Työttömyyttä ja työttömyyttä...

Pää täyteen sopivasti viinaa sopivan ajan välein.

Kirjuurttele vaan lappuja.
Miksi se muuttuu jos ei ole töitä.

Tyhmät hallitsijat on suomessa, kun kansalle ei riitä tuloa ja työtä !!!! ei siis haluta veroja.... tai työtön maksaa paremmin veroja !!!!!?????? tulee halvemmaksi kuin töissä olija !!!????

Ja se suuri ongelma on ahneus,,, ei haluta jakaa työtä ja tuloa..
( -myös rikkaat työläiset riistää ja ei halua jakaa.. tuloa....)

Mitäs siinä teet ? Et voi pakottaa ketään väkisinkään itseäsi töihin ottamaan.

Ja on täällä monia muitakin, jotka eivät töitä saa, kuka milläkin syyllä. Tai ilman syytä.

Filatov tulee jossakin vaiheessa apuun ja aktivoi sinut. Saat töitä, mutta palkkaa et saa. Silloin kun sinut saa ilmaiseksi hommiin, alat taas kelpaamaan. Sopi se sinulle tai, sinulta ei näet kysytä. Työnkuva saattaa olla ja todennäköisesti onkin, ihan mitä sattuu.

Ei jaksaisi typeriä kysellä, mutta taidat kuitenkin olla vailla palkallisia töitä ?

Tai sama se, noin se kuitenkin toimii.

Sama juttu täällä. Olin toista vuotta töissä määräaikaisena ja minusta pidettiin, sitten epäoikeuden mukaisuuden kautta jouduin työttömäksi ja en ole vain töitä saanut, vaikka olen hakenut. Maailma on vitun paha paikka. Ja epäoikeudenmukainen.

Työkkärin Täti on ihan vaikean ja hiljaisen olon nainen, kun käyn tapaamisessa.Minulla on aina ISO NIPPU haettuja työpaikkoja(sähköposti, vastaukset jne.).Hän on sanojensa mukaan pahoillaan,että on teitä hakijoita, jotka ei saa työtä ahkeruudella.Kun on minulla kaksi ammattia ja työkokemusta ja samaan aikaan on SE KUULUISA TYÖVOIMAPULA, on vähemmästäkin sekaisin työvoimatoimiston väki HEH.

>Olisiko kenelläkään neuvoa mitä tehdä, jos ei >vaan pääse töihin minnekään? Ei minnekään.
>Kesätyökin on tiukassa. Luvataan ja luvataan, >mutta työnantajat eivät ota minuun yhteyttä.
>Onko kenelläkään samankaltaista tilannetta?
>Mitä tehdä?

Mielikuvituksesta on apua jos ei tosiaan mihinkään kelpaa töihin - jos osaat jotakin, olet esim. joskus ollut rakennuksilla töissä tms. nikkarointia tehnyt niin erilaisiin kulttuuritapahtumiin pääsee vapaaehtoiseksi työntekijäksi varsin helposti - näitä on alkaen jostain savonlinnan oopperajuhlista ja päättyy lähikyläsi kesäteatteriin tai vastaavaan..

jos korvausta työstäsi haluat saada niin sitten on erilaisia "pienyrittämisen" muotoja joista voit rahastaa - palvelut, käsityöt, marjastus, sienestys jne. verottajalta voit tiedustella miten käytännöt toimivat.

oikeisiin töihin nykyään on tosi vaikea päästä. itse olen tällä hetkellä varsin hyvässä duunipaikassa, mutta tiedän että varsin harvalla käy niin hyvä tuuri.

Puolustusvoimista tuttu niin sanottu SA-lankki auttaa iholle voideltuna..

Kokeile ulkomaita; Suomessa on edelleen Euroopan korkein työttömyys-%, jos ei huomioida tiettyjä Itä-Euroopan maita, joissa se on jopa yli 20%. Varsinkin englantia hyvin taitaville löytyy varmasti töitä ja jos oman alan koulutus on kondiksessa, ei pitäs olla mitään hätää :)

Työ on kovaa, mutta moni lähtee sinne.

Mistään ei saa työtä.

Ainoa neuvoni rahan hankkimiseksi on: ole niin kuin orjatyöllistäjä eli rupea rikolliseksi.

Itsellä ei pää kestä putkassa olemista eli huonosti alkoi sekin ura, joskin taloudellisesti voitollisesti.

