Menin maaliskuussa 2002 työvoimatoimistoon ilmoittautumaan työttömäksi. Edellisenä päivänä olin purkanut työsopimukseni lähes kolme vuotta kestäneen työpaikkakiusaamisen - todellisen savustamisen jälkeen.
Työvoimatoimiston virkailijat olivat kovin myötätuntoisia ja tiesivät kertoa, että päivittäin heille ilmoittautuu asiakkaaksi kohtalotovereitani.
Saadakseni työttömyyspäivärahan ilman kolmen kuukauden karenssia, minun olisi pitänyt saada työntajaltani kirjallinen todistus, että työsuhteen päättämiseen oli perusteltu syy. Oli selvää ettei työnantaja todista, että se on sallinut työpaikkakiusaamisen, ja jopa johdon voimin harjoittanut sitä. Työvoimatoimiso määräsi kolmen kuukauden karenssin ja vasta vuoden kuluttua karenssi purettiin, kun työttömyysturvalautakunta ratkaisi valitukseni minun kantaani tukien.
Kerron tämän lähinnä siksi, että työpaikkakiusaamisen vuoksi työttömäksi joutuneille työvoimatoimistot (työvoimatoimikuntien lausuntokäytäntö) asettavat aivan mahdottoman haasteen, jotta karenssilta voisi välttyä.
Nimittäin sellaisen vaatimuksen, että kiusattu saa työnantajaltaan allekirjoitetun todistuksen tähän kohdistuneesta kiusaamisesta.
Kohtuuttomus kertautuu todennäköisesti useimmissa tapauksissa valitettaessa päivärahapäätöksestä työttömyysturvalautakuntaan.
Muistan lukeneeni tutkimuksen, jossa osoitettiin työttömyysturvalautakunnan päätyvän liki 90 % valituksissa työvoimatoimiston kannalle - siis säilyttämään karenssin voimassa.
Kyllä työpaikkakiusatun tie helposti siis vie " ojasta allikkoon" taloudellisesti, vaikka saisi terveytensä säilymään lähtemällä työstä.
Työvoimatoimiston virkailijat olivat kovin myötätuntoisia ja tiesivät kertoa, että päivittäin heille ilmoittautuu asiakkaaksi kohtalotovereitani.
Saadakseni työttömyyspäivärahan ilman kolmen kuukauden karenssia, minun olisi pitänyt saada työntajaltani kirjallinen todistus, että työsuhteen päättämiseen oli perusteltu syy. Oli selvää ettei työnantaja todista, että se on sallinut työpaikkakiusaamisen, ja jopa johdon voimin harjoittanut sitä. Työvoimatoimiso määräsi kolmen kuukauden karenssin ja vasta vuoden kuluttua karenssi purettiin, kun työttömyysturvalautakunta ratkaisi valitukseni minun kantaani tukien.
Kerron tämän lähinnä siksi, että työpaikkakiusaamisen vuoksi työttömäksi joutuneille työvoimatoimistot (työvoimatoimikuntien lausuntokäytäntö) asettavat aivan mahdottoman haasteen, jotta karenssilta voisi välttyä.
Nimittäin sellaisen vaatimuksen, että kiusattu saa työnantajaltaan allekirjoitetun todistuksen tähän kohdistuneesta kiusaamisesta.
Kohtuuttomus kertautuu todennäköisesti useimmissa tapauksissa valitettaessa päivärahapäätöksestä työttömyysturvalautakuntaan.
Muistan lukeneeni tutkimuksen, jossa osoitettiin työttömyysturvalautakunnan päätyvän liki 90 % valituksissa työvoimatoimiston kannalle - siis säilyttämään karenssin voimassa.
Kyllä työpaikkakiusatun tie helposti siis vie " ojasta allikkoon" taloudellisesti, vaikka saisi terveytensä säilymään lähtemällä työstä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
3kk karenssi on kuitenkin vain pieni murhe sen rinnalla, jos terveys ja työkyky menee tai pahimmassa tapauksessa kiusaaminen päättyy uhrin itsemurhaan.
Jo vanhentunut tutkimustulos naapuristamme Ruotsista:
"1980-luvun puolivälissä tehdyn selvityksen mukaan vuosittain peräti 300 työpaikkakiusaamisen uhria teki itsemurhan."
