Seroquel 500mg menossa jo neljättä kuukautta. Ahdistus ei vähentynyt. Pitäisikö siis ehdottaa lääkärille lääkkeitä ahdistukseen? Onko kokemusta?
Sairastan anoreksiaa.
Sairastan anoreksiaa.
Ahdistuslääkkeitä syömishäiriöön?
Aurora14v.
121059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
useira eri lääkkeitä joista varmasti löytyy apu.
Ei ole diagnosoitu kuin vakava masennus ja sh. Olen tällä hetkellä sairaalassa hoidossa ja kyllä ovat lääkärit tietoisia, ettei lääkkeestä apua.
Siis tarkoitatko ahdistuslääkkeillä bentsoja?
En haluaisi bentsoja, niihin kasvaa toleranssi kuulema helposti? Onkohan jotain muunlaista lääkettä ahdistukseen?
On lukuisia "masennuslääkkeitä", joita käytetään myös ahdistuneisuuden hoidossa. niitä ovat mm. -Cipralex, jonka vaikuttava aine on essitalopraami.
-Seroxat, jonka vaikuttava aine on paroksetiini
Joskus käytetään myös niinkutsuttuja 'neuroleptejä', joita yleensä käytetään esim. skitsofrenian hoitoon, mutta sitä käytetään mm. myös ahdistuneisuuden hoidossa. Niitä ovat mm.
-Peratsin, vaikuttava aine perfenatsiini.
On totta, että bentsodiatsepiineihin kasvaa toleranssi hyvin nopeasti, eikä niitä suositella käytettäviksi muutamaa vikkoa pitempää. Mm.
-Risolid, jonka vaikuttava aine on kloori-diatsepoksidi
-Temesta, jonka vaikuttava aine on loratsepaami.
Syömääsi lääkettä (Seroquel) käytetään yleensä skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön toiseen vaiheeseen.
Mun käsittääkseni Seroquel on juuri neurolepti...
Mutta täytyypä ehdottaa lääkärille seuraavaksi masennuslääkkeitä. Muutenkin tuntuu siltä, että syksyn masennus on muuttunut ahdistukseksi. Mitä sekin sitten tarkoittaa...?
Jospa etsisit tietoa netistä anoreksiasta ja jos vaikka löytyisi palsta jossa on saman kokeneita ihmisiä.Yleensä auttaa kun saa keskustella asiasta jonkun kanssa joka on selvinnyt jostain sairaudesta.Voi olla jotain asioita joita et ole tullut edes ajatelleeksi.
Toivon sinulle voimia ja hyvää elämää.
Tietoa on anoreksiasta. Ja paljon ystäviä kenellä sh. Keskusteluapua kyllä on siis, myös vanhemmat.
Olen tällä hetkellä psyk.sairaalahoidossa. Ollut jo monta kuukautta. Tästä sairaalahoidosta ei ole ollut mitään helpotusta. Eikä lääkkeistäkään. Toivo meinaa aina mennä kun mikään ei auta.
En ole perehtynyt kyseiseen sairauteen, mutta ajattelen että se liittyy siihen ettei rakasta itseään eikä hyväksy itseään sellaisena kun on, pitääkö paikkansa??
Minulla on kolme lasta itselläni ja aina kun kuulin heidän arvostelevan itseään tai sanovan jotain negatiivista niin sanoin että olet kaunis juuri tuollaisena omana itsenäsi ja koetin rohkaista heitä näkemään myös asian samoin.
Eihän ihminen ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on, vaan aina olisi jossain kohtaa jotain parannettavaa.Olen aikuinen ja välillä minullakin tulee tunne että vois tuosta ja tuosta kohtaa olla vähän parempi.On vienyt pitkän tovin että hyväksyy sen millainen on.
Ihminen tarvitsee myös ympärilleen niitä hyväksyjiä jotka sanovat ääneen, rakastan sinua juuri sellaisena kun olet, niin oppii näkemään itsensä toisten silmin.
