Nyt anoppi on suuttunut minulle! Mieheni tuli tänään sanomaan että anoppi suuttui kun aloit v**********n sille. Minähän vain puolustin itseäni ja kotiani. Näköjään vastaan ei saisi sanoa ja ottaa kaikki loukkaukset hymyillen vastaan. Sanoin miehelleni että anoppi se kyllä kettuili johon mies vastasi että sehän vain sanoi tosiasian että kaapeissa oli tahroja jne. Sanoin miehelle että minulle kyllä saa antaa kritiikkiä mutta kritiikinkin voi antaa rakentavasti ja asiallisesti eikä käyttätyä kuin pahainen teini.Mies hiljeni, tajusi varmaan itsekkin pointin.
että näin
anabeatrix
453351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Miehes jättää sinut ja lapsesi pääsiäisenä.
sinulle ei siis kestä sanoa, että kaapissa on tahroja ????? Se on sinusta teinimäistä käytöstä, mitä sellainen käytös sitten lieneekin, teinejäkin on niin monenlaisia.
Sanohan, miten asia olisi pitänyt ilmaista, että se olisi ollut anoppimaista ja anopille sopivaa ?
Minusta nuo sanat on ihan normaaleja sanoja joita käytetään kun kaapissa on tahroja. Eri asia sitten, kuka kenellekkin sellaistasta huomauttaa. Äiti tyttärellee, tytär äidilleen, mies vaimolleen vaimo miehelleen, kaveri kaverilleen, tuttava tuttavalleen jne. ja silloin ne on kyllä ihan normaalia puhetta kaappien tahraisuudesta.
Ilmeisesti asia on sellainen jota miniä ei missään tapauksessa kestä kuulla anopilta, siitä lienee kysymys, eikö vain ?
Aloittaja kuvaili tilannetta tarkasti tuolla alempana olevassa ketjussa. Ehkä et ole lukenut sitä. Jos olisit lukenut, niin varmasti näkisit, että anopin käytös ei ollut asiallista. Minun mielestäni käytös oli loukkaavaa ja täysin sopimatonta. Ihminen, anoppikin, saa olla asioista ja kaapinovista ihan mitä mieltä vaan, mutta on vissi raja miten käyttäydytään - etenkin toisen kodissa.
Mielestäni hoidan kotia ihan asiallisesti ja siisteystaso on kohtalainen. Mutta jos meille joku tulee tarkkailemaan, että löytyykö tahroja, niin ihan taatusti löytyy. Miksi niistä jonkun pitäisi huomautella? En ymmärrä lainkaan tätä puhetta, että onpa pikkumaista loukkaantua, kun tosiasia sanotaan, että likaa löytyy. No niin löytyy - entä sitten? Mutta kyllä minäkin loukkaannun, jos siitä joku huomauttelee ja etenkin jos se tehtäisiin niin ala-arvoisesti kuin aloittajan anoppi teki.
Jos joku tykkää kytätä likaa ja tahroja, niin tehköön sen omassa kodissaan ja siivotkoon just niin paljon kuin huvittaa. Jooko?
oikein teit kun sanoit anopillesi asiasta ja jos moisesta suuttuu niin suuttukoot,SO WHAT!Se on sit silloin hänen ongelmansa eikä sun,musta miehesi kuuluisi pitää sinun puoliasi,sen tiedän kokemuksesta,olen itsekin joskus joutunut kärsimään ilkeästä anopista,jolle ei mikään kelvannut,vaikka yritin parhaani.
Jos et osaa/jaksa/halua siivota. Etkä uskalla antaa luutua anopille, tilaa siivooja äläkä paru täällä.
Hittoon tuommoiset tahroista nälvijät. Pitäköön oman huushollinsa vaikka steriilinä jos se tuntuu niin helvatan tärkeältä. Normaaleilla ihmisillä on ihan tarpeeksi siistiä ja vaikka ei olisikaan, koti on kunkin oma eikä kellään vieraalla saa olla oikeutta huomautella sen siisteydestä. Näin se vaan on. Nielkää niuhottavat ämmät siisteyshysterianne.