Koko artikkeli:
http://www.artto.kaapeli.fi/ay-uutiset/AY2007/ahjo/i0315a
Työvoimatoimisto ja työttömyysturvalautakunta soveltavat kiusaamiseen usein samaa oletusta kuin lakikin, todistusvastuu on kiusatulla.
Tähän asiaan pitäisi saada muutos ja todistusvastuu työnantajalle, kuten laittomissa irtisanomisissa jo on.
Poikkeus on olemassa joka sääntöön, kuten tähänkin.
Olen kuullut, että yksittäiset työvoimatoimistot voivat soveltaa sääntöjä kiusaamisen osalta.
Siis tietyistä työpaikoista irtisanoutuvat työntekijät eivät saa karenssia lainkaan, koska työvoimatoimistossa on havaittu ko. yrityksen epäterveen työympäristön vaikutukset ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus.
Yhtä suurella prosentilla (noin 90%) väittäisin työsuojelupiirien tekevän työnantajaa puoltavia lausuntoja kiusaamistapauksissa.
1980-luvulla työllisyys täällä oli vielä aika hyvä. Silloin vaalittiin vielä "Kansan kotia", jossa kaikilla oli hyvä olla. Itsemurhaluvut työpaikkakiusaamisen takia ovat tänä päivänä nousseet varmaan kymmenkertaisiksi 80-luvulta täällä Ruotsissa. Pelkkä olettamus. Sitähän voi ryyppäämälläkin työpaikkakiusaamisen jälkeen saada itsensä hengiltä, jolloin syy jää epäselväksi.
Yritän kuitenkin vielä "tsempata" suomalaisella sisullani.
Jo viraston nimi "työsuojelupiiri" selkeästi kertoo tarkoituksesta, jota varten se on perustettu, eli epäkohdissa työntekijän aseman vahvistaminen suhteessa työnantajaan. Viraston perustamiseen on todennäköisesti päädytty työlainsäädäntöä kannattelevasta perusajatuksesta, työntekijä tarvitsee heikomman osapuolen suojaa, Nyt on kuitenkin kasapäin esimerkkejä siitä, että työsuojelupiireissä on unohtunut tämä niiden olemassaolon tarkoitus, Sijalle näyttä tulleen valitettavasti virastonomenklatuurin suojelu.
Omassa tapauksessani törmäsin siihen, että ao selvittäviltä viranomaisilta/virkamiehiltä puuttui motivaatiota ryhtyä virkatoimiin myös siksi, että työpaikkakiusaamisasian selvittely poikkesi niistä töistä, joita perinteisesti ko yksiköissä oli tehty.
Kun tein tutkintapyynnön poliisille, tutkinnasta vastaava poliisi hangoitteli vastaan. Hän väitti jopa, ettei ollut nähnytkään työsuojelupiirin keräämää aineistoa.
" Me emme tutki tällaisia, me tutkimme murhia", minulle sanottiin puhelimessa ja lyötiin luuri korvaan. Työpaikkakiusaaminen on henkistä väkivaltaa ja siihen liittyvät tutkintapyynnöt käsitellään esim Helsingin poliisilaitoksella väkivaltayksikössä. On ihan ymmärrettävää, että verisiin henkirikoksiin paneutuneet tutkijat eivä innostu henkisen pahoinpitelyn tutkimisesta. Minuakin kehoitettiin palkkaamaan siihen lakimies.
On kuitenkin poliisilaitoksen asia tehdä yksikköjen työjärjestys sellaiseksi, että kaikki tutkintapyynnöt saavat asiallisen käsittelyn.
Poliisilaitokseen pitäisi palkata myös psykologeja, jotta heillä olisi taito ja motivaatio selvittää henkiseen väkivaltaan liittyvät tutkintapyynnöt.
Asian sysääminen poliisitutkinnasta työsuojelupiirin ei nykyisellään paranna asiaa.
Aika äskettäin Ylen TV2:n ohjelmassa haastateltiin Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastajaa. Hän julmisteli:"... turha tänne meille on tulla itkemään, ei me mitään psykologeja olla". Sahateknikon tai konepajainsinöörin koulutuksella on varmasti käyttöä perinteisen mekaanisen teollisuuden työturvallisuutta arvioidessa. Henkisen pahoinpitelyn selvittämiseen tarvitaan kuitenkin toisenlaista koulutusta ja, mikä tärkeintä, asiallista asennoitumista.
uudenmaan työsuojelupiirillä ei kuulemma ole mitään kirjallista ohjeistusta esitutkintaan liittyvään selvittelytyöhön. Niinpä sitten onkin mahdollista, että työnantajaa kuullaan suullisesti, ja työntekijältä on löydyttävä kaikki kiusaamistilanteet kirjallisina.
