Me ollaan suht ”nuori” pari. Häät vietetty reilu vuosi siten. Mies on naimisiin menon jälkeen pettänyt kolme kertaa. Yhden yön suhteita, paitsi viimeiseen liittyi myös muutaman kerran lisätapaamiset. Naiset eivät ole loppujen lopuksi kiinnostaneet, kyse ei ole ollut edes oikeastaan ihastumisesta. Seksikään ei ole kuulemma ollut hyvää. Mies on koko ajan sanonut, ettei ole koskaan kokenut niin hyvää seksiä kuin minun kanssa. Miksi sitten pitää pettää? Kotona on yllin kyllin seksiä, seksihalumme on kohtadannut meillä 100%.
Mies on kuitenkin lähestulkoon heti naimisiin menon jälkeen sanonut, että tuli tehtyä suuri virhe, kun meni kanssani naimisiin. Hänellä ei ole tarpeeksi tunteita minua kohtaan, ei pysty sanomaan rakastavansa minua. Tykkää kuitenkin minusta, toisinaan sanoo tykkäävänsä paljonkin.
Takana hänellä on kaksi kariutunutta parisuhdetta ja minä siis olen kolmas nainen hänen elämässään. Toisessa suhteessa ei pettänyt kumppaniaan, mutta ensimmäisessä kylläkin kostoksi, koska kumppani oli pettänyt ensin. Minä en ole pettänyt miestäni. Mieheni tietää myös sen, etten ole pettäjätyyppiä laisinkaan.
Kolmas pettäminen on tapahtunut kuukausi sitten, jonka mieheni tunnusti minulle viikko sitten. Minä olen aivan hajalla, niin hajalla ja ymmällä mitä tässä pitäisi tehdä. Miksi mieheni käyttäytyy tällä tavalla? Onko hän narsisti, joka haluaa itsetunnolleen pönkitystä ja tarvitsee valloituksia jatkuvasti? Mies ravaa baarissa yksinään jatkuvasti ja sieltähän niitä naisia toki löytyy. Vai onko hän niin selkärangaton, ettei osaa kertoa minulle haluavansa erota, kuin näin julmalla tavalla?
Ja mikä minussa on vikana? Olenko minä läheisriippuvainen vai rakastanko oikeasti tuollaista paskaa, joka ei osaa muuta kuin loukata minua? Minä kun uskon ja toivon, että tilanne voitaisiin vielä korjata?!? Mies on menossa hakemaan itselleen apua ammattiauttajalta omiin ongelmiinsa. Masennusta mieheni on sairastanut noin vuoden ja on ollut koko ajan sairaslomalla. Mikään ei hänen sanojensa mukaan tunnu miltään. Kolmannen pettämisen jälkeen sanoi myös, ettei oikeastaan meidän seksimmekään ole tuntunut miltään.
Muutamme nyt erilleen miettimään kumpikin tahoillamme, voiko tästä enää tulla mitään. On niin paha mieli, niin loukattu mieli. Haluaisin, että mieheni ”matelisi” ja pyytäisi minua jäämään, mutta on sanonut, ettei hänestä ole parisuhteeseen. Hän on ylpeä ja kylmä. Toisinaan pahoillaan teoistaan ja toisaalta tunnustamisestaan, koska ei kestä minun loukkaantuneiden tunteiden kohtaamista. Hän ei halua minulle sanojensa mukaan mitään pahaa, mutta kuitenkin koko ajan loukkaa ja on piittaamaton minun tunteista ja toiveista ja suuttuu pienimmistäkin asioista.
Onko jollain vastaavanlaisesta kokemusta? Mitä olet tehnyt tai miten olet selvinnyt tilanteesta? Miten teidän parisuhteen kävi? Onko tässä mitään tulevaisuutta enää vai hajotanko vaan itseäni?
Älkää olko liian ankaria tai kyynisiä vastauksissanne. Minä olen niin rikki ja hukassa itseni kanssa….
