tulla yhtään mitään??
Olin kirjoituksessani edellä turhan ympäripyöreä, vastasin vain kysymykseen, mitä lahjoja saan.
Ei miestä valita äidin perusteella. Appivanhemmat tulivat kuvaan vasta sitten, kun itsellä alkoi olla varma olo siitä, että tämän miehen kanssa yhteistä tulevaisuutta aletaan elämään. Anoppini on mukava ihminen. Alkuvuosina ehdin kyllä vetä herneen nenään ennenkuin anopin sisar kertoi, mistä oikein on kysymys. Ehkä juuri äidistään johtuen mieheni on tosi hyvä elämänkumppani. Hän on tottunut kantamaan vastuuta ja hyväksymään erilaisuuden osaksi elämää.
Anoppini on ihana ihminen monessa mielessä. Mutta hän on hieman harhainen ja omassa mielikuvitusmaailmassaan elävä ikuisesti nuori neitonen. Saanut isänsä geenit, isä vietti elämänsä parhaat vuodet suljetulla osastolla. Anopin rahan käsittely on iästä huolimatta kateissa ja realiteetit joskus nekin. Työelämään hänestä ei ole mutta eipä ole koskaan kunnolla missään tutkittu tai hoidettu. Ei häntä voi arvioida samaan tapaan kuin muita ihmisiä. Mutta avohoito on tämän päivän Suomessa tätä. Apella täysi työ vaimonsa kanssa, hatun nosto hänelle, joka rakastaa vaimoaan suuresti ja jatkaa vaimonsa rinnalla enemmän hoitajana kuin puolisona. En tiedä, missä määrin anoppi itse tiedostaa tilansa. Meistä perheenjäsenistä kukaan ei ainakaan ole koskaan tohtinut siitä puhua hänelle ja rivien välistä olen ollut ymmärtävinäni, että se on myös apen toive. Anoppi kirmailee viattoman tietämättömänä ja onnellisena.
Vuosikymmenien aikana olen tottunut anopin tempauksiin ajatellen niitä pieninä persoonallisina tapoina. Mutta joskus unohtuu se, että kyseessä on sairaus ja ärtymys nostaa päätänsä kun avaat lahjan ja sen sisältö paljastuu. Huumori ei aina riitä.
Aivan outo sana.
Se on anopin antama lempinimi suosikki miniälleen.
murretta, munkin ex anoppi kutsui niin
En mitään,ei edes onnitellut.Poikansa synttäreille kyllä änkesi,vaikkei edes niitä vietetty,eikä ketään kutsuttu.Kun sanoin hänelle siitä,sanoi vaan ivallisella äänellä,että hänellä on oikeus.
Keitin kyllä sitten kahvit,mutta sitten se naama vasta vääntyikin kun ei ollut tarjota kuin vanhoja korppuja.
No,eipä tule enää kutsumatta:)
onko olemassa noin ilkeitä ihmisiä ? Miksi sinä miehesi äitille olet noin tyly ? Kuinka miehesi voi rakastaa sinua jos sinä noin vihaat hänen äitiään.
Perustelehan vähän,ennenkuin haukut muita.
Mitä itse tekisit kutsumattomalle vieraalle? Alkaisitko leipomaan vai lähtisitkö kauppaan?
Arkipäiväkin vielä oli,ettei oikein töiden jälkeen enää vieraita jaksa.
Eikä kenelläkään aina ole yllätysvieraille tarjottavaa...
Minulle lahjojen ostaminen kuuluu läheisiin ihmissuhteisiin, joissa molemmat tuntevat toisensa hyvin. Anoppi on täysin sattuman varaisesti elämääni heitetty ulkopuolinen. Joskus hän on yrittänyt minulle jotain ostaa, yleensä lahjoilla ei ole käyttöä. Samoin itse yritin joskus alkuaikoina ostaa anopille lahjoja, mutten ole koskaan huomannut niitä käytössä. Erilaisia ollaan, lahjojen ostaminen aivan typerä ajatus; puolin ja toisin.
synttärilahjaksi sain henkilövaa-an kun olen kuulemma kauhean lihava
purkaa katkeruuttanne. Uskon kuitenkin, että ette edusta mitään miniöiden valtaenemmistöä niin happamia olette ja kaikki anopit on teille kuin punainen vaate, ykskin toteaa että anoppi on vaan joku vieras ihminen eikä kuulu lähiomaisiin, kyllä olette epäystävällistä sakkia. Ukko kelpas muttei hänen synnyttäjänsä! Odottakaa omaa anopin osaanne ja muistelkaa sitten asenteitanne kun se aika koittaa! Onnea elämän tielle!
Sitten syytät yleisesti kaikkia tänne kirjoittaneita miniöitä "happamuudesta".
Mieti nyt vähän ennen kuin kirjoitat. Miksi muuten olet itse palstalla? Kaikki hyvin? Kaikki huonosti?
