Hei!En jaksa kirjoittaa alusta kaikkea mitä olen kokenut, mutta sitä on paljon eli lyhyesti ns. maailman ihanin mies muuttui yhteenmuuton ja lapsen syntymän jälkeen väkivaltaiseksi. Henkinen alkoi jo raskaus aikana oli jatkuvaa kontrolointia, alistamista, syyttelyä, haukkumista jne. Minä olin syypää kaikkeen huonoon mitä tapahtu ja hänessä ei koskaan ole mitään vikaa. Hän on omasta mielestään paras kaikessa ja suosittu kaveripiirissä. Väkivalta alkoi tönimisellä, hiuksista repimisellä, liikkumisen estelynä ja uhkausina lyödä esim. vasaralla. Katumusta hän ei tunne ja omasta mielestään ei ole koskaan tehnyt mitään. Sektion jälkeen potkaisi minua selkään, niin että tikkijeä repesi ja olin tuskissani monta päivää. Muutaman vuoden kestin kolmen vauvan kanssa, mutta sitten keräsin rohkeuteni ja lähdin. Mieheni puhui minut takasin ja lupasi vaikka mitä ja minä palasin, mutta ilman tavaroitani, sillä takaraivossa tikitti pelko. Puoli vuotta meni ilman väkivaltaa tosin henkistä oli tietyissä sykleissä. Monesti jäin sanottomaksi hänen kommenttien seurauksena. Hän on niin taitava kääntämään kaiken minua vastaan ja koko ajan kontroloi mitä teen ja missä olen. Lisäksi hän väittää olemattomia mm. minulla olisi suhde jne. Vaikka kaikki päivät kykin kotona töiden jälkeen ja hoidan lapsia, joita hän ei hoida vaan hermostuu ja huutaa joka asiasta. Pienen lapsen pitää käyttäytä kuin aikuisen eikä ole häiriöksi hänen mielestään. No, nyt pari viikkoa takaperin hän taas suuttui ja kävi kurkusta kiinni ja heitti lattialle. Käteni olivat sekä polvet aivan mustelmilla ja senkin hän kielsi. Eli puoli vuotta meni ilman väkivaltaa ja nyt se taas tapahtui, usko meni! Nyt olen tosi väsynyt, sillä viimeiset kaksi viikkoa on ollut henkisesti todella uuvuttavaa, tietenkin välillä on valonpiljkahduksia. Seksuaalisesti hän ahdistelee koko ajan ja kun kiellän hän vain nauraa ja lopuksi syyttää ja haukkuu minua siitä, kun hermostun ahdistelusta. Hän ei siivoa tai tee mitään ja minulle hän valittaa, että minä en tee mitään vaikka asia on just toisin päin. Hän pakottaa lapsia sanomaan, että isi on paras isi ja kun lapset sanovat että äiti on paras niin hän haukkuu lapset pystyyn jne.
Päiväkodista sanottiin, että ovat huolissaan 3-vuotiaasta pojastani joka on alkanut lyömään. kerroin heille tilanteen ja he tukevat minua, mutta kun kerroin lapsen isälle päiväkodin kommenteista hän vain totesi, että se on minun vikani kun olen mieheni mielestä se tasapainoton ja syypää kaikkeen ja hänen väkivaltaisuudella ei ole osaa eikä arpaa asiaan. Kun mieheni tuleekin minun lähelleni poika alkaa huutamaan, että älä koske äitiin! Eli eiköhän se syy löydy isän väkivaltaisuudesta, mutta minunhan syytäni kaikki on! Olen nyt vakavasti miettinyt, että lähden lasteni kanssa pysyvästi pois. En jaksa enää tätä tunteiden vuoristorataa! Enkä halua, että lapset joutuvat kärsimään enempää vaan haluan, että he saisivat tasapainoisen ja turavllisen lapsuuden. Mikä nyt on mahdotonta. Mieheni tunteet muuttuvat sekunneissa! Tällä hetkellä hän saattaa olla suht normaali, mutta hetkessä persoonaa muuttuu ja silloin putoan kärryiltä totaalisesti! Onko toisilla vastaavia kokemuksia? Ehkä se on uskottava, että tälläinen ihminen ei muutu, vaikka välillä parempia jaksoja on! Kiitos kun jaksoitte lukea tämän sekavan sepustuksen.
