Lueskelin tossa kuinka jotkut ovat eronneet hyvinä ystävinä. Ihmettelin vähän miten se on mahdollista? Ei tule mieleen muuta tilannetta kuin että molemmilta osapuolilta on täytynyt tunteet hiipua (tai ehkä niitä ei ole ollutkaan) ja todettu ettei kannata enää jatkaa. Jos jommallakummalla vielä tunteita olisi niin saattaa mennä riidaksi. Mietin tuossa että itse en ole yhdestäkään suhteesta irti päässyt mitenkään hyvissä tunnelmissa. Aina se on enemmän tai vähemmän riitaan tai muuten vaan huonoon tunnelmaan loppunut.
Olisi kiva kuulla muiden näkemyksiä miten teidän suhteenne on päättyneet? Loppuiko se hymysuin yhteis ymmärryksessä vai edelsikö sitä riita?
Olisi kiva kuulla muiden näkemyksiä miten teidän suhteenne on päättyneet? Loppuiko se hymysuin yhteis ymmärryksessä vai edelsikö sitä riita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mulla oli viime kesänä yhen tyypin kanssa säpinää ja mentiin siinä,sit ihan makuukamarin puolelle asti.no,laitoin sille seuraavalla viikolla viestiä ja tää äijä vastaakin että elä soita tai laita enää viestejä tää oli tässä.voi jumankeka ku sappi kiehahti siis ei mitään syytä kertonu miks lopetti se vaan halus niin.kyllä se saiki kuulla kunniansa sen jälkeen joten riidoissa erottiin.
Ekan vuoden suhde luisti. Sitten ostettiin hteinen asunto. Sitten kuuntelinkin kaksi vuotta vittuilua, haukkumista lopuksi tuli pataan. Pikku suhdekkin oli herralla yhdessä vaiheessa.
Kaiken se kesti, kaiken se kärsi ja paljon se otti kunnes tuli oma mitta täyteen. Ensin ei meinannut uskoa, naureskeli vaan. Sitten kun vihdoin tajusi, alkoi vittuilu ja vainoamínen. Lopuksi murtui suhteen päättymisestä niin että joi melkein työpaikkansa. En vaan itse nähnyt mitään syytä jatkaa sairaaksi mennyttä suhdetta.
Nyt reilun kolmen vuodn jälkeen ollaan ihan ok puheväleissä jos satutaan jossain näkemään. Lähempää tuttavuutta tai omista asioista en edes halua kertoa joten säästä ja yhtä syvällisistä aiheista puhutaan. Kaipa meitä voi hyvänpäivän tutuiksi luonnehtia.
Kyllä ne tunteet voivat hiipua kummaltakin, jossei nyt ihan samanaikaisesti niin aika pian kuitenkin. Ystävyys(tai ainakin hyvät välit) onnistuu, jos ei ole mitään kaunaa toista kohtaan, eli ei pettämisiä suhteen aikana eikä vastaavaa. Me ei ainakaan riidelty eron jälkeen kertaakaan. Ainoa, mikä toi vähän erimielisyyksiä oli se,kun toinen aloitti heti eron jälkeen uuden suhteen ja tottakai sitä vähän alkoi miettimään että onko suhde ollut olemassa jo yhdessäoloaikana, mutta puhumalla sellaisetkin selviää. Ei ole mitään syytä vihata toista, jos toinen ei ole mitään pahaa tehnytkään. Tunteiden hiipumiselle nyt ei kai kukaan voi mitään. Ei se ole syy vihanpitoon.
Omaa myrkkyään saa maistaa ja se on aivan oikein. Eli ei koskaan mitään! Eikä aika kultaa muistoja kuten jotkut hokevat. Viha vaan kasvaa ja ihme että olen vielä pitänyt itseni kurissa ja nuhteessa. Kaikenlaisia hyypiöitä sitä onkin olemassa. En ole syytön, mutta puhtoinen olen kuitenkin...
