Moi,
Millaisia ongelmia on edessä jos alkaa luomaan parisuhdetta yh naisen kanssa? Lapsi on jo teini-iässä.
Mitä kaikkia karikoita ja vaaranpaikkoja voi olla odotettavissa? Luetelkaa vain pahimmatkin skenaariot?
Onko tällaisilla suhteilla mitään tulevaisuutta, eli kannattaako edes lähteä kokeilemaan? (ps.en kyllä haluaisi mitään kokeiluja vaan oikeita asioita...)
Minulla on ylipäänsä vähän huonoja naiskokemuksia ja varsinkaan yh:den kanssa ei yhtäkään. Nainen kieltämättä kiinnostaa minua mutta voin tässä vaiheessa vielä vetäytyä mikäli miinukset voittaa plussat.
Kaikki mielipiteet ovat tervetulleita. Kiitos.
Millaisia ongelmia on edessä jos alkaa luomaan parisuhdetta yh naisen kanssa? Lapsi on jo teini-iässä.
Mitä kaikkia karikoita ja vaaranpaikkoja voi olla odotettavissa? Luetelkaa vain pahimmatkin skenaariot?
Onko tällaisilla suhteilla mitään tulevaisuutta, eli kannattaako edes lähteä kokeilemaan? (ps.en kyllä haluaisi mitään kokeiluja vaan oikeita asioita...)
Minulla on ylipäänsä vähän huonoja naiskokemuksia ja varsinkaan yh:den kanssa ei yhtäkään. Nainen kieltämättä kiinnostaa minua mutta voin tässä vaiheessa vielä vetäytyä mikäli miinukset voittaa plussat.
Kaikki mielipiteet ovat tervetulleita. Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
suhteilusta, koska olen itsekin tavallaan sellainen, mutta sen verran voisin sanoa, että yksi seikka mihin kannattaa kiinnittää huomiota on se, millainen suhde naisella on lapsen isään. Ettei ole siis mitään hinkua takaisin puolin eikä toisin. Ja että heillä on välit ihan asialliset. Koskee tietysti enemmän pienten lasten vanhempia, joilla erosta on vasta vähän aikaa.
Teini-ikäisen lapsen vanhemmat nyt olisivat varmaan jo moneen kertaan päätyneet yhteen, jos olisivat niin halunneet.
Mutta laitoin tämän vain sen vuoksi kun niin usein kuulee niitä juttuja, miten ex pyörii kolmantena pyöränä suhteessa mukana, niin että kai sen pystyy jo etukäteen selvittämään.
tässä. Hankalaa on sopeutua kolmanneksi pyöräksi. Jos itsellä ei ole ollut lapsia, niin ei osaa tietää kuinka paljon äidiltä kuluu aikaa lapsensa kanssa, vaikka olisikin teini jo.
Ja juuri teinin kanssa on kovimmat paikat, siis äidillä, ilman sinun sekaantumistakin. Lapsi/teini kokee sinut tunkeilijana (vertaa parisuhteeseen vierasta naista/miestä) ja hänellä on oikeus tuntea niin.
Naiselle on myös tärkeää, että mies tajuaa ettei lasta voi sulkea naisen elämästa kolmanneksi. Eli sinun pitää ymmärtää paikkasi parheen toisena aikuisena, mutta lapset ovat naiselle ne ekat, aina.. (jos hänet pakottaa siis valitsemaan)
Jos sinulla on pitkä pinna ja tulet toimeen ihmisten kanssa hyvin, jos olet empaattinen ja asiallinen, niin uskon kaiken sujuvan alkuhankaluuksien jälkeen.
Älä yritä kaveruussuhdetta naisesi lapseen, äläkä vain isijuttuja. Kuulostele vähän ohessa, ole asiallinen, kohtele lasta, kuin ketä tahansa ihmistä, älä alennu huonoon kohteluun itsekkään.
Kaikkein tärkeintä on, jos aluksi osaisit pysytellä hieman sivussa ja "kesytät" tilanteen vain oleskelemalla siinä miehenä ja varsinkin aikuisena.
Näytä kuitenkin kaikille perheenjäsenille, että pidät naisesta kovasti ja olet valmis tekemään sen eteen töitä, että muutkin perheestä sopeutuvat sinuun. Sinusta ei tarvitse pitää kamalasti muiden kuin naisen, mutta sinut pitää ottaa tosissaan ja sietää sivistyneesti.