Työsuojelupiirin tehtäviin kiusaamisten tutkiminen kuuluu ja ihan oikein olet huomannut.
Juuri siltä taholta, jonka laki edellyttää selvittämään henkisten väkivaltatapausten tapahtumia työpaikoilla, puuttuu koulutus ja ammattitaito lain kirjaimen täyttämiseen.
Työsuojelulain uudistuttua kiusaamisen osalta vuonna 2003, ei työsuojelupiireille oltu tehty toimintasuunnitelmaa kiusaamistapausten varalle, eikä niitä näytä olevan tehtynä kaikkialla vielä tänäkään päivänä.
Ensimmäiset lakimuutokset työlainsäädäntöön EU:ssa tehtiin jo heti EU:n todettua kiusaamisen vakavaksi työturvallisuustekijäksi 1996.
Osa EU maista sovelsi tämän tiedon omiin työturvallisuus lainsäädäntöihinsä, heti vuonna 1996, Suomi tuli taas kerran matti myöhäsenä vasta 2003.
Euroopan Työterveys- ja työturvallisuus virasto (OSHA):
http://osha.europa.eu/good_practice/risks/stress/bullying.stm#eu
Sivustolta löytyy esim. hyvä lista eri maiden työpaikkakiusaamisesta tietoa levittävistä järjestöistä.
Foorumi ( http://www.tyopaikkakiusatut.net/ ) löytyy kohdasta Finland.
vain kiusaamisesta. Minusta se on vähättelyä. Useimmissa tapauksissahan on kysymys työsopimuslain rikkomisesta. Kannattaa vilkaista työsopimuslain 2 luku, työnantajan velvollisuudet ja siitä ainakin pari ensimmäistä pykälää.
Minä yritin ajaa asiaani juuri työsopimuslain rikkomisena, mitä se oli, mutta asia vesitettiin pelkkänä pienenä kiusaamisena.
Kyse on henkisestä väkivallasta, kiusaaminen on kansankielinen termi.
Lain kanssa on se ongelma, että esitit asian miten vain, se pitää todistaa tapahtuneeksi.
Kiusaamistapauksiin voi ottaa mukaan monia eri lain kohtia, se ei muuta sitä asiaa, että todistusvastuu on uhrilla.
Työnantajalla on velvollisuuksia ja niitä rikkoessaan voi joutua vastuuseen, paino sanalla voi.
Asiaan vaikuttavat myös esim. työsuojelupiirin, työterveyshuollon, oikeusasteen eli asiaa käsittelevien tahojen asenteellisuus henkistä väkivaltaa kohtaan.
Jos asenteet ovat, kuten yleensä, ettei henkistä väkivaltaa ole olemassakaan, niin lopputulos on selviö.
Sano akka ko kissalla pöytää pyyhki. Olet ilmeisesti taipumassa siihen, että todistustaakka on työntekijällä, sanoi laki mitä sanoi. Se on maan tapa, joka on usein lakia vahvempi.
Näitä maan tapoja tulee vastaan joka käänteessä. Työantaja on syytön, kunnes toisin todistetaan, työntekijä päinvastoin. Työvoimatoimistossa työtön on syyllinen, kunnes toisin todistaa jne... Köyhän on vaikea saada oikeutta. Asiaa pitkitetään tarkoituksella tuhota kantajan talouskin.
Valitusten suma EIT:lle saattaisi auttaa hetkeksi. Päätösten laadusta täällä ei voi olla senkään jälkeen varma.
Itse vien asiani loppuun asti, se on mielestäni ainoa tapa hoitaa asioita.
Maan "tapoihin" saadaan muutosta, kun yksikin juttu läpäiseet nämä "tavat" ja yksi läpäisi jo, kts. aiempi aloitukseni.