Ei asioista tarvitse riidellä jos a) eropäätös on yhteinen b)henkilö joka haluaa erota pystyy ilmaisemaan asian oikealla tavalla, oikeaan aikaan ja rehellisellä tavalla. Äärrimmäisen tärkeä on että asioista ja tunteista(sekä hyvistä että huonoista)pystytään puhumaan avoimesti. Jos toiselle antaa eron hetkellä ja sen jälkeenkin aikaa ja tukea niin päästetään hyvään tulokseen. Tyypillistä huonoille eroille on että jättäjä haluaa päästä nopeasti ja vaivattomasti inhottavasta tilanteesta missä toinen itkee ja kysenalastaakin päätöstä. Eli kerrotaan asia yhtäkkiä ilman kunnon ennakko varoitusta ja yhteistä keskustelua. Asiasta on päätetty etukäteen, jätetyn pitää vaan olla kiltti ja hyväksyä tilanteen. Sitten häivytään nopeasti ja pidetään matalaa profiilia siihen asti että toinen on hyväksynyt asian. Monet ihmiset eivät ymmärrä että tunteet voivat muuttua, mutta että rakkauteen kuuluu vastuuta, yhteiset muistot, yhteinen menneisyys-niitä pitää käsitellä ja hoitaa jos haluaa siistin eron. Siistin ero jälkeen on sitten paljon helpompi siirtyä eteenpäin. Seuraava suhde saattaa onnistua paljon paremmin jos edellisen on loppunut siististi. Ihminen ei ole käyttötavara jota kertaheitolla heitetään pois kun ei enää tykkää väristä, muodosta, sisällöstä jne. Normaali ihminen taistelee reviiristään ja oikeuksistaan joten sellaisella käytöksellä tulee väistämättä riita ja paha olo molemmille.
Poikaystävälläni paljastui olleen avovaimo kotona. Huijareille käy lopulta huonosti, koska on todella helppoa tuhota toisen elämä, jos niin haluaa. Olen sen verran vihainen, että otan miehen työnantajaan yhteyttä ja kerron kaikki asiat hänelle, niin että hänen uransa on loppu sen jälkeen. Miettiköön sitten työttömänä, miksi valehteli tyttöystävälleen tällaisessa asiassa. Teen mielestäni palveluksen myös työnantajalle, koska poikaystäväni paljastui psykopaatiksi.
heh heh, Kerroppas miten ihmisen yksityiselämä kuuluu työnantajalle?
Eri asia on mitä tilitän avovaimolle.
Arvaappas kuinka monet potkut olen asiakkailta saanut baarimestarin ammatissa?
HAH HAH sun jutuilles!
Elin 3 vuotta sellasessa suhteessa jota ei alunperinkään olis pitänyt olla. (mutta se on pitkä tarina erikseen).
Itse päätin suhteen. Enkä varmaan koskaan ole tehnyt niin loistavaa päätöstä. Yht äkkiä olin onnellinen, tuntui että suuri kivi oltaisiin nostettu rinnan päältä. Varmaan nukkuessanikin hymyilin.
Mies vaan ei ollut ihan samaa mieltä erosta. Mutta minkäs hän sille mahtoi loppupeleissä mahtoi. Kyllähän huusi, raivosi, uhkaili, yritti loukata yms. Mutta mikään ei enää sattunut. Katselin vaan toisen raivoamista tyynenä.
Huomautan että tuosta suhteesta 1,5 vuotta oli sitä että mies haukkui, vähätteli, hakkasi ja petti. Kakki paha alkoi siitä kun ostettiin yhteinen omistuasunto.
Eli voin sanoa että minun fiilikseni olivat ainakin erittäin hyvät!!!
Siinä kysymys, jota en ymmärrä? Pitkäaikainen suhdehan on monesti ystävyyttäkin suurelta osin.
Miksi erota?
Sitä seksin huumaa kestää siinä uudessakin suhteessa vain ne maagiset pari vuotta ja sitten jos ystävyyttä ei ole, niin sehän kaatuu, vai?
Minä olen eronnut kahdesti avioliitosta ja pitkästä avoliitosta kerran. Jokainen suhde päättyi "ei ystävällismielisesti"
Riitoja, erimielisyyttä, pettämistä, väheksyntää, puhumattomuutta... Juuri niitä elementtejä, joita kukaan ei tee ystävänsä kanssa.
En voisi kuvitella eroavani ihmisestä, joka on ystäväni.. ja joka pitää minua ystävänään..
sanokaa sitten mitä haluatte..