Päiväkodista sanottiin, että ovat huolissaan 3-vuotiaasta pojastani joka on alkanut lyömään. kerroin heille tilanteen ja he tukevat minua, mutta kun kerroin lapsen isälle päiväkodin kommenteista hän vain totesi, että se on minun vikani kun olen mieheni mielestä se tasapainoton ja syypää kaikkeen ja hänen väkivaltaisuudella ei ole osaa eikä arpaa asiaan. Kun mieheni tuleekin minun lähelleni poika alkaa huutamaan, että älä koske äitiin! Eli eiköhän se syy löydy isän väkivaltaisuudesta, mutta minunhan syytäni kaikki on! Olen nyt vakavasti miettinyt, että lähden lasteni kanssa pysyvästi pois. En jaksa enää tätä tunteiden vuoristorataa! Enkä halua, että lapset joutuvat kärsimään enempää vaan haluan, että he saisivat tasapainoisen ja turavllisen lapsuuden. Mikä nyt on mahdotonta. Mieheni tunteet muuttuvat sekunneissa! Tällä hetkellä hän saattaa olla suht normaali, mutta hetkessä persoonaa muuttuu ja silloin putoan kärryiltä totaalisesti! Onko toisilla vastaavia kokemuksia? Ehkä se on uskottava, että tälläinen ihminen ei muutu, vaikka välillä parempia jaksoja on! Kiitos kun jaksoitte lukea tämän sekavan sepustuksen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lukemani perusteella en usko, että saat hänet mihinkäänlaiseen terapiaan. Itsekin olen ollut väkivaltaisessa suhteessa. Kaikki oli ensimmäiset 4 vuotta hyvin ja muuttui kun ensimmäinen lapsi syntyi. Koko suhde kesti hieman vajaa 12 vuotta. Toivon erityisesti lastesi puolesta, että saat voimaa jättää miehesi. Lapsesi oikeasti kärsivät tilanteesta ja reagoivat sitten eri tavoin. Itse otin yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja he auttoivat minut uuteen alkuun. Eikö inhotakin ainainen paremman odotus ja sitten pettymys. Eron miettiminen on mielestäni väsyttävämpää kuin itse ero.
Nythän on niin, että narsisti ei terapiaan lähde
(hänessä. kun ei kuulemma ole mitään vikaa....): Valitettavaa, mutta totta. Narsisteja EI voi auttaa millään lailla.
Parhaiten autat itseäsi poistumalla kuviosta ja lopullisesti. Omaan elämään, omaan kotiin, vaikka turvakodin kautta. Kunta järjestää kyllä asunnon ja perustoimeentulon.
Äläkä ota narsistia ikinä takasin, vaikka kuinka vonkuisi oven takana. Jos otata takasin, on oma turvallisuutesi vakavasti vaarassa.
on pahemman laatuisia narsisteja ynnä väkivaltaisia yksilöitä,,turha on useimmiten miehiä syyllistää.
Kyllä nainen osaa ja tekee useimmin elämästä helvetin,,vittuilee huutaa,haukkuu,kusettaa
akitoi lapsia,panettelee miestä viranomaisile
ynnä muuta vaikka kuinka paljon/ turhaa siinä akat valitatte,
T: mielisaaraanhoitaja/suljetulta naisten osastolta/7.
sieltä osastolta.
Onhan niitä joka junaan, ja tuossa onkin juuri se ero, naisnarsistit ovat lukkojen takan ja miesnarsistit pyörittävät muita vapaana.
Paitsi sinua, joka olet jo lukkojen takana... ...onneksi...
Ei tuo mies välttämättä mikään narsisti ole? Narsisteja on tommonen 2 % väestöstä ja kyllä ne on ihan diagnosisoituja tapauksia. Ja kyllä jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden (mutta senhän sinä näyt jo antaneen.)