Kumpa saisi vain kuolla…
Mies on kuitenkin lähestulkoon heti naimisiin menon jälkeen sanonut, että tuli tehtyä suuri virhe, kun meni kanssani naimisiin. Hänellä ei ole tarpeeksi tunteita minua kohtaan, ei pysty sanomaan rakastavansa minua. Tykkää kuitenkin minusta, toisinaan sanoo tykkäävänsä paljonkin.
Takana hänellä on kaksi kariutunutta parisuhdetta ja minä siis olen kolmas nainen hänen elämässään. Toisessa suhteessa ei pettänyt kumppaniaan, mutta ensimmäisessä kylläkin kostoksi, koska kumppani oli pettänyt ensin. Minä en ole pettänyt miestäni. Mieheni tietää myös sen, etten ole pettäjätyyppiä laisinkaan.
Kolmas pettäminen on tapahtunut kuukausi sitten, jonka mieheni tunnusti minulle viikko sitten. Minä olen aivan hajalla, niin hajalla ja ymmällä mitä tässä pitäisi tehdä. Miksi mieheni käyttäytyy tällä tavalla? Onko hän narsisti, joka haluaa itsetunnolleen pönkitystä ja tarvitsee valloituksia jatkuvasti? Mies ravaa baarissa yksinään jatkuvasti ja sieltähän niitä naisia toki löytyy. Vai onko hän niin selkärangaton, ettei osaa kertoa minulle haluavansa erota, kuin näin julmalla tavalla?
Ja mikä minussa on vikana? Olenko minä läheisriippuvainen vai rakastanko oikeasti tuollaista paskaa, joka ei osaa muuta kuin loukata minua? Minä kun uskon ja toivon, että tilanne voitaisiin vielä korjata?!? Mies on menossa hakemaan itselleen apua ammattiauttajalta omiin ongelmiinsa. Masennusta mieheni on sairastanut noin vuoden ja on ollut koko ajan sairaslomalla. Mikään ei hänen sanojensa mukaan tunnu miltään. Kolmannen pettämisen jälkeen sanoi myös, ettei oikeastaan meidän seksimmekään ole tuntunut miltään.
Muutamme nyt erilleen miettimään kumpikin tahoillamme, voiko tästä enää tulla mitään. On niin paha mieli, niin loukattu mieli. Haluaisin, että mieheni ”matelisi” ja pyytäisi minua jäämään, mutta on sanonut, ettei hänestä ole parisuhteeseen. Hän on ylpeä ja kylmä. Toisinaan pahoillaan teoistaan ja toisaalta tunnustamisestaan, koska ei kestä minun loukkaantuneiden tunteiden kohtaamista. Hän ei halua minulle sanojensa mukaan mitään pahaa, mutta kuitenkin koko ajan loukkaa ja on piittaamaton minun tunteista ja toiveista ja suuttuu pienimmistäkin asioista.
Onko jollain vastaavanlaisesta kokemusta? Mitä olet tehnyt tai miten olet selvinnyt tilanteesta? Miten teidän parisuhteen kävi? Onko tässä mitään tulevaisuutta enää vai hajotanko vaan itseäni?
Älkää olko liian ankaria tai kyynisiä vastauksissanne. Minä olen niin rikki ja hukassa itseni kanssa….
Kumpa saisi vain kuolla…
Vastaukset 8
Vanhimmat
onhan toi paha tilanne mies pettää.menkää yhessä vaikka avioliittoneuvojalle ja jos ei auta,niin kyllä se on parempi erota.mikään ei varmaan ole niin raastavaa,kun toinen hyppää vieraissa sen kun kerkee.miehes on selvästikkin masentunu ja jotenkin riippuvainen vieraista naisista sille ei yksinkertasesti riitä yks.se on sairas mieleltään. apua hakemaan niin pian ku mahollista. toivon sulle hyvää jatkoo kyllä se siitä paremmaks muuttuu ajan kanssa.