Työlainsäädäntö pitää lukea kuuluvaksi sarjaan yleisiä tiedotteita työntekijöille.
ei ne kaikki osaa sitä lukee!!
työlainsäädäntö kuuluu sarjaan yleisiä tiedotteita.
tai paremminkin se oli vittuilua edelliseltä eläkkeeelle jääneeltä jämältä, kun hoidin hommat paremmin ku se..mut joka päivä vähintään kerran muisti käydä piruilemas ja hokemas...mulla meni viimein hermot ja sanoin itteni irti, työkkäri pyysi tietty selitystä, ja mä latelin kaikki paskat mitä niskaani sain. No ei tullu karenssia, lautakunta oli yksimielisesti päättäny, jotta työolot oli laittomat! Tsemppiä sulle, pidä puoles!
Kyl siinä jotain kateutta on aina taustalla, tai muuta. Itelläni ainakin oli lapset taustalla, kun vanhanpiian paikan perin..Ei olis kannattanut, en kauan viittiny kuunnella perkele sitä marinaa..
olen saanut seuraavanlaisen käsityksen. Työpaikallesi hankittiin ohjelmisto hyväveli verkoston kautta kilpailuttamatta. Ilmeisesti se otettiin vastaan testaamatta ja "käyttöönotto" jätettiin vastaanottajan työntekijöille toimittajan "kustannusten" säästämiseksi.
Ongelmia oli ja sinä vastuuhenkilönä ilmeisesti sanoit sen ääneen. Jälkien peittämiseksi tarvittiin syyllinen ja tässä tapauksessa se olit sitten sinä.
Verohallituksen kärjäoikeuteen toimittamista asiakirjoista ilmenee, että ostajille oli jo ostovaiheessa tiedossa, ettei sanomanvälitysohjelmisto toimi. Tästä huolimatta hankkeen aikataulutus laadittiin ikään kuin ohjelmisto olisiviittä vaille käyttökuntoinen. Oma projektini oli osaprojekti tuossa isossa hankkeessa. Alusta alkaen projektini tilaamia, hankkeeseen liittyviä töitä tietokantayksiköstä viivytettiin viikkokaupalla, pisimmillään 8 viikon ajan. Ei suostuttu edes kertomaan, milloin työ on tarkoitus tehdä. Sanomanvälitysohjelmaan alkoi tulla eloa vasta n puolen vuoden kuluttua hankintapäätöksestä. 500 HTV käsittävä hanke päätettiin aikatauluttaa uudelleen niin että se kestää vuoden kauemmin. Perusteluksi mainittiin se, että vetämäni projektin työ on keskeneräinen.
Nyt olisi hyvä, että Valtiontalouden tarkastusvirasto tekisi asiassa selvityksen, jonka se on jo vuosia sitten ottanut tehtäväkseen. Minulle on ilmoitettu, että tarkastuksesta on luovuttu, koska virastolla ei ole siihen sopivaa tarkastusprosessia. Odotan myös verohallituksen selvitystä sanomanvälitysohjelmiston aiheuttamista kustannuksista. Ohjelmiston hinnaksi itse arvioin n 2 milj euroa. 100 htv:n lisäys hankkeesseen on saattanut aiheuttaa noin 14 miljoonan euron lisälaskun.
Toisaalta, tarkastusvirasto on tottunut isoihin lukuihin. Onhan verohallintoon tehty mm kirjanpitohjelmisto noin 5 miljoonalla eurolla. Valmisohjelmistovaihtoehdon selvitys varmuudeksi kiellettiin.
on varmaan julkinen talous pullollaan. Sitä ei "löydetä", koska tarkastusvirastokaan ei edes halua tutkia. Alaiset eivät uskalla asiaan puuttua, se tietää lopareita.
Etsin valtioneuvoston nettisivuilta viimeisintä hallituksen periaatepäätöstä hallinnon kehittämiseksi, mutta en sellaista sieltä huomannut. Lipposen hallituksen aikaisesssa hallinnon kehittämisen periaatepäätöksessä (v 1998 ?) aikanaan todettiin, kehittämisen nojautuvan entistä eneämmän kansalaisten omaan aktiivisuuteen.
Verohallinto kerää verot ja jakaa ne eri veronsaajille. Oma asuinkuntammekin saa verotulonsa tämän prosessin kautta. Verotusprosessista aiheutuneet kustannukset (sisätäen tietotekniikkakustannukset kaikkine hankkeineen ja projekteineen) leikataan kerran vuodessa veronsaajille tilitettävästä määrästä. Kuntaveronsaaja ei tietääkseni kuitenkaan saa selkeää erittelyä, miten kustannukset ovat muodostuneet.