No, sossu tulee kohta ja vie lapset lastenkotiin. Sitten päästään teistä nälvijöitä, kun te joudutte siirtymään bioäitien palstalle itkeskelemään.
Anoppi saakin seuraavan kerran siivota huushollin lattiasta kattoon niin saa henkisen tyydytyksen. Jos ei sen hetkinen siisteys kelpaa niin sitten voi alkaa itse siivoamaan, eihän anopilla olekkaan enää pikkulapsia.
Tilaa ammattilaissiivoja kotiinne kun tiedät että anoppi on tulossa visiitille, jos anoppi valittaa työn jäljestä niin tiedät että anoppi tekee sen piruuttaan ja nälviäkseen sinua. Tai sitten anoppi on sairaalloisen siisti.
Hyvä Anabeatrix, sä hokasit. Istut itse sitten tuolilla ja jaat työohjeita.
Minä ja anoppi pesemme ikkunat yhdessä meille molemmille, ja tietysti me tarvitsemme miehenikin, kun emme osaa avata ikkunoita. Ja sitten minä keitänkin meille kaikille ihanat isish coffeet oikein vatkatulla kermalla (ostan tietysti valmiiksi vatkatun kermankin, ettei tule tiskiä eikä kermatahroja jos sattuis läikähtämään vatkatessa).
Itse henkilökohtaisesti tykkään että omassa kodissa ja muiden kodissa on semmoinen normaali siisteys, eli ei saa olla mikään sikolätti missä roskat on lattialla, lattiat likaiset, astioita pöydillä, voirasioita ja maitopurkkeja pöydällä, matot mytyssä, sängy pettaamatta, roskikset ja pyykkikorit täynnä jne... mutta en tykkää steriilin siististäkään, siis sellaisista paikoista, mihin ei saa koskea mihinkään tai ei uskalla koskea, sellaisesta vain ahdistuu. Tässäkin jutussa on siis kaksi ääripäätä. Uskon että Anabeatrixin kotona oli normaalin siistiä, mutta sitten paikalle tuli sairaalloisen siisti ihminen ja luuli tulevansa sikolättiin.Anopillasi on sairaus, ja häntä pitäisi ehkä sen perusteella ymmärtää, mutta toisaalta ihmettelen kommenttia siitä että oman lapsen asunnossa saa sanoa mitä lystää, eikö anoppisi kunnoita miestäsi? vai pitääkö häntä vielä pikku poikana? Minun mummonikin kohteli enoani kuin pikkupoikaa mutta ei ikinä valittanut tämän kodissa mistään, ja jos häiritsi siivo niin itse siivosi, mutta ei jupissut. Ehkä sitten anoppisi on negatiivinen katkera nainen.
Toki silloin pestään ikkunoita yhdessä jos on näin sovittu, mutta jos Anabeatrix on itse tehnyt parhaansa siisteyden suhteen, ja pitänyt asuntoansa ihan siistinä niin silloin jos joku tulee vielä urputtamaan, niin kyllä se valittaja ihan itse siivoaa. Koska miksi Anabeatrixin siivota kaverina, jos ei pidä kämpäänsä likaisena? Ja haluaa varmaan että lapset,mies ja ystävät voi olla rennommin kun ei ole steriilin siistiä.
Kodin pitää olla koti, eikä mikään sairaala. Mitä muuten appiukkosi tähän anoppisi käytökseen suhtautui? Minun appiukkoni monesti toppuuttelee vaimoaan jos innostuu liikaa tai jos menee liian pitkälle. Miehethän yleensä huvittuu näistä akkojen kotkotuksista ja vouhottamisesta. Mullakin mies ja kavereitten miehetkin kuuleman, aina sanoo että jos puunataan hulluna että: "Eiköhän se nyt riitä tältä päivältä, ja lepää vähän ja tule tänne viereen" Ja toinen on: " Täällähän on ihan siistiä jo, eikö se vähempikin riitä",keitetään kahvit".
Ai, no minä ja minun anoppi me emme erillisiä kutsuja kenellekkään siihenkään lähetetä.
Aina kun käyn kaupungilla, kysyn anopilta tartteeko hän jotain ja aina kun käyn anopilla kysyn jos voin auttaa jossain asiassa.