Kylmä totuus numero yksi, toista ihmistä ei voi muuttaa. Ihminen muuttuu vain, jos itse niin haluaa. Miehesi muuttuu uskolliseksi ja sinua ja aviolupaustanne kunnioittavaksi vain, jos itse niin haluaa.
Sama pätee myös sinuun. Vain sinä voit päättää, mitä elämältäsi haluat ja mitä sen eteen olet valmis tekemään. Sinun pitää pohtia, haluatko elää sellaisessa suhteessa, jossa pettäminen ei tule kysymykseenkään (ja yrittää sitten uudestaan jonkun toisen kanssa, vaikka takuita ei koskaan toisesta ihmisestä voi saada). Vai haluatko elää nykyisessä liitossasi ja oletko siis valmis hyväksymään sen vaihtoehdon, että miehesi ei uskolliseksi ehkä koskaan muutu.
Se, mitä sanot miehesi sanoneen naimisiinmenostanne, virheestään ja tunteistaan tai niiden puutteesta sinua kohtaan, on kyllä aika iso asia. Toisen ihmisen tekemisten syiden pohtiminen ei ehkä ole mielekästä (onko narsisti donjuan vai liero), koska se johtaa helposti siihen, että niiden pohjalta tekee johtopäätöksiä omalle toiminnalleen - ja ne johtopäätökset ovat ehkä ihan vääriä.
Sinuna menisin puhumaan asiasta avioliittoneuvojan tai muun ammattilaisen kanssa. Kyllä sinne voi yksinkin mennä ja ehkä sinun olisi hyväkin mennä ensin yksin. Saisit perspektiiviä siihen, mitä sinä haluat. Myöhemmin voisitte katsoa, onko teille vielä löydettävissä yhteistä säveltä, jos itse katsot, että miehesi on sen arvoinen, että haluat yrittää, vaikka hän ei pystyisikään muuttumaan.
Mitä teetkin, älä anna asian masentaa itseäsi. Pirteyttä sinulle!
rikkinäiseltä ja sinulla on nyt oikeuskin olla sitä. Kuvasit tilannettasi tosi hyvin ja selkeästi. Sinulla on hyvä kommunikointitaito. Miehelläsi ei ilmeisesti ole vastaavaa, ja senkin takia hän kokee itsensä "huonommaksi", jonka vuoksi pönkittää egoaan muiden naisten kanssa ja kapakoimalla..
Ja kuten kerroit, niin miehelläsi ei ole taitoa kohdata negatiivisten tunteiden hyökyä taholtasi. Hän kokee kaiken sen musertavana. Kerroit hänen menevän terapiaan. Se on todella hyvä hänen itsensä takia, mikäli hän jatkaa tarpeeksi pitkään. Masennus on sairaus, josta ei aina selviä. Sinun pitää muistaa sekin.
Sinulle en osaa vastata yhtä oikeaa vastausta, kukaan ei voi, mutta toivon, että et kuitenkaan muserru tämän taakkasi alle, vaan haet apua itsekkin.
Mieti vakavasti eri vaihtoehtoja; mitä teet, jos suhteenne katkeaa kokonaan, tai jos jatkatte.
Onko parempi jatkaa ja kokea sama toistuvasti; hajoat kerta-kerran jälkeen uudelleen ja aina pahemmin, itsetuntosi rikkoontuu ja elämänhallintasi katoaa.. Vai onko toivoa, että miehesi tulee kuntoon.
Uskon että tiedät vastauksen sisälläsi jo nyt. Mieti ja etsi se pelkällä järjellä, älä nyt tunteella.
Hänellä on jo aiempia pettämisiä, uskotko että ne loppuvat terapiaan? Kestätkö sitä pelkoa, että ne jatkuvat, mikäli jatkaisitte vielä?
Miksi hajoitat omaa sieluasi tällä? Ethän sinä ole vastuussa elämälle muista, kuin itsestäsi. Kanna vain se vastuu kunnialla. Pidä huolta itsestäsi. kukaan muu ei tee sitä.