Hei työtön, et ole valitettavasti ainoa joka yrityksistä huolimatta ei ole tullut huomioiduksi. Ensin ilahdun, jos pääsen haastatteluun. Mutta sitten tulee masennus, jos sinua ei valitakkaan tehtävään. Monesti posti tuo vain viestin, että kiitos kiinnostuksesta ja että et ole tullut valituksi. Sitten alan pohtimaan mikä minussa on vikana.... Vaikka olisit tehtävään mielestäsi sopiva ja työkokemustakin on, et saa työpaikkaa. Tai sitten sinulta vaaditaan juuri määrätty kokemus vaikka työn voisi hetkessä oppia. Työvoimatoimisto maksaa työharjoitteluita ja työvalmennusta. Teet pikkurahalla työtä ja olet muiden silmätikkuna ja suurennuslasin alla. Sinua seurataan ja huomautellaan pienestä. Harjoittelupaikankin saanti on vaikeaa ja sinun on se itse myös haettava. Sitten soitat kuukausittain työkkäriin ja tunnet noloutta, koska asiasi eivät ole edenneet. Vaikka yrität olla ahkera ja hakea työtä ja soittaa työnantajille. Minulle on sanottu, että seuraa mollin sivula. Totta tosiaan seuraan päivittäin. Paikkoja on, mutta ne on vain siellä varmuuden vuoksi. Heillä on jo työntekijä, joka on ollut sijaisena. Kun kysyn sijaisuuksia käsketään taas seurata mol-sivuja. Silti sijaisuudet otetaan tiedustelemalla työpaikoilla, jos joku tietää sopivan ja julkisilla aloilla varsinkin tehdään näin. Vuorotteluvapaan sijaiseksi pitäisi päästä työtön. Ei se kyllä tapahdu näinkään. Varsikin julkisilla aloilla työ kierrätetään ja paikalle otetaan joku sisäisesti ja hierarkkisesti alenpaan työhön otetaan se työtön. Ihankuin työttömällä ei olisi aivoja lainkaan. Kun liikut ulkona, sinua katsotaan halveksuen. Kuulen sanottavan että ei se tee mitään ja aikaa on. Aivan kuin työtöntä karehditaan. Työtön ei saisi matkustaa, ei käydä kaljalla. Katsotaan se se tuhlaa rahansa turhuuteen ja ihan varmaan on sossun asiakas. Jos omistat jotain uutta, olet varmaan hakenut sen sossusta. Sitten kivaa tietysti on, kun näet jonkun tutun, sinulta kysytään ekana no oletko hakenut työtä. Mikään vastaus ei ole oikea. Jos vastaat, että olen hakenut. Katsotaan että toi on ihan huono kun ei saa työtä, ei se varmaan osaa mitään. Ja jos vastaat etten ole hakenut, niin sitten katsotaan, että se on laiska ja elää yhteiskunnan varoilla. Tämmöistä tää arki on. Itse olen kolmen kuukauden karenssissa, koska en kestänyt työilmapiirin henkistä painetta. Olin niin kiltti etten riitaannuttanut asiaa. Karenssin jälkeen on 7 arkipäivän omavastuu. Siihen sopivasti tuli pääsiäispyhät, joten rahansaanti alkaa vasta huhtikuun puolessa välissä. Tai oikeastaan käteen saan rahaa vasta eka kertaa toukokuun puolessa välissä. En ole käynyt sossun luukulla. Olen alalta, jossa on työvoimapula. Ihmettelen vaan kun niitä työpaikkoja ei ole vaikka mol-sivut toista väittävät. Netti on nykyisin henkireikä. Ilman sitä minulla ei olisi yhteyttä ulkomaailmaan. Kauppaan en kehtaa mennä ennenkuin kolmen jälkeen. Postin hakeminen on kamalaa kun kokoajan miettii, että jos naapuri näkee. Lenkillä käyn myös ilta-aikaan. Nukun pitkään, yritän opiskella, makaan ja syljeskelen kattoon. Iskelmää on kiva kuunnella. Välillä itkettää ja masentaa. Kotityöt onneksi jaksan tehdä. Onneksi on lapset ja mies. Lapset tosin tiedustelevat yhtenään työtilannettani. Toivottavasti ees mieheni saa olla työssä.