Verotuskustannuksista me kansalaiset maksamme siis täydellisen sokkona. Valtion tilinpidostakaan se ei helpolla selviä, koska on siirrytty ns nettobudjetointiin.
Koska Valtiontalouden tarkastusvirastolla ilmeisesti ei jatkossakaan ole verohallintoon soveltuvia tarkastusprosesseja, tulisi verohallinnon raportoida huomattavasti yksilöidymmin verotusprosessin kustannuksista veronsaajille. Internet-sovelluksella se pystyttäisiin toteuttamaan suht helposti.
Tarkastaja menee sisään verohallintoon ja sanoo päivää. Sitten pyytää nähdä hankinnat.
Jaahas, ohjelmisto hankittu, hinta 5 miljoonaa euroa. Kysyy, oliko vaihtoehtoja.
No, ei ole kysytty, ei ole kilpailutettu. Tarkastaja antaa erittäin voimakkaat sormen heristykset hankinnasta päättäneille.
Korruptio- väite tiettyyn henkilöön liitettynä edellyttäisi, että on osoitettu jonkinlaisen hyödyn saamista itselleen tai lähipiirille. Miksi sanomanvälitysohjelmiston hankinta tehtiin niin kuin tehtiin, on selvittämättä.
Asiaan liittyvä kysymys on edelleen vireillä
Oikeutapaus- keskustelussa pääjohtaja Tammelle
esitettynä kysymyksenä.
Muita virkamiehiä verohallituksessa, joilla asemansa puolesta on hankinnasta tietoa ovat Verohallinnon Tietojenkäsittelypalvelun (VHT)johtaja Kari Järvenpää, nykyinen Veronsaajapalvelun ylijohtaja Maija-Leena Rautanen ( tuolloin VHT:n apulaisjohtaja) sekä VHT:n suunnittelupäällikkö Aatos Malkki.
Menen työnhakijaksi ennen irtisanomistasi tai sairaslomasi loppua ( 3 kk ennen).. kerro tilanne siellä miksi haet työtä sairaslomallasi. Vältät karenssin jos olet ollut työnhakijana 3kk.n ajan. Joten jos et jaksa ja kestä enää kiusaamista niin hakeudu sairaslomalle ja ala etsiä uutta työtä.
Käy kumminkin ensin neuvottelemassa työkkärissä varaa aika työpaikka psygologille hän auttaa vaikkapa uudelleen koulutus asioissa jos tilanne on niin paha.
Karenssi on taloudellisesti kova juttu, jos se on vielä 3 kk:tta. Käy "sosiksessa" pyytämässä apua, jos raha loppuu!Tänä päivänä se ei ole enää kynnys eikä mikään. Kyllä tämän yheiskunnan täytyy tulla vastaan yksilöä, jos on näin sairas, voisinpa sanoa joka työpaikalla joku kärsii jostakin. Olen joutunut elämään samanlaisessa tilanteessa, rahaa tuli vähän, hyvä että hermoni hallitsin. Et ole ainoa, joka olet tähän joutunut. Onneksi näitä juttuja aletaan tutkia ja pidetään teemapäiviä, jossa saa vertaistukea. Ks.www. iltalehti.fi keskustelufoorumin mielipiteen työpuolen uhrisivut. Sieltä näet tarinoita ja siellä on maininta Rautalammin teemapäivästä, joka on toukokuussa la-su, eikä se ole hinnalla pilattu, apurahoitusta voinee saada. Kysyppä!
Karenssi on kohdaltani vuosien takainen juttu. Viisi vuotta on kulunut siitä, kun purin työsuhteeni verohallituksessa, Takoudellisesti nämä vuodet ovat kyllä koetelleet. Vahingonkorvausvaatimukseni hylättiin helsingin käräjäoikeudessa joulukuussa 2005. Tuomiosta on valitettu Helsingin hovioikeuteen.
