Mielipiteitä plastiikkakirurgiasta?

Heitetäänpä näin alkuun heti rankka esimerkki itsestäni. Moni on minullekin "lyönyt raamatulla päähän" kun on kuullut että korjaan sukupuoleni siksi mikä todellisuudessa olen. Lääketiede on jo vuosikymmeniä sitten todennut että paras transsukupuolisten hoitokeino on korjata heidän fyysinen sukupuolensa samaksi kuin heidän todellinen henkinen sukupuolensa jo on. Moni on minua syyttänyt miksi haluan muuttaa ruumistani joka on Jumalan luoma. Mutta katson että minut on luotu alunperin naiseksi, mutta häiriö odotusaikana saikin fyysisen ruumiini kehittymään mieheksi. Siksi joudun turvautumaan useisiin rankkoihinkin plastiikkakirurgisiin operaatioihin. Tuon takia osaan suhtautua muidenkin plastiikkakirurgisiin toimenpiteisiin ilman suurta mielenliikutusta. Jos joku kokee ruumiinsa virheelliseksi jostain "kevyemmistä" syistä kuin minä, en pidä sitä pahana että kyseinen henkilö myös sen virheellisyyden korjaa ja saa näin henkisen tasapainonsa takaisin. Ne menneet vuodet kun jouduin elämään miehenä olivat henkisesti todella rankkoja. Nyt pystyn elämään täysipainoista elämää naisena. Jos joku toinenkin välttää henkisen taakan jollain plastiikkakirurgisella toimenpiteellä, en pidä sitä pahana.

Täytyy kyllä myöntää että itsekin ihmettelen sellaisia ihmisiä jotka ovat lähteneet korjauskierteeseen ja korjauttavat itseään toistuvasti ja omasta mielestäni jo liikaakin. Tuollaista kohtuullista parantelua vartalossa tms. en pidä pahana.

plastiikkakirurgia on hyvä juttu!

Onnettomuuden uhrin ulkonäkö saadaan korjattua tai jos lapsella syntymästä asti "vaurioita".Lapsen ei tarvi koko elämää elää toisten tuijoteltavana.Monesti leikkaus auttaa.

Jos ihminen ei ole tyytyväinen ja sinut oman ulkonäkönsä kanssa,niin onhan se hyvä,että mahdollisuus on korjata asia,kunhan homma pysyy hanskassa,ettei leikkely mene liiallisuuksiin.
Jos nenä on iso,onhan se mukavaa saada leikattua pienemmäksi tai jos naisen rinnat on kuin patalaput,miksei niitä voi saada ryhdikkäämmäksi?

*Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen...'
Mun mielestä voisi lähinnä miettiä, mitä tuo edes tarkoittaa? Tuskin ulkonäöstä on kyse? Plastiikkakirurgia on mielestäni yksi kirurgian alalaji, ei sen kummempaa. Jos eettisiä juttuja rupeaa pohtimaan, paljon vakavampia hyvä/paha asetelmia löytyy lääketieteestä aivan muualta. Ja uskovaisetkin hyväksyvät plastiikkakirurgia, ainakin kun kyse on omasta lapsesta. Uskovan tuttava pariskunnan lapsen kitalakihalkiota on kyllä paikattu ihan plastiikkakirurgin veitsellä eikä pyhällä hengellä.

Et edes tiedä miltä tuntuu olla erinäköinen, kun kaikki mulkoilee/ihmettelee sinua. Asiasta joka ei edes ole oma vika. Yritä nyt siinä sitten käyttäytyä normaalin nuoren tavoin, kaikki normaalit asiat kuten esim seurustelun voit unohtaa samantien. Nykymaailma kun toimii ulkonäön varassa. Ihmettelen kuinka edes kehtaat kysyä mielipiteitä, olen ehdottomasti sen kannalla.

Heitit aika mielenkiintoisen aiheen.

Jos ihmistä kohtaa onnettomuus jossa hän menettää kasvonsa tms. vakavia vaurioita, en usko että plastiikkakirurgiset leikkaukset on väärin.
En ketään tuomitse, mutta käsittääkseni on aivan eri tilanne edelliseen verrattuna, kuin jos vaikkapa strippari laittaa silikonit ja toimii muutenkin Raamatun opetuksen vastaisesti.

Tilanne onkin vaikeammin nähtävissä sitten maijameikäläisten kohdalla, kun emme kuulu kumpaankaan ryhmään.

Itse mietin myös tuota asiaa omalla kohdallani pari vuotta sitten. Raskaus ja imetykset olivat tehneet tehtävänsä rintavarustukselleni, mietin onko väärin korjauttaa ne, varsinkin kun rinnat mielletään seksuaaliseksi alueeksi. Omalla kohdallani halusin korjauttaa rintani kutakuinkin ennalleen, mitään pamela anderson vaikutelmaa en edes halunnut. En halunnut myöskään yhtään isompia rintoja kuin minulla on koskaan ollut.

Kysyit asiaa Raamatun valossa, ts. mitä Jumala ajattelee asiasta. Omalla kohdallani en osaa sanoa teinkö väärin. Jonkun uskovaisen mielestä varmasti, toisen mielestä ehkä en, riippuen varmaan paljolti siitä miten niiden rintojeni kanssa elän. Minun kaula-aukkoni ei kuitenkaan ole suurentunut (päinvastoin, en halua esitellä rintojani, en baareissa tai muutenkaan vieraille miehille vaan elän tavallista perheenäidin elämää). Lasten kanssa vaikkapa uimahallissa käydessä häpeilin rintojani ja halusin pystyä heidän kanssa kuitenkin sitäkin harrastaa. En ole pyhimys mutta toki haluan kunnioittaa Jumalaa ja haluaisin elää Häntä kunnioittaen.

Jos ajattelen asian näinpäin, on varmaankin selvää että Hänen suoranainen tahtonsa ei ollut että minä ottaisin silikonit. Mutta onko Hän ankarasti sitä vastaan...?

Me kukin kuljemme kaikkine tekoinemme omaa tietämme, kuka kapeampaa ja kuka laveampaa tietä ja olemme itse vastuussa valinnoistamme Jumalalle. Toivon siis että Hän on minulle armollinen.

Raamatussa on myös toinen ajatus. Siinä sanotaan että ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, eikä meidän tule saastuttaa sitä. Millainen elämä saastuttaa meidän ruumiimme? Saastuttaako pari muovinpalaa minun kehoni? Kuten sanoin, ajattelisin että elämäntavoista riippuen. Uskon kyllä että enemmän kuitenkin ehkä sisäiset väärät asiat tekee sitä, millaista elämää elämme sisäisesti. Tai ulkoisesti voi ajatella että kehoa saastuttaa vaikkapa huumeet, alkoholi, tupakka. Tai irtosuhteet...

Pyhimys en väitä olevani, älkää tekään väittäkö että niin luulen. Tässä oli vaan omia eettisiä pohdintoja kysyjälle...