Luulisi aikuisen ihmisen tajuavan, etteivät kaikki tykkää vanhemmista vaikka pitäisivätkin lapsista. Pätee muihinkin ihmisiin kuin appivanhempiin. Eikä tarvitse olla mitenkään katkera ihminen, vaikkei kaikista ihmisistä pidä eikä nöyristele sellaisten ihmisten edessä, jotka eivät ole samalla aaltopituudella. Itseäni ainakin helpotti, kun lakkasin miettimästä, mitähän anoppi haluaa lahjaksi jne. Mieheni olen nainut ja hänestä pidän. Anoppi ei oikeastaan herätä minussa minkäänlaisia tunteita, en vihaa häntä mutten kyllä pidäkään. Toisaalta matkustan nyt pääsiäisenä lasten kanssa omien vanhempieni luo satojen kilometrien päähän eikä mieheni lähde mukaan. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mieheni tulee toimeen vanhempieni kanssa, mutteivat he olisi varmaan missään tekemisissä toistensa kanssa jos vaikka eroaisimme. Että se siitä läheisyydestä, ystävyydestä ja hellistä väleistä.
Oikein. Miehille kuuluu antaa vapaa pääsiäinen, niin että ne saavat rentoitua ja tehdä pubija karaokekierrosta useita päiviä.
Voi löytyä anopille uusi ja herttasempi miniä siltä reissulta.
Onhan se itse kullekin ihan mukavaa olla välillä itsekseenkin. Jos ei parempaa tekemistä keksi, voihan sitä pubikierroksen tehdä. Jos uuden vaimon hakeminen on vain tilaisuudesta kiinni, niin siitä vaan, sanoisin minäkin. En ainakaan itse viitsi miestäni kytätä ja sillä tavoin parisuhteessa pitää. Jos ei pitelemättä pysy, niin olkoon pysymättä.
Minä oikein säikähdin. Että anopilta lahjoja, syntymäpäivälahjoja. No ei ole mitään vielä koskaan tullut, ei edes onnitteluja.
50-vuotispäivääni ei noteerannut mitenkään. Ei varmaan kiinnosta. Anoppini olen tuntenut yli 25 vuotta,joten aikaa olisi toki ollut. Luulen,
että en ole ihanneminiä,kun vein hänen parhaan poikansa. Olemme siis kiinnostuneita samasta miehestä - anoppini ja minä - se vähän hiertää tässä näitä suhteita.
Ettäkö anoppi on täysin sattumanvaraisesti tämän yhden kirjoittajan elämään heitetty ihminen?
Niinkö tosiaan? Onko se aviomieskin sitten täysin sattumanvaraisesti kirjoittajan elämään heitetty?
Elämässähän ei mikään tapahdu sattumalta. Mikään ei ole sattumanvaraista, vaan tapahtuu tietyn prosessin seurauksena. Voit ajatella, että valitsit huolellisesti aviopuolisosi, mutta siihen valintaprosessiin sisältyi myös kaikki ne muut asiat, jotka puolisoosi liittyvät. Siis valitsit myös anoppisi.
Eikä anoppisi tullut elämääsi sattumalta. Kas kun hän ei mitenkään "sattumalta" ole miehesi äiti.
Miehelläni on veljiä ja heidän vaimonsa saavat lahjoja, mutta minä ainoana pojan vaimona en saa lahjoja. Enpä niitä tarvitsekaan, en siksi sano. Kohtelu ei ole tasapuolista, mutta onneksi itsetuntoni sen kestää.
He jotka lahjoja saa eivät siltikään tunnu tyytyväisiä olevan. Lahjojen sijaan saamme elää rauhassa kenenkään tuppautumatta elämäämme hallitseen ja arvosteleen. Eikä tervitse itse mitään lahjoja ostella.
Lahjojen ostaminen ei ole minulle mikään sosiaalinen, tiettyihin ihmissuhteisiin kuuluva pakko. Ostan mielelläni lahjoja lapsilleni, yhdelle sisarelleni, vanhemmilleni, joskus tuttavilleni (kun hyvä idea iskee). He ovat ihmisiä, joita on helppo ilahduttaa lahjoilla, koska tunnen heidät niin hyvin. Samoin on kiva saada lahjoja ihmisiltä, jotka tietävät makuni ja lahjat ovat pääsääntöisesti sitten minua ilahduttaneet. Kyse ei tosiaankaan ole siitä, että lahjojen pitäisi olla kalliita. Jos jossain ihmissuhteessa on valmiiksi närää (kuten minulla ja anopilla), lahjojen ostaminen ei paranna tilannetta vaan pahentaisi. Appivanhempani eivät pidä juhlista, eivät koskaan järjestä esimerkiksi syntymäpäiviään. Miksi ihmeessä lähettäisimme heille postissa paketteja, koska he eivät selvästikään edes halua itseään muistettavan? Jos vien joskus käydessäni jotain mennessäni, en koskaan näe ko. lahjoja (edes ruokaviemisiä) käytössä. Lakkasin murehtimasta lahja-asiaa jo vuosia sitten enkä koskaan osta appivanhemmilleni mitään. Varmaan suhteemme ei ole siitä ainakaan huonontunut. Jos appivanhempani antavat miehelleni joskus rahaa lahjaksi (kuten viime jouluna), oletan sen kuuluvan hänelle ja korkeintaan lapsille. He voivat ostaa jotain kivaa itselleen.