Mun mies petti mua 21 vuoden jälkeen. En osannut raivostua enkä paljon muutakaan kun olin ihan shokissa. Elämä on tällä hetkellä yhteiseloa mutta mielessäni käy koko ajan hänen temppunsa. Hän ei halua minusta luopua vaikka mielestäni teki kaiken siihen suuntaan että pääsisi minusta eroon. Kun olemme hellissä hetkissä niin minun mielessäni on joka kerta tuo toinen nainen... meneeköhän se ikinä ohi? Olen miettinyt pitäisikö kostaa ja ottaa itsekin kokemuksia ulkopuolisesta suhteesta? Auttaisiko se unohtamaan tuon naisen jos saisi jonkun toisen miehen mieleensä... Hitto että mua vituttaa.. mä säälin miestäni ehkä liikaa... pitäiskö vaan lähteä vai pitäiskö... mitähän niin... Pää on ainakin sekaisin.
auttaako...?
jos kostaa???
101568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen juuri samaa miettinyt. Tuntisikohan mies saman pahanolon ja herättelisiköhän se miettimään omaa käytöstään. Pitäis kai muuttua yhtä fiksuksi kuin nuo pettäjät ja kakkoset. Taitais olla helpompi olla kun oltais sitten "samassa veneessä" miehen kanssa.
Olisipahan edes samalla viivalla kerrankin.. kivempi olisi soudella kun istuisi samassa veneessä kerrankin...
sanoa ettei kannata ..kostaa,itselles vaan teet pahaa!
Annat anteeksi ja yrität unohtaa tai sitten jatkat matkaa yksin!
Kevään odotusta
nillan
et ole lihava etkä ruma. Jos miehesi on mennyt vieraisiin olet luultavasti molempia.
en ole lihava enkä rumakaan... tilaisuuksiakin ollut... moraali vain jaksaa olla korkea edelleen kaikesta huolimatta. Mikähän minua tosiaan jarruttaa kun en tartu tilaisuuksiin?
ja ehkä avioliiton lopullisesti. Miksi kostaisit? Ja mitä kostat? Miehesi todella typerän virheen vai oman pahan olosi?
Aika parantaa tämänkin haavan; anna siis itsellesi aikaa. Ei sinun tarvitse heti unohtaa , voit aivan hyvin odottaa mieheltäsi hyvittelyjä pitkänkin aikaa, kyllä pettäminen sen verran suuri moka on.
Jos rakastat miestäsi ja haluat jatkaa, anna anteeksi ajan myötä. Kuullostaa, että miehesi rakastaa sinua, anna hänen rakastaa sinua ja myös osoittaa se.
Hyviä avioliittoja menee pilalle typerien sekoilujen takia, jotka eivät merkitse loppujen lopuksi yhtään mitään. Älä anna teolle liian suurta valtaa ja vaikutusta.
kannattaa..mieheni petti minua reilu vuosi sitten ja nyt pelkää koko ajan että kostan hänelle...mutta olenkin sanonut että minä olenkin sellaisen typeryyden yläpuolella ja ettei se ainakaan meidän parisuhdetta auttaisi, tuskin omaa oloanikaan. Mutta tosiaan, minä annoin mielestäni liian aikaisin anteeksi...tai anteeksi en ole antanut vieläkään, mutta siis liian aikaisin osoitin ja sanoin hänelle että haluan jatkaa...nyt myöhemmin olen miettinyt että olisi vaan pitänyt ottaa muka aikalisä, olisi mies saanut kärvistellä tuskassa ja eron pelossa vähän aikaa..vaikken koskaan häntä olisi jättänytkään...nyt vaan odotellaan sitä hetkeä kun aika vihdoin armahtaa, voin unohtaa ja antaa anteeksi..vieläkin minulla asia mielessä pyörii ja mies ei tajua miksi edelleen haluaisin asiasta puhua ja keskustella...vaikka eipä tuo siitä jaarittelu mitään auta...minä kysyn miksi miksi miksi mikä mussa oli/on vikana, etkö sä ajatellu jne jne ja vastaukset on aina ne samat...ei se asia miksikään muutu mutta itselleni olen harkinnut terapiaa..saisi päänsä selvitettyä ja ehkä itsetuntoa korotettua vaikka sen paskapään vikahan tämä on...
yhtä yhden yön sekoiluani. Tämä ei pääty ennenkuin eroamme. Puntit eivät ole kuulema vieläkään tasan. Katumuksellani ja anteekispyynnöilläni ei ole ollut painoarvoa.
Kosto ei ehkä auta, mutta..... Mun mies petti 18 yhteisen vuoden jälkeen.. Selviteltiin asiat jotenkuten ja jatkettiin.. Hän vakuutteli rakkauttaan ja syrjähypyn merkityksettömyyttä ja minä epäilin kaikkea.... kunnes kohtasin upean miehen... ihastuin ja ...petin. Se suhde muuttui sitten etäystävyydeksi, mutta huomasin sen että tunteita voi olla kahtakin ihmistä kohtaan yhtäaikaa. En tätä kakkosmiestäni omaksi halua, mutta hän oli minulle hyvä ja tärkeä tavallaan ja ajallaan... En tiedä "korjasiko" minun harharetkeni avioliittomme vai tekikö sen aika, mutta ainakin pisti asiat uusiin mittasuhteisiin... Nyt kaikki ihan ok...
Ja eihän se "oikea" kosto ollutkaan kun mieheni ei tiedä mitään.. olipahan vaan semmoinen itsetunnonpaikkausoperaatio ;)
että auttaa se,mutta älä *kosta*,vaan odota tilaisuutta,siis hyvää sellaista,petä sellaisen kanssa joka on sun arvoinen.Minä *kostin* aikoinani myös.Se tuli yllättäen,mukava,miellyttävä,siisti kivannäköinen mies.Kohteli kuin kuningatarta,tiedettiin että meistä ei paria tule,mutta itsae 'tapahtuma* on jäänyt kauniina muistona mieleeni,itsetuntokin koheni ,ainoa huono puoli = asiassa oli,että ei maltettu jättää sitä yhteen kertaan...hmm