En tunne sinua, enkä tiedä sinusta mitään, mutta uskon että olet varmasti rakastettava ihminen ja ainakin sinulla on erittäin kaunis nimi.
Päätä mielessäsi että parannut, voi kuulostaa hassulta mutta ajatuksilla on kummallinen voima.
Päätä vaikka parantua siksi että elämälläsi on suuri tarkoitus.Jonain päivänä saatat kokemuksellasi auttaa muita nuoria ja mikä sen parempi tunne kun huomaa antavansa apua toisille ihmisille.
Minulla itselläni on paljon rankkojakin kokemuksia ja olen saanut siitä voimaa kun olen saanut kertoa niistä muille ja samalla huomannut helpottavani toisten elämää, jotka ovat painineet samojen ongelmien kanssa.
Usko itseesi, äläkä menetä toivoasi.
"Puoltakaan en sun kivustas voi tietää, sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää, mut joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan, sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan."
Pieni lainaus Juha Tapion kauniista kappaleesta, Kelpaat kelle vaan.
En ole perehtynyt kyseiseen sairauteen, mutta ajattelen että se liittyy siihen ettei rakasta itseään eikä hyväksy itseään sellaisena kun on, pitääkö paikkansa??
Minulla on kolme lasta itselläni ja aina kun kuulin heidän arvostelevan itseään tai sanovan jotain negatiivista niin sanoin että olet kaunis juuri tuollaisena omana itsenäsi ja koetin rohkaista heitä näkemään myös asian samoin.
Eihän ihminen ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on, vaan aina olisi jossain kohtaa jotain parannettavaa.Olen aikuinen ja välillä minullakin tulee tunne että vois tuosta ja tuosta kohtaa olla vähän parempi.On vienyt pitkän tovin että hyväksyy sen millainen on.
Ihminen tarvitsee myös ympärilleen niitä hyväksyjiä jotka sanovat ääneen, rakastan sinua juuri sellaisena kun olet, niin oppii näkemään itsensä toisten silmin.
En tunne sinua, enkä tiedä sinusta mitään, mutta uskon että olet varmasti rakastettava ihminen ja ainakin sinulla on erittäin kaunis nimi.
Päätä mielessäsi että parannut, voi kuulostaa hassulta mutta ajatuksilla on kummallinen voima.
Päätä vaikka parantua siksi että elämälläsi on suuri tarkoitus.Jonain päivänä saatat kokemuksellasi auttaa muita nuoria ja mikä sen parempi tunne kun huomaa antavansa apua toisille ihmisille.
Minulla itselläni on paljon rankkojakin kokemuksia ja olen saanut siitä voimaa kun olen saanut kertoa niistä muille ja samalla huomannut helpottavani toisten elämää, jotka ovat painineet samojen ongelmien kanssa.
Usko itseesi, äläkä menetä toivoasi.
"Puoltakaan en sun kivustas voi tietää, sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää, mut joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan, sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan."
Pieni lainaus Juha Tapion kauniista kappaleesta, Kelpaat kelle vaan.
Anteeksi, tuli kahteen kertaan sama viesti, kun eka ei mennyt jostain syystä läpi,ja lähetin uudestaan, niin herjas et olen jo lähettänyt vaik viesti ei näkynyt siel.Joten muutin otsikkoa ja nimim.
no kyllä mullakin oli bulimia ja anorexia kun laittoi mut hoitoon, ja eka lääke oli just seroquel. se oli ihan turha lääke, kun nukutti vaan ja näin ollen lisäsi stressiä. no on kokeiltu kaikkea muuta, ja on jo sepram-lääkkeeseenkin tottunu vaik on maksimiannos. sit ku mul on paniikkihäiriö niin siihen määrättiin just oxamin. mut heh se kuulemma joo koukuttaa ja jotkut saa ihan hyvät vibat mut.... ei se kyl mulle ooo auttanu viel toistaiseks. kohtaukset vaan tulee läpi lääkityksestä huolimatta.... et älä kuule sure kaikkea ei voi lääkityksellä parantaa, oireita vain joissain tilanteissa helpottaa....