Kerron tositarinan siitä, mitä autokorjaamolla voi sattua, kun kaikki natsaa kohdalleen eli huono tuuri ja vielä huonompi asiakaspalvelu sekoittuvat sopivasti.
Jouduin viimeviikon lopulla työmatkoilla risteilemään Suomea laidasta laitaan. Ajelin torstaina pohjoisesta nelisen sataa kilometriä Ouluun, josta tarkoitus oli lentää Helsinkiin ja palata sinne lauantai-iltana ja jatkaa taas matkaa autolla eteenpäin. Vähää ennen Oulua Volkkari alkoi kuitenkin piiputtamaan, joten soitin paikalliselle merkkikorjaamolle. Sain sieltä ystävälliset ajo-ohjeet, jätin auton korjattavaksi ja jatkoin taksilla lentokentälle.
Perjantaina sain luvatun soiton autokorjaamolta ja kuulin autoni olevan ajokunnossa. Koska olin tulossa takaisin Ouluun vasta kahdeksan-yhdeksän aikoihin lauantai-iltana, sovimme korjaamon kanssa, että he jättävät autoni pihaan ja piilottavat avaimet määrättyyn paikkaan auton alustaan. Kaikki näytti tässä vaiheessa menevän paremmin kuin olin aluksi osannut toivoakaan.
Vaikeudet iskivät kuitenkin heti lauantaina saavuttuani taksilla autokorjaamolle. Autoni odotti pihalla, mutta avaimia en löytänytkään sovitusta paikasta. Konttailin varttitunnin autoni ympärillä ja tutkin käsikopelolta kaikki vastaavat piilopaikat auton eri puolilta, samoin kuin muutaman muun lähettyvillä olleen samanmallisen auton. Ei tulosta ja olinkin jo melko varma, etteivät avaimet ole, ainakaan enää, piilotettuna yhtään mihinkään.
Seuraavaksi soitin numeropalveluun, jonka ystävällinen naisihminen suostui soittamaan läpi kyseisen autoliikkeen työntekijöiden kännykkänumeroita, kunnes löytyi yksi, joka ei ollut jostain syystä suljettuna. Vastaaja sattui olemaan ko. liikkeen automyyjä, ja kuvasin hänelle tilanteen pyytäen apua. Vastaus oli perin tyly: Sain kuulla, ettei hän voisi avaimiksi muuttua, ja olisi parempi hakea auto liikkeen aukioloaikana. Samoin hän kielsi tuntevansa yhtään korjaamopuolen työntekijää, johon voisi ottaa yhteyttä. Kysyessäni lopuksi, mitä minun hänen mielestään kannattaisi kyseisessä tilanteessa tehdä, vastaus oli: ”Eipä tule oikeastaan yhtään mitään mieleen”. Oli lauantai-ilta ja kello yli 21, kaveri vaikutti kyllä ihan selvältä, mutta täysin yhteistyöhaluttomalta. Siinä sitten seisoin teollisuusalueella tuntemattoman kaupungin ulkopuolella ja satojen kilometrien päässä kotoani, autoni vieressä, mutta ilman avaimia. Kännykästäni oli virta lopussa, ja parhaan juhlapukuni polvet ja hihansuut olivat kyynärpäitä myöten ravassa. Sanomattakin lienee selvää, että mieleni oli silloin melko synkkä ja manasin kyseisen autoliikkeen alimpaan mahdolliseen helvettiin. Vapaaehtoisesti on kyseisen firman kanssa ole enää koskaan missään tekemisissä! Samoin työnantajani autohankintoja pyrin vastedes kääntämään johonkin muuhun suuntaan.
Tarina sai kuitenkin onnellisen lopun: Olin juuri arpomassa suuntaa, johon lähtisin matkalaukkuineni kävelemään, kun autoliikkeen pihaan pyörähti yövartija. Selvitin hänelle ongelmani, ja silloin alkoi tapahtua: Hetkessä olimme sisällä korjaamon töiden vastaanotossa, jonka tiskillä aivan päällimmäisenä olivat autoni avaimet.
Jouduin viimeviikon lopulla työmatkoilla risteilemään Suomea laidasta laitaan. Ajelin torstaina pohjoisesta nelisen sataa kilometriä Ouluun, josta tarkoitus oli lentää Helsinkiin ja palata sinne lauantai-iltana ja jatkaa taas matkaa autolla eteenpäin. Vähää ennen Oulua Volkkari alkoi kuitenkin piiputtamaan, joten soitin paikalliselle merkkikorjaamolle. Sain sieltä ystävälliset ajo-ohjeet, jätin auton korjattavaksi ja jatkoin taksilla lentokentälle.