Ja näin toivoin itsellenikin tapahtuvan sitten kun olen rullaattori-iässä.
Mieheni oli ennen juuri tuollainen "Eiköhän se riitä" tyyppi mutta nyt anopin noin 10 vierailun jälkeen mies on muuttunut totaalisesti. Ensimmäisenä kun saan silmät auki niin mies huutaa, että koti on puliasunto( vaikka on ihan siistiä oikeasti), antaa ohjeita mitä minun pitää tehdä sinä päivänä, jos haluan nukkua päikkäreitä tai rentotua vähäsen niin sama huuto, monesti joudun toppuuttelemaan miestä aamuisin, sanomalla että minulle on tärkeämpää ensiksi syöttää lapsi kuin puunata kämppää. Mies näkee nykyään olematonta likaa kaikkialla. Mitä tulee appiukkoon niin hän on yhtä paha kuin anoppi. Hän sanoi että tästä huushollista ei saisi tekemälläkään ylisiistiä.Tästä syystä en ole koskaan voinut olla luonteva ja rento näiden ihmisten seurassa, muutenkin ovat jäykkiä ja huumorintajuttomia. Jotkut ystäväni juttelee seksistäkin anopin kanssa. En halua itse jutella seksistä mutta jostain kevyestä kumminkin, mutta vaikea tehdä sitäkään kun appivanhemmat kohtelee kuin roskaa. Ja anoppini tietää äitini alkoholiongelmasta ja monesti piikittelee siitä, että hänelle ei mikään ole pyhää ja selvästikkään hän ei kunnioita minua.Oli hän mieheni veljen vaimon äitinkin haukkunut huoraksi koska hän oli erottuaan alkanut tapailemaan jotain miestä. Sitten anoppini yrittää väkisin vänkätä että äitini on ollut alkoholisti jo ennen avioeroa, mutta äitini joi 2-3 kertaa vuodessa kun oli isäni kanssa naimisissa(appiukko joi itse nuorempana joka vikkonloppu). Anoppini ei edes tunne äitiäni mitä nyt mieheltä kuulllut. Ja anoppi aina kehuu avioliitollaan että kuinka he on pysynyt yhdessä, ja kuinka äitini oli itsekäs kun otti eron isästäni, ja hänellä oli pakko olla päässä vikaa kun teki näin. Anoppini ei tiedä mitään heidän avioliitostaam mutta silti oikeuttaa itsensä asiantuntijaksi. Ja minä en saa itse ikinä verrata itseäni anoppiin kun olen avioeroperheestä ja äitini on alkoholisti ja olen työtön ja lihava. Anoppi on suoraan sanonut että en saa verrata mutta hän saa verrata minuun kun on vanhempi ja minun yläpuolella.
Ota selvää anoppisi heikot kohdat ja iske niihin, hän on tehnyt sinulle saman. Silmä silmästä hammas hampaasta. Yleensä en suosi kostoa. ja minusta se ett ä ei lähde leikkiin mukaan niin osoittaa. että on viisampi,aikuismaisempi ja asettuu tavallaan sen toisen käytöksen yläpuolelle. Onneksi olkoon! anoppisi sai minut suosittelemaan sinulle kostotoimenpiteitä anoppia kohtaan. En ole ikinä kuullut näin hullusta,törkeästä,pöyristyttävästä ja epävarmasta anopista. Miten olet kestänyt häntä menettämättä järkeäsi? Näytähän ny sille akalle kaapin paikka tai minä tulen ja näytän, ei sentään mutta ihan tosi nyt itseäsi niskasta kiinni ja laitat " Rouva Sivistyneelle" luun kurkkuun.
anoppini ei huolisi minulta apua eikä ole edes rollaattoriiässä vielä . Anopin mielestä en osaa tehdä mitään oikein.
Anoppi tekee sitten sen paremmin.
Ihan ISISH COFFEET JA RULLAATTORI...
Maistuis varmaan sullekin?
Mitä jos anoppisi on kokenut sinun käytöksen jotenki huonona? Mitä jos anoppisi ei uskalla lähestyä sinua muuten kuin huutamalla?
