Jos olet tyydyttävässä parisuhteessa niin kaipaatko exää? Ja jos, niin miksi, jos oma kulta on rakkain.
kaipaatko exää?
asdf
61152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vain sen, ehkä ainoan mukavan asian muistelua, siitä exästä.
Esim. jos "uusi" mies ei tykkää tanssia, voi kaivata suunnattonmasti exää, vaikka kaipuu kohdistuu tanssimiseen.
Tai haluaisit bilettää joskus kunnolla ja tämä uusi on totinen jurottaja, exäsi osasi bilettää (ja ei sitten muuta), mutta kaipuu voi iskeä kuitenkin..
Siispä kaipuu ja exän muistelu kohdistuu kuitenkin yleensä jonkin mukavan tai ihanan asian muisteluun siinä suhteessa. Ja aika kultaa muistot, pitää paikkansa hyvin. Pahat asiat tahtovat ajan myötä heiketä pieniksi pölyiksi..
Olet tunnevammainen.
Jos joku suhteessa elävä kaipaa eksäänsä, se on avuton dorka. Se tarkoittaa että suhteessa ollaan vaan sen takia että ei osata olla yksin. Minä ainakin seurustelen kultani kanssa koska hän on se ihminen kenen kanssa on hyvä olla ja kenen kanssa toivoisin voivani katsella maailmaa pitkälle tulevaisuuteen. On mulla ollut suhteita missä en ole ollut niin tyytyväinenkään, mutta koskaan en ole eksiä kaipaillut. Kun on ex, niin on ex. Suhde on päättynyt syystä ja tunteet kuolleet ja kuopattu.
Joskus sitä voi tajuta, että ero oli aikoinaan virhe - tai ainakin se tapa, jolla erosin. En olisi saanut olla niin ankara itselleni eli jos olisin antanut itselleni anteeksi, niin ehkä hänkin olisi minulle antanut anteeksi. Ja sitten olisin saanut ainakin ehjemmän elämän henkisesti, vaikka en enää hänen kanssaan olisi ollutkaan.
On ollut raskasta elää menneitten virheitten kanssa pimeässä, vaikka se on tietysti ollut omaa syytäni. Nyt aikuisena ja viisaana voin tietysti iloita nykyhetkestä ja siitä, että se exäkin muistaa minua hyvällä. Ja hyvällä muistelen itsekin, sen mitä muistan.
En varsinaisesti kaipaa exää, mutta hänen tapaansa puhua tunteistaan. Nyksäni ei puhu eikä pukahda :(
Ihan hullu, vuosi vuodelta hullummaksi muuttuu. Eipä sitä voi oikeen unohtaa kun yrittää kaikin tavoin sabotoida elämääni. Niin ja ne yhteiset rakkauden hedelmät, jotka ovat yhtäkkiä maailman tärkeimpiä. Jospa nyt saisin olla rauhassa kun muutettiin kauas pois ja hankin turvakiellon, siinäpä etsikööt...kuluuhan se vapaa-aika niinkin...