Tee niinkuin itsestäs tuntuu, eli joko lähdet taikka jäät. Itse sanoisin rauhallisen napakasti miehelle että yksikin lyönti vielä niin minä lähden lopullisesti ja jos ei usko, niin siinähän se sitten nähtiin että parempi on lähteä, mutta jos uskoo niin kyllä se elämä voi toimia. Ja muutenkin kun kerran parempiakin jaksoja on :)
En meinaa, että minun neuvoni on kaikkien kannalta 100 % ainoa oikea, MUTTA oletko itse kokenut väkivaltaa?
Olet varmasti väsynyt,eikä mikään ihme! Usko,että tilanteesi ei tosiaan muutu paremmaksi,vaan pahenee vielä jos jäät suhteeseen!Ota muksut kainaloon ja lähde,ennenkuin mielenterveytesi alkaa järkkymään!Googleta "Narsistien uhrit" niin löydät tukipalstan,josta saat lukea samoja tarinoita kuin oma elämäsi on.He osaavat myös tsempata ja antaa hyviä neuvoja sinulle.Osaavat tukea tarvittaessa,sillä sitä tarvitset erotessasi narsistisesti persoonallisuushäiriöisestä.Sydämestäni toivon sinulle voimia irtautua sairaasta suhteesta niin itsesi kuin lapsiesi vuoksi.Mene sinne tukipalstalle,niin et ole yksin tän asian kans.Usko,vielä aurinko paistaa elämääsi! t.saijamaija
Kaikista pahinta on just tuo sekunnissa mielen muuttaminen. Sillä kontrolloidaan toista ja pidetään kokoajan varpaillaan ja pelossaan. Ikinä ei tiedä milloin mieli muuttuu ja väkivalta/uhkailut/halveksiminen/yms alkaa joten pelkää kokoajan ja se vie mehut kenestä vaan. Meillä normaaleilla ihmisillä on se taipumus että etsimme logikkaa kaikesta mutta tuommoisen "tuuliviirin" mielialoista sanoista tai tekemisistä ei löydy logiikkaa ja tätä hän käyttää myös aseena. Sitä yrittää toiselle toitottaa totuutta ja on ihan ihmeissään kun toinen ei tosiaankaan näytä "muistavan" "ymmärtävän" "tajuavan" sanojensa ja väittämiensä vääritymiä. Ainoa apu on lopettaa tuommosen kanssa puhuminen ja lähteä pois. Eu se siitä muutu ja tavoitteensa on tehdä sinusta sisältä silppua ja sekottaa sinun pääsi niin että et lopulta itsekkään enää tiedä mikä on totta ja mikä ei ja uskot että kaikki tosiaan olikin sun syytä just niinku hän sanoi. Lähde nyt jo ja äkkiä, johan olet hänelle mahdollisuuden antanut kahdesti.
esille, millaisia tunteita ja toimintoja todella pelon ilmapiirissä elävä joutuu kokemaan.
Niin, valittava on, joko oma/lasten mielenterveys ja henki tai sairaan ihmisen sairaat tarpeet.
Lasten tarpeet ja oikeus turvalliseen elämään menee aina aikuisen tarpeiden edelle.
Tuli mieleeni vielä, miten lentokoneessa turvallisuusohjeistuksessa muistutetaan, että jos happilaitteita tarvitaan lennon aikana, aikuisen on asetettava naamari ensin itselle, sitten vasta lapselle. Järkevää ja henkiinjäämisen kannalta todella viisasta.
Siis, jos olet havainnut ongelman, ratkaisukeinosi ovat selvät, pakene, jotta pystyt pelastamaan lapsesi ja itsesi. Jos nyt et vielä ymmärrä lähteä, voi olla että et saa tilaisuutta seuraavalla kerralla, sillä jokainen isku voi olla viimeinen. Ja jos nyt lastentarhassa ollaan yhtään ammattitaitoisia, niin lastensuojeluilmoitus on JO tehty, toivottavasti. Eli valitse, lapset vai sairas mies.