Olen ensitapaamisestä lähtien yrittänyt olla mukava, rento, hauska , iloinen , pirteä , ja kunnoittaa anoppia ja appea ja heidän kotiaan ja tapojaan mutta jo heti ensitapaamisen jälkeen sain kuulla olevani tyhmä,sivitymätön, mieheni hyväksikäyttäjä ja muuta tuollaista. Anoppini antaa kyllä toisen miniän olla rento ja mukava ja muuta tälläistä mutta siksi kun toinen miniä myötäilee anoppia ja tämän mielipiteitä , viettää päivästä puolet peilin ääressä puunaten kasvojansa ja hiuksiaan, on hoikka ja viehättävä, ja on käynyt koulut ja nyt töissä. On heilläkin ollut myöhemmin jotain kränää esim:se miniän äitin haukkuminen mutta ei koskaan niin pahoja kun meillä.Anoppini on sanonut minulle suoraan että olisi toivonut pojalleen parempaa, monesti käskee poikansa jättää minut ja tulla takaisin kotia, haukkunut minut hulluksi, tukkani oli kuin variksenpelätin kuuleman kerran, itse näytin variksenpelättimeltä, haukkunut kassialmaksi kun jouduin raahamaan kasseja mummoni luokse kun hain poikani heiltä, itse ei edes tarjonnut kyytiä. Aikani yritin unohtaa loukkaukset, sovitella, käyttätyä fiksusti ja kunnioittavasti , aikani annoin anteeksi(kerran on anoppi pyytänyt anteeksi, kun haukkuin minua lihavaksi ja synnytyksestä oli vähän aikaa, varmaan tajusi itsekkin menneensä liian pitkälle.)mutta ei ole pahimpia pyytänyt anteeksi esim: luuseriksi haukkumisen, tai kun mieheni kerran sanoi minun käyneen työhaastattelussa, niin anoppi tokaisi että ei työpaikkoja anneta epänormaaleille. Sitten oli kerran nähnyt siskoni raivoavan miehelleen julkisella paikalla niin soitti naureskellen miehelleni että oli se tyhmä ämmä, ja kyllä minua nauratti kun se kulki miehen perässä ja nalkutti tälle kaikkien kuullen. Siskoni saattoi käyttäytyä sopimattomasti ja nolosti mutta ei olekkaan semmoista ihmistä joka ei käyttäytyisi ja ihminen jolla on elämää ei soita ihmisille tuollaista. Kiusaako anoppini minua henkisesti? vai yrittääkö savustaa minut ulos? koska en sovi siihen anopin muottiin. Anopin mielestä naisen pitää olla hoikka,aina huoliteltu, julkisesti käyttäytyä hillitysti( eli esittää ja tunteitaan ei saa näyttää) passata ja palvella miestä, kodin olla tahrattoman siisti , menestyä myös työelämässä hyvin ja jaksaa aina paahtaa täysillä.
kohteeksi. Taidat olla luonteeltasi niitä liian kilttejä ihmisiä joita voi älyttömästi polkea jalkoihinsa ennen kuin pinna katkeaa lopulta niin että saa sanotuksi jollain tavoin takaisin.
Tuskin anoppisi tuntee pienintäkään pistosta käyttäytymisestään, nauttii kun näkee kuinka sinuun sattuu. Tällaiseen ylimielisyyteen ei ole muuta lääkettä kuin se että näytät kuinka paljon arvostat itse itseäsi ja omaa perhettäsi. Näytä että hänen mielipiteensä on vain tyhjää sanahelinää jolla ei saavuteta mitään.
Mistä anoppi tietää että hän tekee jonkun asian paremin kuin toinen jos ei anna mahdollisuutta. Jos on nähnyt käytännössä että tekee paremmin niin ok. Silloin anoppi voi itse tehdä kaiken itselleen, ja eiköhän anoppi kasvata tytöstään uuden besserwisserin kun tietää että se rollaattoriaikakin koittaa.
