ASIAA OMALTA KANTILTA ! MILTÄ TUNTUU, JOS SAISITTE TIETÄÄ, ETTÄ TOINEN PETTÄÄ (AJATTELISITTE TOISTA, MITEN SE ON OLLUT SÄNGYSSÄ TOISEN KANSSA, MITEN SE ON VOINUT TEHDÄ SEN...)
KANTSIS FUNTSII ENNENKUIN TUOTTAA TOISELLE KOHTUUTONTA TUSKAA.
KANTSIS FUNTSII ENNENKUIN TUOTTAA TOISELLE KOHTUUTONTA TUSKAA.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No kaksihan siinä pettää. Ei se ole aina sen salarakkaan syy, jotain vikaa on siinäkin joka antautuu petettäväksi, ymmärrätkö? En uskonutkaan.
Viestin tarkoituksena oli lähinnä kuvata sitä tuskaa, joka petetyksi tuleva osapuoli saa osakseen.
Ei kyse ollut mistään "salarakkaasta" ja sen syyllisyydestä. Selittele sä vaan omaa toimintaasi - kyllä nämä asiat joskus omaan nilkkaan kilahtaa.
Ei näihin asioihin voi mitään neuvoja antaa - TÄRKEINTÄ on kuitenkin ajatella petetyksi tulevan tunteita ja pystyä asettumaan kärsijän tilalle ennenkuin lähtee leikkimään tulella ja edelleen -> aiheuttaa suunnatonta tuskaa toiselle (rakkaus ihan oikeasti sattuu) !!!!
kun kysehän pettämisessä on juuri siitä ETTÄ siinä vaiheessa se seksi ja kokeminen tuntuu niin hyvältä,että toisen tuska jää toissijaiseksi asiaksi.
Tosin juuri nyt tuntuu siltä, että jos toista ei seksi kertakaikkiaan kiinnosta, mutta haluaa jakaa silti elämänsä kanssani, niin voi voi. En aio nyt kuitenkaan näivettää itseäni haluttoman miehen vierellä. JOten jos ei sovi, että hankin seksuaalisen intohimon muualta, niin sitten on parempi että mies pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtee.
Olen ihan riittävän kauan tullut torjutuksi heikkolibidoisen mieheni taholta. Nyt riitti. En jaksa enää sopeutua, vaan haluan ihan oikeaa seksiä. Ihan oikeasti seksistä nauttivan miehen kanssa.
Parisuhteessa vierasta seksisuhdetta joku voi hakea muuten vaan, mutta tilanteessa jossa toinen ei anna, niin "pettäminen" ei ole mikään yllätys. Ehkä enemmänkin ajan kysymys.Piste.
kuitenkin kyse siitä, että Teidän parisuhteenne ei toimi. Parisuhteessa kaikki osatekijät ovat tasapainossa ja yleensä vaakakuppi ei aina ole täydellisessä vaa´assa vaan kalleellaan puolelle ja toiselle.
Suola ja sokeri on sen pitäminen siinä keskellä. Tämä hyvät ystävät vaatii töitä molemmilta. Ei ole helppo elää toisen ihmisen kanssa vuosia / kymmeniä - elämä muuttuu ja niin toinenkin, jos suhteenne ei ole kunnossa. Molemminpuolinen kommunikaatio on kaiken A&O.
Kokeilepa kertoa tämä asia miehellesi suoraan. Käytä kuitenkin hieman hienovaraisempaa kieltä ja koeta tosissaan saada se ihminen (johon rakastui) esiin sieltä kuoren takaa.
Keskustelkaa asiasta ja voit huomata, että miehesikin on samaa mieltä kanssasi -> toisin sanoen suhteesta ei tule enää mitään.