Kohtele muita, kuin haluaisit kohdeltavan sinua, pitää tässä herkässä tilanteessa paikkansa enemmän kuin monesti muulloin.
Onnea sinulle... Ja ne plussat...
Saat koko perheen kerralla, saat naisen jolle hän itse ei ole tärkein, joka osaa asettaa toistenkin toiveet etusijalle, jolla on mahtava organisointikyky, joka osaa kuunnella, olla jämäkkä, hellä, empaattinen, hoitaa asioita ja antaa kaiken niille jotka osaavat sitä arvostaa ja ottaa vastaan. Älä väheksy sitä milloinkaan..
Kirjoitit asiasta vallan hyvin. Itselläni on juurikin kokemusta tulemisesta teini-ikäisten ja vähän alle uusioperheeseen miehenä.
Itselläni on myös omia lapsia ja siitä on ollut valtavasti hyötyä kun ymmärtää asioita ikäänkuin lapsen näkökulmasta. Siltikään ei aina ole helppoa.
Nimenomaan on tärkeää, että ei ala väkisin luomaan kaveri / isäsuhdetta lapsiin ja pitää ymmärtää myös se, että lapsi saattaa välillä vetää herneet nenään olemisestasi tai sanomisestasi ja tilittää siitä äidillensä. Teini-ikäiseen lapseen tutustuminen on pitkä prosessi ja jos taustalla on vaikeita aikoja voi luottamuksen löytyminen kestää hyvinkin pitkään. Lisäksi teini-ikäinenkin voi olla hyvinkin mustasukkainen äidistään vaikka sitä ei aina uskoisi.
Ja yksi todella tärkeä pointti on juuri se, että huonoon kohteluun ei pidä alistua. Sinun paikkasi on nimenomaan perheen toinen aikuinen ja se pitää näyttää. Ja se ei tarkoita mitään machoilua vaan asioiden käsittelyä aikuismaisesti ja maltilla. Tossun alle ei saa missään nimessä jäädä, katu-uskottavuus pitää säilyttää :-)
Niin... Jotenkin tuntuu että nykypäivän ihmisten taa suhtautua parisuhteisiin on ylipäänsä sellainen että ne synnyttää jo itsessään ongelmia, ilman että olisi mitään muita poikkeavia kuvioita käsiteltävänä. Olipa yh tai ei niin jotain tulee kummiskin. En nyt suorilta osaa sanoa, että olenko tullut kyynisemmäksi, laiskemmaksi vai muuten vaan epävarmemmaksi mutta tässäkin tapauksessa alkaa tuntua sille että olisikohan vaan jonkintasoinen ystävyys sittenkin parempi ratkaisu...
Sitä joko haluaa koko paketin tai sitten ei. Näin se on. Ensin ainakin kannattaa tapailla ihan kahdestaan ja sitten kun on enemmän tapaillut ja tuntee toisen paremmin, on aika tutustua jälkikasvuun. Riippuu täysin ihmisestä, miten suhde sujuu, oli sitten yh, sinkku ym. Vaikeita tapauksia voi olla, vaikka ei olisi lapsiakaan. Joka tapauksessa lapsi on osa naisen elämää ja jos alat suhteeseen, osa myös sinun elämääsi. On paljon uusioperheitä, joilla juttu on onnistunut. Se on omasta tahdosta kiinni, mitä haluaa.
Naisen elamassa lapsi AINA on numero ykkonen. Niin pitaakin olla.
Haluatko sina olla kakkosena riippuu aivan itsestasi.
Varsinkin teinivuodet saattavat lapselle olla hyvin kivuliasta aikaa, isa ja aiti ovat eri katon alla, sukkuloi sinne tanne miten vanhemmille sopii. Siina on aivan enemman kuin tarpeeksi kannettavaa nuorelle ihmiselle.
Hyvaksya taas uusi ihminen perheeseen vaatii taitoja joita nuori ei ole viela kypsa hallitsemaan.Varsinkaan jos sina et jaa siihen pysyvasti. Millaisen esimerkin sina annat itsestasi nuorelle silloin? Et ainakaan positiivista.
Ehdotaisin hyvin vakavasti etta etsin vaimon itsellesi tytosta jolla ei ole perhetta ennestaan.