Valitan, nyt oli niin korkealentoista etten ymmärtänyt.
niin passaa lähteä nostelemaan eikä tarvitse tulla uudelleen. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin jahdata olematonta likaa. Ilmeisesti ihmiset tuntevat itsensä tärkeiksi, kun voivat arvostella toisia. Yleensä kylään mennään tapamaan ihmisiä eikä arvostelemaan paikkoja. Jos ei kelpaa, niin voi pysyä omassa kodissaan.
olen ollut itse samassa tilanteessa; hullun anopin silmätikkuna. Mitään en kuulemma osannut tehdä, missään en ollut hyvä, liian isot rinnat, lävistys, työtön, ei-akateeminen, ajokortiton...yms. Siis anoppini keksi minusta jatkuvasti uusia "vikoja". Isäni kuoli melko nuorena sydänkohtaukseen, josta anoppini "ystävällisesti" minua muistutti ja ilkesi vieläpä vihjailla, että tarvitsen enemmän liikuntaa, koska sellaiset terveysongelmat voivat olla perinnöllisiä. Anoppi keksi minusta kaikenlaisia perättömiä juttuja; olin kuulemma tavannut mieheni seksilinjoilta ja kuulemma maksatin miehelläni oman asuntoni vuokran. Olin hyväksikäyttäjä ja mieheni rahojen perässä. Todellisuudessa muutettuamme yhteen maksoin tunnollisesti kaikista asumisen ja elämisen kuluista puolet, en koskaan hyötynyt mieheni varallisuudesta enkä edes halunnut sitä. Mentyämme kihloihin anoppi sai raivarin huutaen, ettei minua koskaan oteta heidän sukuunsa.Lisäksi hän yritti kieltää miestäni pitämästä kihlasormusta sormessaan. Vaikka anoppini ei tiennyt perheestäni mitään (ei esim. koskaan tavannut äitiäni tai sisruksiani) hän kuitenkin väitti, että minut on huonosti kasvatettu ja menneisyydessäni on "jotain pimeää". Hän ei siis todellakaan edes tuntenut minua tai tiennyt minusta juuri mitään. Toisesta miniästään hän levitteli perättömiä juoruja väittäen, että kyseinen nainen olisi pettänyt miestään. Lisäksi hän soitti lapsenlastensa kouluun valittaen miten huono äiti lapsilla oli. Nämä esimerkit ovat vain murto-osa siitä, mitä jouduin kokemaan.Olin tulla hulluksi, halusin anoppini vain jättävän minut rauhaan. Kuinka siis selvisin? Heti, kun anoppini paljasti todellisen luonteensa, kieltäydyin enää olemasta hänen kanssaan missään tekemisissä. Ja se päätös piti! En enää vieraillut hänen kotonaan ja tein selväksi miehelleni, ettei hän ollut tervetullut meidän kotiimme. Anoppini yritti kaikin keinoin saada minut naamansa eteen, ilmeisesti ylpeys koki kolauksen, kun uskalsin vastustaa häntä ja kieltäydyin enää tapaamasta sitä kauheaa ihmistä. Se oli jotenkin hänelle liikaa. Hän jopa lähetti miehensä kotiovellemme uhkailemaan, että jos en lähde käymään anoppilassa, niin poliisit tulevat hakemaan minut! Naurettavaa, eikö?! Anoppi ei kestänyt ajatusta, että tein ihan itse omaa elämääni koskevat päätökset enkä antanut hänelle enää koskaan mahdollisuutta loukata minua. En suostunut kynnysmatoksi enkä suostu siihen koskaan. Miten minulle ja miehelleni sitten kävi? En pystynyt hyväksymään sitä, ettei mieheni koskaan koko yhdessäoloaikanamme noussut millään lailla puolustamaan minua. Hän ei yksinkertaisesti uskaltanut uhmata omia vanhempiaan. Jätin mieheni ja hän palasi asumaan äitinsä luokse! Nyt olen onnellinen ja tiedän, että itseni puolustaminen kannatti. Olen vahvempi kuin koskaan.