Yhden neuvon kuitenkin vielä annan. Jos suhteeseenne kuuluu lapsia, niin tällöin tilanne on tyystin erilainen. Lapsi joutuu kärsimään pitkällä tähtäimellä erostanne (niin kuin myös huonosta suhteestanne), mutta tällöin on aina tehtävä kaikkensa ja ajateltava ensisijaisesti lapsen kehitystä ja elämää pitkällä tähtäimellä.
Tämän viestin haluan välittää Teille kaikille, joilla on yhteiset lapset ja vielä siinä tilanteessa lähtevät pettämään.
Siinä tilanteessa ette enää vain tuota kestämätöntä tuskaa toiselle osapuolelle vaan tulette pahemman kerran vaurioittamaan lapsen kehitystä ja elämää. Tällöin pettävällä osapuolelle on huomattavasti enemmän mietittävää kuin toinen osapuoli.
Lapset tuovat mukanaan suuren vastuun ja jokaisen, joka on saattanut lapsen tähän maailmaan joutuu kantamaan vastuunsa siitä. Itsekäs ajattelu loppuu siihen, kun lapsi syntyy !!
Tuosta lapsiasiasta olen kanssasi himppasen erimieltä. Totta on toki se että lapselle on parasta se oikea ydinperhe, äiti, isä ja sisarukset, mummot ja vaarit jne. Mutta, jos parisuhteeseen alkaa tulla kupruja, joita ei vaikka pystytä sopimaan. Rakkaus loppuu, aletaan riitelemään, tulee ehkä jopa väkivaltaa, pettämistä ym. Lapselle tälläisessä rakkaudettomassa ilmpiirissä eläminen muodostunee kuitenkin pahemmaksi kuin se että vanhemmat eroavat ja ovat onnellisia tahoillaan ja rakastavat lapsiaan.
Mielestäni erotilanteessa vanhempien toimintatapa on se joka vaurioittaa lasten kehitystä ja elämää. Jos lähdetään "isäsi/äitisi on paska"-linjalle, katkeroidutaan toista vanhempaa kohtaan ja vedetään lapset siihen mukaan. Lapset jotka kaikesta huolimatta rakastavat molempia vanhempiaan, joutuvat tällaisessa tilanteessa sellaisen asian eteen jota eivät osaa käsitellä... siten syntyy "rikkinäinen lapsi", omien vanhempien/ oman vanhemman toimesta. Valitettavan moni vanhempi eron yhteydessä syyllistyy oman lapsensa henkiseen pahoinpitelyyn ja se on mielestäni lähes pahinta mitä omalle lapselleen voi tehdä.
Kiitos, että toit myös tämän näkökulman mukaan keskusteluun.
Silloin sitä ollaan yleensä perseet olalla, eikä ajatella mitä touhutaan.
Jälkeenpäin kyllä kadutaan, mutta paskat on jo housuissa.
kun vaimoni kertoi olleensa pomonsa kanssa sisäkkäin.
Hän oli vahvasti sitä mieltä, ettei se ollut uskottomuutta, koska he eivät olleet liikkuneet!
Minua nauratti ihmisen itsesuojelun ihmeellisyys,
sillä tuo samainen nainen oli pitänyt minun tanssia toisten naisten kanssa vähintään synnillisenä.
Nauroin myös sille, että töppäyksemme olivat nyt tasan. Itse nät sorruin toiseen sänkyyn jo kahdeksan vuotta ennen tuota tapausta. Kerroin sen vaimolleni, mutta jatkoimme avioliittoamme.
Ikävää vain oli se, että vaimoni myös rakastui pomoonsa, joten erosimme.
Se erokin helpotti, nauratti,
sillä niin loppui kahdeksan vuoden häpeilyni ja pääsin tossun alta raikkaaseen ilmaan.
Itkin tosin nelivuotiasta tyttöäni, jota vaimoni ei antanut tavata ilman painostavaa tunnelmaa ja tytön itkua.
On kauheaa menettää tytär tuolla tavoin - voimia ja jaksamista Sinulle - toivottavasti kaikki järjestyy tyttäresi ja Sinun välillä....