Eli siis mä kerron oman juttuni, saa ihan vapaasti pistää neuvoja, mielipiteitä yms ja mielelläni niitä lukisin :)
Ollaan seurusteltu mun poikakaverin kanssa reilut 4 vuotta. Ei olla ikinä asuttu yhdessä tai mitään.
Ollaan kumpikin petetty toisiamme, enemmän kuin kerran. Ja aina annettu anteeksi kaikki.
Meillä ei ole oikeastaan seksielämää enään. Nähdään viikonloppuisin n. kerran viikossa. Mua ei kiinnosta seksi yhtään, ainakaan poikaystävän kans. tähän voisi syynä olla se että en ole sinut itseni kanssa, mua niin inhottaa oma maha, rinnat, kaikki. en pysty "rentoutuun". toisena syynä voisi olla poikaystäväni, joka painostaa ja kerjää seksiä aina, vie halut vähemmästäkin. ja olen hänelle sanonut että ei tekisi noin, mutta eipä ole ainakaan vielä mennyt perille.
Me käyttäydytään toisiamme kohtaan paskamaisesti, ainakun joku riita tulee niin kumpiki vaan yrittää loukata mahdollisimman pahoin toista. ja yleensä se olen sitten minä joka itkee lopuksi..
Poikaystävä on haukkunu mua huoraksi, kusipääksi, ties miksi.. pahin mikä todella loukkas mua on: vitun läskihuora! Mutta vielä ollaan yhessä...
oon minäkin haukkunu, että en rupia nyt itsestäni tekemään mitään enkeliä.
Mä haluaisin toisaalta olla vapaa ja tehdä mitä haluan.. mutta mä pelkään yksin olemista. Mulla kun on kaikki kaverit lähteneet tämän poikakaverin takia. Ja mä en kestä mielessäni sitä ajatusta että se oisi jonkun muun kanssa.. Ja vielä se etten näkis sen perhettä enää, kaikkia niitä ihania ihmisiä jotka on oppinu tunteen niin helvetin hyvin. Ja mä tiedän että jos erotaan niin en pysty olemaan ystävä sille, en vaan pysty.
Mä vaan rakastan sitä, en voi sille mitään. En vaan tosiaan pysty päästään irti.. vaikka haluaisin.
Ollaan seurusteltu mun poikakaverin kanssa reilut 4 vuotta. Ei olla ikinä asuttu yhdessä tai mitään.
Ollaan kumpikin petetty toisiamme, enemmän kuin kerran. Ja aina annettu anteeksi kaikki.
Meillä ei ole oikeastaan seksielämää enään. Nähdään viikonloppuisin n. kerran viikossa. Mua ei kiinnosta seksi yhtään, ainakaan poikaystävän kans. tähän voisi syynä olla se että en ole sinut itseni kanssa, mua niin inhottaa oma maha, rinnat, kaikki. en pysty "rentoutuun". toisena syynä voisi olla poikaystäväni, joka painostaa ja kerjää seksiä aina, vie halut vähemmästäkin. ja olen hänelle sanonut että ei tekisi noin, mutta eipä ole ainakaan vielä mennyt perille.
Me käyttäydytään toisiamme kohtaan paskamaisesti, ainakun joku riita tulee niin kumpiki vaan yrittää loukata mahdollisimman pahoin toista. ja yleensä se olen sitten minä joka itkee lopuksi..
Poikaystävä on haukkunu mua huoraksi, kusipääksi, ties miksi.. pahin mikä todella loukkas mua on: vitun läskihuora! Mutta vielä ollaan yhessä...
oon minäkin haukkunu, että en rupia nyt itsestäni tekemään mitään enkeliä.
Mä haluaisin toisaalta olla vapaa ja tehdä mitä haluan.. mutta mä pelkään yksin olemista. Mulla kun on kaikki kaverit lähteneet tämän poikakaverin takia. Ja mä en kestä mielessäni sitä ajatusta että se oisi jonkun muun kanssa.. Ja vielä se etten näkis sen perhettä enää, kaikkia niitä ihania ihmisiä jotka on oppinu tunteen niin helvetin hyvin. Ja mä tiedän että jos erotaan niin en pysty olemaan ystävä sille, en vaan pysty.
Mä vaan rakastan sitä, en voi sille mitään. En vaan tosiaan pysty päästään irti.. vaikka haluaisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuulostaa melkein enemmän vain riippuvuudelta toista kohtaan, ei enää rakkaudelta. Ja tämä vain sen perusteella mitä luettuani ajattelin, enhän voi tietää. mutta itse ainakin olisi vaikea kuvitella rakastavani ihmistä jonka seurassa en tunne itseäni hyväksi, riittäväksi tai kauniiksi. Joskus tutusta ja tunnetusta päästäminen voi aukaista silmät johonkin paljon parempaan... itsetuntosihan on haukkujen myötä vain pahenemaan päin, jolloin jää kierre että ei muille ehkä kelpaisikaan, kun toinenkin niin pahasti sättii, joka on kaukana totuudesta. Nämä vaan omia tuntemuksia... tsemppiä.
Ihan aluksi kiitokset vastauksestasi!
voihan se olla että tämä on jonkinlaista riippuvuutta, ja varmaan onkin. mua vaan niin ottaa päähän kun en osaa päästää irti, niinkuin jo aikaisemmassa viestissä sanoin että en osaa olla yksin.
Tiedän kyllä että mulle vielä vientiä vois olla (en halua kuulostaa mitenkään itserakkaalta, mutta on nuita miehiä ollut jotka ovat olleet vähän pettyneitä kun olen kertonut olevani varattu..)
Kunhan mä nyt saisin itseäni niskasta kiinni ja saisin sanottua että riittää! enkä enään sortuisi takaisin.
(on tuo poikaystävä pyydellyt anteeksi sanomiansa, ja yleensä on kyllä ollut humalassa kun on haukkunut, mutta ei se kyllä mikään syy siihen ole!!)
Jospa lähtisit liikkeelle siitä ajatuksesta, että lähtisit selvittämään sitä, miksi pelkäät yksinjäämistä niin paljon, että siedät noin huonoa kohtelua (poikaystävälläsi lienee sama ongelma, koska ei irroittaudu sinusta, vaikka olet kohdellut häntä yhtä paskamaisesti).
Tässä sulle fakta: kukaan ihminen, joka omaa hyvän itsetunnon, ei siedä kumppaniltaan huoritteluja eikä pettämistä.
Luultavasti kärsit siis huonosta itsetunnosta, koska kerroit myös häpeäväsi kroppaasi. Mistä tämä voisi johtua?
Ai niin, sanoit että pelkäät yksinjäämistä, mutta ette silti asu yhdessä poikaystäväsi kanssa. Asutko vielä kotona vai?? Jos nimittäin asut jo omassa kämpässä, silloinhan suhteen päättäminen ei pitäisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Tsemppiä nyt kumminkin, toivottavasti löydät jonkun ratkaisun.