Välistä tuntuu että anoppi on epävarma miehensä suhteen. Siis ihan kuin eläisi vain miehelleen ja yrittäisi miellyttää tätä kaikin tavoin. Ihan kuin pelkäisi miehen jättävän tai ei kelpaa miehelleen jos ei ole täydellinen äiti ja pikkuvaimo . Minusta nämä on hyviä esimerkkejä: Anoppi on itse kertonut että nuorempana hänellä oli lyhyet pureskellut kynnet, ja appi oli sanonut että kasvatat nätit ja pitkät kynnet. Sitten appi oli juonu tosiaan joka viikonloppu ja anoppi oli mukisematta sietänyt sitä ja oli jopa ollut kuskina(lapset mummolla hoidossa) , minun kuulen appi on valittanut anopille että kala on suolaista ja potut liian muusina ja sitten voihan se teinipukeutuminen ja meikkaaminen olla sitä että pysyy miehen silmissä nuoren ja viehättävä. Joskus vain tuntuu että appi arvostaa anoppia vain ulkoisten pinnallisten seikkojen vuoksi. Kyllähän ihmistä pitää arvostaa myös persoonana. Minä en olisi katellut päivääkään tälläistä kohtelua ja jos mies joskus huomauttaa jotain kilosta tms. niin kyllä sanon takaisin
Voihan asia olla näinkin. Aika surullista jos on näin koska ei ulkoisille seikoille saisi antaa liikaa painoarvoa. Anoppisi saattaa oikeasti olla tosi hauska ja rento ja huoleton mutta saattaa pelätä jäyhän ukkonsa reaktiota. Tosi jaloa että ajattelet asoita anoppisikin kannalta hänen kohtelustaan huolimatta. Voihan tietenkin olla vielä kiinni pojassaan ja sitten tämä appijuttu. Entäs minkälaiset välit anopillasi on omaan perheeseen ja miehensä äitiin?
Se on rakkautta ja huolenpitoa. Siis kun välittää toisesta haluaa että toisella on hyvä olla. Anabeatrixin tapauksessa anoppi tuntee, että Anabeatrix ei rakasta, huolehdi ja välitä miehensä ja lastensa hyvinvoinnista tarpeeksi.
Anabeatrixelta puuttuu kyky rakastaa ja tuntea empatiaa.
Lapsista olet aina kyllä huolehtinut ja tulen huolehtimaan, mutta eiköhän aikuinen mies osaa huolehtia myös itsestään. Rakkautta voi osoittaa monella eri tapaa ( enkä tarkoita seksiä) ja kyllä toki pesen miehen pyykit ja teen kotihommia, hieron häntä, varmistan onko syönyt hyvin, laitan joskus hänelle vaatteet seuraavalle päivälle mutta miten mies voi ikinä itsenäistyä jos aina höösätään? Pitäähän miehen hemmotella ja huolehtia vaimostakiin vaikka minä en sitä vaadi enkä tarvitse. Eikä naisen pidä omaa tahtoa ja persoonaa muuttaa miehen takia. Eikä miehen pitäisi edes vaatia sitä. Samaa pätee toisinpäin. Mutta anopin käytös voi olla mielestäni näyteltyä ja epäaitoa eli tavallaan hänen avioliitto voi perustua epäaitouteen ja omien tunteiden salaamiseen/tukahduttamiseen.
Huonot välit siskoihinsa ja miehensä äitiin. Siskot mollannut häntä mutta sekään ei kyllä selitä että miksi hän mollaa minua vain, ja on hän osannut pitää puolensa siskoja vastaan. Ja mitä tulee miehen äitiin niin itseaiheutettua esim: haukkunut ja uhkaillut häntä. Ehkä hän halveksii minua kun en ole valmis tekemään kaikkeni miehen eteen. Älkää käsittäkö väärin rakastan kyllä miestäni, mutta eräs 50 vuotinen nainen on sanonut minulle että rakkauden vuoksi ei tarvitse tehdä mitä vain, eikä kestää mitä vain. Minusta meikata ja pukeutua mutoivaatteisiin pitää tulla halusta itse käyttää niitä ja ketään miellyttääkseen eikä ketään varten. Pitäähän miehen hyväksyä ja rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Ei tietenkään tarvitse ihan jotain hullua hyväksyä esim: pettämistä,juomista, lääkkeiden ja huumeiden käyttöä,väkivaltaa (henkistä ja fyysistä) mutta jos olet vähän hassu, tai naurat hirveästi, tai hymy herkässä, tai olet vähän huoleton, tai huolimaton, tai et halua käyttää viimeisimmässä muodissa olevia vaatteita, tai et osaa tehdä ruokaa, tai jos olet ylipainoinen tai et tykkää meikata niin kyllä tämmoiset mies voi hyväksyä samoiten nainen. Jos ei hyväksytä niin ei silloin oikeasti tykätäkkään ja voi sanoa Goodbye. Mieheni on sanonut että anopille on lapset samalla viivalla kuin mies jollei tärkeämpikin. Ihan ok ajatus mutta kunhan se mies ei mene liikaa edelle vaikka minun mielestä ei saisi edes olla eellä, mutta se on vain minun mielipiteeni.