Meitä on monia, jotka ovat valinneet lapset ja turvallisuuden, eikä ole tarvinnut katua. Sensijaan jokaista päivää, saati vuotta joita soin jäämällä tuhoisaan suhteeseen, yrittämällä ymmärtää ja antamalla tilaisuuksia muutokseen, niitä kadun ja vieläkin ajaoittain syytän itseäni naiviksi ( erosta tulee toukokuussa 7 vuotta).
Toivon ja rukoilen puolestasi, sinä joka vielä mietit, uskaltaako vai ei. Pelko pois, älä suostu jäämään tuleen makaamaan, siinähän käy huonosti.
Pyydän jo anteeksi mutta nyt täytyy sanoa vähän pahasti. Luonteen lujuutta kaipaisit ja roppakaupalla. Itse olen kokenut miten äiti miltei kirjaimellisesti tapatti itsensä ja minut jäämällä isäni luo.
Otatko sen riskin että väkivalta kohdistuu muksuihin kun et ole näkemässä? sisko jäi teininä kiinni tupakoinnista ja oltiin kotona isän kanssa,ensin sai iskun,kaksi kolme naamaan, tipahti lattialle jossa isä sitten rupesi potkimaan maihinnousukengällä kaikkialle mihin osui. Minä 4v yritin huutaa että ei isi ei! Juoksin siskon ja kengän väliin, sain pahoja osumia päähän,selkärankaan kun tarrauduin siskooni kiinni..
sain isästäni pahat traumat, hän uhkasi äitiä aseella,hakkasi äitiäni, raiskasi tämän ja lopuksi äidin murruttua 10vuoden jälkeen hän rupesi uhkailemaan minun tappamisellani. sisko onneksi pääsi pois muutettuaan kotoa heti kun vain pääsi mutta minä jäin jäljelle... lopulta minulle puhkesi hengenvaarallinen atooppinen allergia koska isäni harrasti koirien kasvatusta, lähes 30 koiraa oleili päivittäin meillä kotona sisätiloissa,isäni niin päättäessä. Äiti siivosi kodin joka ei koskaan pysynyt edes kodin näköisenä ja teki kahta työtä isän ollessa kotona.
rahaa oli vähän,syötiin maksalaatikkoa valehtelematta puoli vuotta. halpaa kun oli. arkkupakastimellinen maksalaatikkoa saa minut edelleen voimaan pahoin..
rahat mitä tuli meni aina koiriin, niiden eläinlääkärikuluihin,uusiin tarvikkeisiin ja niiden ruokiin..
Lopulta äitini sitten päätti että nyt hän lähtee käytyään myrskyisän "keskustelun"(isän jälleen hakatessa äitini)kanssa, isä oli vaan todennut että elukoista en luovu. Lääkäri oli sanonut että minä en selviä hengissä koirien kanssa asuessa, niin pahasti olin päässyt sairastumaan epäpuhtaassa ja suorastaan paskaisessa ympäristössä kotona. Kaikki niveltaipeet mitä minulla oli olivat märkiviä paiseita täynnä ja kutina oli niin paha että revin itseni usein vereslihalle kutinan vuoksi. Yöt olivat pahimpia, heräsin ja olin taas hikinen,itkuinen ja kipeä. Äiti vei minut suihkuun ja laittoi niin kylmää vettä tulemaan kun porakaivosta vain voi tulla, Vahvimmatkaan voiteet ja lääkkeet eivät enää auttaneet. Kovan taistelut jälkeen yö toisensa jälkeen kuntoni heikkeni ja lopulta kaikki pienet elimeni antoivat periksi. en syönyt enkä jaksanut leikkiä. istuin vaan hiljaisena ja sulkeutuneena omaan huoneeseeni.
Lopulta äiti oli töissä purskahtanut itkuun jättänyt eroilmoituksen ja tullut hakemaan minut kesken koulupäivän pois. Olin silloin 2luokalla ja täysin ymmälläni miksi opettaja purskahti itkuun juteltuaan äitini kanssa käytävällä, minun seistessä ymmälläni luokan ovella iso reppu selässä ja yrittäessäni ymmärtää mitä nyt tapahtuu.