Perjantaina sain luvatun soiton autokorjaamolta ja kuulin autoni olevan ajokunnossa. Koska olin tulossa takaisin Ouluun vasta kahdeksan-yhdeksän aikoihin lauantai-iltana, sovimme korjaamon kanssa, että he jättävät autoni pihaan ja piilottavat avaimet määrättyyn paikkaan auton alustaan. Kaikki näytti tässä vaiheessa menevän paremmin kuin olin aluksi osannut toivoakaan.
Vaikeudet iskivät kuitenkin heti lauantaina saavuttuani taksilla autokorjaamolle. Autoni odotti pihalla, mutta avaimia en löytänytkään sovitusta paikasta. Konttailin varttitunnin autoni ympärillä ja tutkin käsikopelolta kaikki vastaavat piilopaikat auton eri puolilta, samoin kuin muutaman muun lähettyvillä olleen samanmallisen auton. Ei tulosta ja olinkin jo melko varma, etteivät avaimet ole, ainakaan enää, piilotettuna yhtään mihinkään.
Seuraavaksi soitin numeropalveluun, jonka ystävällinen naisihminen suostui soittamaan läpi kyseisen autoliikkeen työntekijöiden kännykkänumeroita, kunnes löytyi yksi, joka ei ollut jostain syystä suljettuna. Vastaaja sattui olemaan ko. liikkeen automyyjä, ja kuvasin hänelle tilanteen pyytäen apua. Vastaus oli perin tyly: Sain kuulla, ettei hän voisi avaimiksi muuttua, ja olisi parempi hakea auto liikkeen aukioloaikana. Samoin hän kielsi tuntevansa yhtään korjaamopuolen työntekijää, johon voisi ottaa yhteyttä. Kysyessäni lopuksi, mitä minun hänen mielestään kannattaisi kyseisessä tilanteessa tehdä, vastaus oli: ”Eipä tule oikeastaan yhtään mitään mieleen”. Oli lauantai-ilta ja kello yli 21, kaveri vaikutti kyllä ihan selvältä, mutta täysin yhteistyöhaluttomalta. Siinä sitten seisoin teollisuusalueella tuntemattoman kaupungin ulkopuolella ja satojen kilometrien päässä kotoani, autoni vieressä, mutta ilman avaimia. Kännykästäni oli virta lopussa, ja parhaan juhlapukuni polvet ja hihansuut olivat kyynärpäitä myöten ravassa. Sanomattakin lienee selvää, että mieleni oli silloin melko synkkä ja manasin kyseisen autoliikkeen alimpaan mahdolliseen helvettiin. Vapaaehtoisesti on kyseisen firman kanssa ole enää koskaan missään tekemisissä! Samoin työnantajani autohankintoja pyrin vastedes kääntämään johonkin muuhun suuntaan.
Tarina sai kuitenkin onnellisen lopun: Olin juuri arpomassa suuntaa, johon lähtisin matkalaukkuineni kävelemään, kun autoliikkeen pihaan pyörähti yövartija. Selvitin hänelle ongelmani, ja silloin alkoi tapahtua: Hetkessä olimme sisällä korjaamon töiden vastaanotossa, jonka tiskillä aivan päällimmäisenä olivat autoni avaimet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun ei nytkukaan näytä ehtineen vielä Sinua syyttää tapahtuneesta, niin tuonpa esiin pari asiaa ennen kuin alan myötäelää.
1. On melko uskallettua autoliikkeeltä jättää avaimia mihinkään auton alustajemmaan. Jos autosi olisi varastettu ilman murtojälkiä, kenen olisi ollut vastuu?
2. Olisit voinut pyytää auton avaimia piilotettavaksi autoon sisälle ja käyttää toisia avaimia sisään tultuasi.
Mutta mutta...
Jokainen voi olla edellä esittämistäni samaa tai eri mieltä. Ehdottomasti merkittävin asia tässä on kuitenkin palveluammatissa toimivien ihmisten huono sitoutuneisuus työhönsä.
Jos on sovittu, että avain jätetään jonnekin, on se sinne myös jätettävä, ellei jokin painava syy vaadi toimimaan toisin. Jos vaatii, on keksittävä vaihtoehtoinen toimintamalli ja ilmoitettava tämä asiakkaalle.
Kaikille sattuu joskus vahinkoja. Jos avaimen vieminen sovittuun paikkaan yksinkerttaisesti unohtui, ei hätää. Ainahan virheen voi korjata. Henkilön, jonka sait puhelimitse kiinni, olisi ilman muuta pitänyt korjata tämä virhe, vaikka se ei hänen virheensä ollutkaan. Se oli kuitenkin sen firman virhe, jota hän edusti.
Kyseisen henkilön välinpitämätön asenne osoittaa huonoa työmoraalia ja heikkoa sitoutumista firman tavoitteisiin, joihin varmaankin kuuluu tyytyväinen asiakas. Tuollaiset kaverit pitäisi potkaista ulos korkeassa kaaressa.