Kolmenkympin jälkeen lopetan vakavan ihmissuhteen etsimisen. Kolme vuotta siis aikaa löytää aikuinen, raitis nainen. Vieläpä sellainen joka ei pelaa ja leiki. Jos sellaisen löytäminen on nyt vaikeaa, niin hetken päästä se on täysin mahdotonta.
Ajatteleeko kukaan muu samoin?
Ajatteleeko kukaan muu samoin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kolme vuotta sitten ajattelin juuri noin. Tässä sitä nyt sitten ollaan, ypöyksin 30 plakkarissa. Ei tässä iässä enää halua naisia.
Mietin itse vuosi sitten ihan samanlaista ratkaisua, mutta tarkemmin ajateltuna mitä varten sitä pitäisi odottaa pari vuotta lisää? Puhalsin pelin poikki, en aio tehdä asian eteen enää yhtikäs mitään. Jos joku nainen minusta kiinnostuu niin muuttanen mieleni, mutta oma aktiivinen yrittäminen on pistetty lopullisesti jäihin. Lähinnä tuo ainainen "en minä nyt oikein tiedä mitä haluan elämältäni" asenne alkoi sen verran pahasti kyllästyttämään, että parempi olla yksin.
Koska kolmikymppisenä mulla on tarpeeksi ammattitaitoa oman yrityksen perustamiseksi. Ei ole aikomusta jäädä paikalleen makaamaan, vaan elää niin että on tyytyväinen itseensä ja siihen mitä tekee.
Kolmekymmentä saa olla mun elämäni kääntöpiste. Kuuluu siihen sitten parisuhde tai ei.
Puhuinkin omasta puolestani, oma tilanteeni tuskin tulee olennaisesti muuttumaan seuraavan parin vuoden aikana, joten en kokenut kovinkaan mielekkääksi asettaa mitään kivitauluun hakattua päivämäärää jolloin kaikki muuttuu. Parempi tehdä muutos heti, kun kerran siihen on mahdollisuus. :)
Toisaalta minulla on olemassa takaportti kaverini kanssa, että jos olen vielä sinkku kun hän täyttää 30 vuotta niin olen velvoitettu viemään neidin vihille ellei joku toinen ole ehtinyt ensin. :D Jotenkin sellainen tunne, että sitä päivää ei tule koskaan tapahtumaan...oikeastaan varmaan parempikin.
kannattaa unohtaa, jos ei nyt sitte ole ihan toope.
Kyllä avioliitto on vakavasti otettava asia ja rakkaus sen kulmakivi.
Jos joku haluaa sellaisilla asioilla leikitellä, niin ei voi mitään.
Pipariks menee.
Saat yhden arvauksen jaksanko ottaa koko touhua enää vakavasti? Maailmassa on n x mielenkiintoisempaakin asiaa joilla vaivata päätään. :)
Joo, avioliitto ja rakkaus on niin vakavia asioita että puolet avioliitoista päätyy eroon. Kukahan tässäkin loppujen lopuksi leikkii?
...Että moista "Ihmettä" löydät kolmessa vuodessa...en ole sitä itsekkään vielä löytänyt ja 30 mennä hujahti jo rikki...:)
..kolme vuotta sitten (27-vuotiaana) miehen etsimisen. Jos ei perkele tavallinen duunarinainen kelpaa, niin ei sitten. Pitäkää rahaa etsivät pissisprinsessanne.
Eli ikää 37, enkä enää jaksa pettyä miehiin. Tavallista keskivertoa loppuiäksi etsiskelin ja kintuille kusevat, kun parin vuoden jälkeen arki kuvioihin astuu. Olen mieluummin yksin kuin että antaisin itseäni kohdella vanhan rukkasen lailla.
toisaalta pari käynyt mielessä joku muu maa kuin suomi missä vois asustaa.