Äitini oli soittanut töistä vanhempansa hakemaan meidät koulultani ja pakomatkamme alkoi vain ne vaatteet päällä mitä oli. Isäni ei luovuttanut, uhkasoittoja sateli kymmeniä päivässä ja viesti oli että mä tulen ja tapan kakaran ensin ja teen sen sun silmien edessä ja sitten mä tapan sut ja laitan koirille ruuaksi..
Kysymys kuuluukin? Haluatko että lapsesi kokevat vastaavaa, en pysty vieläkään muistelemaan mitä niiden seinien sisäpuolelle on jäänyt mutta parempi niin. Välillä paha olo nostaa päätänsä mutta yritän tukehduttaa sen vihan mitä tunnen isääni ja äitiäni kohtaan.
Voi kauhea,mitä olet joutunut kokemaan! Minua alkoi niin itkettään,en osaa edes kertoa kuin pahalta tuntuu.Voi vain kuvitella pienen tytön hädän :( Toivottavasti elämäsi on nyt paremmin,vaikka ei kai tuommoisista koskaan oikein toivu.Myötätuulta elämääsi ja lämmin halaus.
Siitä on jo kuutisen vuotta kun lähdin näistä tilanteista. Mies oli aivan samanlainen. Väkivalta vain raaistui. Olet suuressa vaarassa vielä eron jälkeenkin. Kerron sen kokemuksesta. Olemme lapseni kanssa käyneet vuosia psykoterapiassa. Sairastuimme vakavaan masennukseen. Lähde ennen kuin on liian myöhäistä. Syyt siihen miksi olet katsellut ja olet valinnut näin sairaan miehen löydät omasta isäsuhteestasi tai sen olemattomuudesta. Jos tytöllä ei ole isää tai isä on huono niin tytöllä on naiseksi kasvettuaan suuria vaikeuksia miessuhteissaan. Hän ei näe sairaiden miesten hulluutta. Tarvitset myös itse psykoterapiaa ettet enää näihin renttuihin sekaannu.
bipolaarinen oireyhtymä ja pahemman laatuinen selainen. sorry nyt''
Hei narsistin vaimo!
Voi jukupätkät, mikä sinun rohkeuteen meni, kun palasit takaisin " Narsistin" luo. Tiedetään, että sairaus ei koskaan parane, vaan se vain pahenee aikaa myöte. Nyt kipin kapin jätä se kauhistus. Ajatelle lapsiasi, jos et itseäsi. Arvosta itseäsi naisena ja hae apua itsellesi, jossa voit käydä läpi kaiken tapahtuneen. Lapsienkin on hyvä käydä lapsipsykiatrilla kaiken tapahtuneen jälkeen. t. Yökkö
Kuule nyt äkkiä pois sieltä ennenkuin henki lähtee!
Tiedän kokemuksesta ettei tilanne parane ikinä jos sinne jäät.
Ja kun olet lähtenyt, niin tiukka linja, että pidät miehen kaukana. Yrittää kontrolloida ja määrätä elämääsi vaikket enää asu siellä. Tiukka piste asialle, etkä anna ikinä tuumakaan periksi, niin alkaa helpottaa kun narsku kyllästyy ja etsii uuden 'uhrin'.
Meillä ei auttanut muu kuin lopulta viedä pahoinpitelyt ja uhkailut oikeuteen asti. Ei jättänyt rauhaan vaikka olin jo 2 vuotta asunut toisella paikkakunnalla. Soitteli useita kertoja päivässä, vaani ja vahti menemisiäni ja lopulta tempaisi turpaan yleisellä paikalla muiden nähden siten että poskiluu murtui. Siinä oli minun pisteeni kun en uskonut ettei puhuminen auta. Tapahtuman jälkeen sanoin että raastumaan mennään ja tämä oli VIIMEINEN PISARA. Enkä sen jälkeen enää vastannut puhelimeen vaan vaihdoin numeron. Nyt olen saanut olla vuoden rauhassa ja pikkuhiljaa rakentelen itsetuntoani takaisin.
Voimia Sinulle ja toivon sydämmestäni että lähdet ja saat elää rauhassa elämääsi.