Minulla aika oli paras palvelija ja itseni hakeminen ja löytäminen sieltä syvältä kesti kuitenkin vain alle vuoden, nyt olen jo kuivilla ja osaan katsoa mennyttä hieman itseäni moittiva hymy huulillani.
Niin vähän silloin oli voimia itsetunnon palauttamiseen, että olen vieläkin ihmeissäni että onnistuin siinä kuitenkin.
Mieheni(ex) tekee samaa uudelle naiselleen.., hän kävi kyllä terapiassa, vähän aikaa.. Lopetti sen kesken ja yritti minulle takaisin, vaan sanoin hänelle lujasti, että minun suhteeni häneen on loppunut ja piste...
Onnea ja varsinkin voimia sinulle..
Kylläpä kuulostaakin tutulta. Mun mies oli henkisesti sairas, ja teki samoja temppuja mulle. Älä jää odottelemaan, vaan lähde kun vielä voit.
a. Sinulla ei ole vielä vauvaa!
b. Sinulla ei ehkä vielä ole sukupuolitautia.
c. Sinulla soivat jo hälytyskellot, ja aiheesta.
d. Mies ei tunne sinua kohtaan mitään, koska masentuneella ihmisellä ei ole kovin paljon tunteita.
e. Miehesi on pettänyt sinua PALJON, joten ota nyt hyvä ihminen jo sekin täydestä. Ei rakastava mies tee siten.
Hankkiudu äijästä eroon, ja ala elää omaa itsenääistä elämää. Löydät kyll' paremman kun tuollaisen paskijaisen.
Miehelläsi on jotain omia ongelmia, joista on vaikea sinulle puhua tms..Tottakai on väärin mitä hän sinulle teki, eikä sinun tulisikaan sietää tuollaista käytöstä.Ansaitset paljon parempaa.Ehkä se ammattiauttaja saa miehesi avautumaan ongelmistaan.Itelläni oli vähän samantyylinen miesystävä muinoin.Hän saattoi olla todella ilkeä, mutta ei sitten kuitankaan osannut selittää asoita tai ottanut mitään vastuuta.Hänellä oli ongelmia perheensä kanssa ja myös ehkä omia henkisiä ongelmia, joista ei osannut puhua, tai se teki vain liian kipeää..Nykyään tämä mies on edelleen yksin, kylläkin kasvanut henkisesti mitä olen hänestä kuullut.Ja hyvää on minusta suhteemme jälkeen vain puhunut. Eli ongelma on tosissaan miehesi pään sisällä, ei sinussa! Aika on julma kun se ei auta nykyhetkeen mitenkään. Ja tietenkin eri asia, kun olette jo naimisissakin. Älä tuhlaa elämääsi ihmiseen, joka ei kykene muuhun kuin juuri ja juuri elämään itsensä kanssa..
Aito mies ei jätä tilaisuutta käyttämättä. Jos nainen on kaadettavissa, niin sehän kaadetaan ja sillä siisti. Ei siinä tunteita ole, vain halu. Naisen täytyy se sietää, ei mies mitään halulle mahda. Jos sitten kotona on joskus puhti pois, palaa se seuraavana päivänä kyllä.
sääliks käy sitä joka sunkin muniis eksyy voi,voi sentään...
Hulluhan sä olet, jos hänen kanssaan vielä jatkaisit joskus. Toivottavasti se kolmas pettämiskerta toden sanoi. Sinäkin muuten vaikutat aika selkärangattomalta, kun et itse sano sille tyypille "mua ei kohdella kuin vessanpyttyä, jonne paskannetaan ja vedetään pois, painu helvettiin mun elämästäni. Tai oikeastaan mä teen sen sulle helpoksi ja painun itse".
Se on masentunut, tunteeton ja narsistinen. Älä enää kisuaa itseäsi, miettimällä moista tyyppiä.