Puolisoni kuoli viime elokuussa vakavaan sairauteensa. Lokakuun alussa, pari viikkoa hautajaisten jälkeen ulosottovirasto imuroi pankkitililtä - ennakkoon ilmoittamatta- minulle ja alaikäiselle lapselleni maksetut henkivakuutuskorvaukset asianajopalkkioihin, jotka olivat syntyneet oikeusjutusta.
Olin tehnyt Helsingin hovioikeuteen jo syyskuussa ulosoton täytäntöönpanon keskeytyshakemuksen. Asian käsittely viipyi minulle tuntemattomasta syystä. Ulosottomieskin sanoi, että päätös pitäisi tulla kiireellisesti, parissa viikossa. Tiedustelin käsittelyn etenemistä pariin otteeseen, joten asian unohtumisesta ei voinut olla kyse. Ratkaisu hakemukseen (hylkäys) tehtiin marraskuussa, pari tuntia sen jälkeen , kun oli pyytänyt diaariotetta käsittelyvaiheesta. Sitä tarvitsin, koska jouduin valittamaan Helsingin käräjäoikeuteen alaikäisen lapsen rahojen viemisestä.
Äsken kuvatun tapahtuman valossa en ole kovin vakuuttunut Helsingin hovioikeuden toimintatavoista.
Ulosoton toteuttaminen yleensäkin tuollaisessa elämäntilanteessa, ja vielä äärimmäisenä pakkokeinona- salaa tehtynä pankkitilin tyhjentämisenä- tuo mieleen haudan ryöstön. Vakuutusrahojen tarkoitushan on avittaa perhe
pahimman ajan yli ja niin, että saadaan hautajaiskulut maksettua.
Luulen, että monelle meistä on aikamoinen kynnys sosiaalitoimistosta avun pyytämiseen. lähtökohtaisesti tähän tilanteeseen olen joutunut verohallituksessa esimiesten harjoittaman henkisen väkivallan johdosta. En aio asettua enää uhrilampaaksi. Töissä verohallituksen johto tarjosi minulle "koetusaikoja". Nyt minun koettelemiseni riittää. Aion selvittää tämän asian kaikkia mahdollisia instansseja käyttäen, ja niin, että asianomaiset maksavat koko tästä "koetusajasta".
Kirjoita kokemuksesi Helsingin Sanomien Mielipide palstalle. Siellä on tänäänkin mielenkiintoinen kirjoitus, "Työ ja sosiaaliturva vähentävät köyhyyttä kestävästi". Voit kertoa yhden esimerkin.
Jos he eivät julkaise, sananvapautta on vain internetissä.
Olen miettinyt, paljonko näitä esimerkkejä löytyisi, jos kaikki tapaukset saataisiin päivänvaloon. Ei kannattaisi varmaan Kiinaa osoitella ihmisoikeusrikkomuksista.
Kiusattua häpäistään ensin töissä - leimataan osaamattomaksi, työkyvyttömäksi, hulluksi, yhteistyökyvyttömäksi. Sosiaalista asemaa ei paranna ajatutuminen työttömyyskortistoon tai rahattomaksi. Kiusaajien kannalta tämä on vain hyväksi; myös kiusattu häpeää tilaansa, ja mieluummin pitää sisällään kokemansa nöyryytykset.
Asiat eivät muutu ja sadistinen meno työpaikoilla vain lisääntyy, jos näitä esimerkkejä ei tuo julki.
vaatiessaan oikeutta asiaansa henkisen väkivallan uhri joutuu tuottamaan kaikkiin viranomaisiin kasapäin kanteluita, valituksia ja selvityksiä. Kirjoittaminen ei todellakaan lopu.
Asian tuominen julkisuuteen on oma voimanponnistuksensa. Olen tosi iloinen, että vihdoin ymmärsin käsitellä tätä kokemaani täällä nettikeskustelussa. Kirjoittaessani ja lukiessani toisten kommentteja, olen ymmärtänyt omaa tilannettakin paljon selvemmin. Tärkeintä kuitenkin on, että tällainen vuorovaikutteinen kanava antaa ihmeen paljon voimia. Kiitos mielipiteistä ja kannustuksesta !
Tulee, mutta hitaasti, tämä julkisuuden hakeminen ei olekkaan pikajuoksu, vaan maraatoonimatka.
Osa väsyy matkalle, mutta aina löytyy niitä jotka pääsevät maaliin ja samalla auttavat kaikkia muita, viesti menee perille, se on vain ajan kysymys.