Aika sovinistista huomauttaa vieraiden kuullen ruuan laadust(yllensä tekijä on nähnyt vaivaa ja aikaa ruuan suhteen). Minun mieheni aina komentoi ruokaa vain jos itse kysyn mielipidettä. Sen verran pitää olla kunnioitusta naistansa kohtaan. Ja kunnoituksen pitää tulla ja lähteä sisäisistä seikoista.
Voihan olla että appesi kunnioittaa myös sisäisesti mutta miten olisi jos anoppisi ei meikkaisi, pukeutuisi ikäisensä tavoin, olisi rennompi, ei puunaisi kuin hullu, olisi hiukan ylipainoinen tai vaikka huono iho tai hirveästi ryppyjä. Anoppisi ei uskalla testata varmaan eli ulkoinen menee sisäisen kunnoituksen eelle joten anopillasi on väärä mies. Jos on sisäistä kunnioitusta vähän niin en siihen tyytyisi koska sen pitää olla kunnioitusta vahvempi. Appesi on aikuinen mies mutta silti vielä kypsymättömän tasolla vaatimuksineen. Pinnallinen mies.
Kyllä anopit ja mummot saa meikata ja käyttää nuorekkaita vaatteita.
Minä meikkaan päivittäin ja haluan olla huoliteltu. Mieheni pitää siitä kun hoidan itseäni ja miehenikin pitää itsestään huolta kuten myös minut tyytyväisenä.
Kun nainen laittaa itseään nätiksi, häntä myöskin kohdellaan nätisti. ulkoinen olemus viestittää sisäistä olemusta. Jos siis on ulospäin huoliteltu on sisältäpäinkin huoliteltu.
Ei pidä paikkaansa. Kun olin nuorempi tunsin yhden pojan joka oli hyvänäköinen ja huoliteltu mutta käytökseltään alaarvoinen mutta yksi toinen tyyppi taas oli vähän huoletoman näköinen ja oli aivan mahtava tyyppi. Synnytäänkö me naiset tänne maailmaan miellyttääkseen miehiä? Eletäänkö me sitä varten. Mitä olet mieltä esim. jos joku nainen ei halua meikata eikä tykkää meikata mutta mies pakottaa tai vaatii tai huomauttaa asiasta? Olin kerran ystävättereni kanssa baarissa ja hän oli ilman meikkiä ja minä taas olin miekannut kuin Reeberbanin tyttö. Ystävättärelläni oli enemmän vientiä koska hän oli kuuleman ihanan aito luonnollinen nainen ilman naamiota. Onneksi jotkut miehet vielä arvostaa luonnollisuutta. Siskoni anoppi on osoittanut hienosti näyttänyt olevansa tyylikäs 50 kymppinen näyttämättä silti teiniltä. Teinit ja 40 kymppiset erikseen koska jos pukeudut kuin teini niin joudut vain naurunalaiseksi ja sinua lähinnä säälitään. Enkä usko että pukeudutkaan lantiofarkuihin ja pillifarkuihin. Itse käytän mustia leveälahkeisia housuja ns: bisnesnaisen housuja ja hillittyjä paitoja. Bootcut farkut,bleiserit, bolerot, tunikat, nuorekkaat jakkupuvut, leveälahkeiset suorat housut ovat hyviä 20-50 vuotiaille. Jätetään lantiofarkut,niittivyöt,pillifarkut,Lancomen kengät,napapaidat, ja topit 13-19 vuotiaille.
Kuka järkevä,täysijärkinen,fiksu,kypsä,itsevarma aikuinen nainen haluaa pukeutua kuin pahainen teinipissis? Jos haluaa tuoda hoikan ja timmin vartalon oikuksiin niin esim: poolopaita ja nahkahousut on hyvä yhdistelmä. Ja jos haluaa näyttää että mahtuu nuoren tytön vaatteisiin niin käyttää vaikka kerran niitä. Moniko 40 kymppinen timmi hollywoodtähti käyttää pissisvaatteita? Ei oikeastaan kukaan. Miksi siis tusinairmelit suosii tätä muotia ja pitää tätä tyylikkäänä? Moniko arvostettu muotitalo maailmalla pitäisi tai pitää pissislookkia nuorekkaana tai muodikkaana? Ei mikään muotitalo.Eikä nelikymppisen naama ole niin sileä ja posliininen kuin 15 vuotiaalla senkin takia ryppyinen naama ja pissislook lähinnä naurattaa. Mutta kukin tyylillään.
Nahkahousut sopii myös 40 kymppisille. Mutta kyllä minunkin mielestä äidin tulee näyttää äidiltä ja tyttären tyttäreltä. Miettikääs: äitillä ja tytöllä sloganpaidat,Lancosten kengät,niittivyöt ja pillifarkut mutta tytön iho kuin kerma ja äitin naama kuin rusina :D
Pukeuduin pissislokkiin kun olin 15-18 ja voin rehellisesti sanoa häpeäväni niitä aikoja. Pukeuduinkin alunperin tähän hävettävään lookkiin kun muutkin pukeutui, ihailin salaa aikuisten naisten tyylikästä,hillittyä bisnesladylookkia. Muistatteko Joan Collinsin Jackie Omaisen jakuupuvun ensiesiitymisessään Dynastiass? Se puku oli aivan ihana ja olen aina halunnut sellaisen. Mielestäni Jackie O on tyylikkäin nainen kautta aikojen. Onhan häntä pidettykkin aikoinaan maailman parhaimpiin pukeutuvana naisena. En enää koskaan mistään hinnasta suostuisi pukemaan pissisvatteita ylle en edes hoikkana. Hyi! Minusta pissislookilla ei ole mitään tekemistä tyylikkyyden kanssa. Minulle tulee lähinnä mieleen tyylin häpäisy.
Uskon että appesi on yksi syy anoppisi käyttäytymiseen.
No minä olen 50v ja mies 55v. Olemme vanhoja hippejä ja tyylimme on originelli. Molemmilla on pitkät hiukset. Minulla vyötärölle saakka ihan tuuheat luonnostaan vaaleat ei harmaata vielä. Ja miehellä tummat hiukset pitkät niskakiharat. Hiukset ovat hänellä tuuheat ei harmaata näkyvissä kuin yksittäisiä hiuksia. Miehellä on myös parta. Ei lävistyksiä kummallakaan muuta, kuin minulla kahdet kultaiset korvakorut molemmissa korvissa.
Vaatteemme ovat kieltämättä erikoisempia kuin ikäisillämme, mutta me kumpikaan emme käytä lasten vaatteita. En käytä lannehousuja.
Käytöksemme on kuin teineillä, pussailemme ja halailemme usein ja siitä meille huomautellaan joskus. Kuljemme myös käsikkäin. Joitain ihmisiä se vaivaa ja ärsyttää ja jopa anopillekin on käyty juoruamassa, että ne pussailee yleisillä paikoilla, onkohan ne kännissä! Vietämme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä yhteisten harrastusten parissa.
Jos tartteis verrata johonkin niin ehkä olen kuin Riitta Väisänen vaaleana ja pienenpänä. Miestä luulisi ulkomaalaiseksi ehkä venäläiseksi.
Mutta olen suvaitsevainen ja vanhemmat naiset saavat mielestäni käyttää ihan millaisia vaatteita vaan haluavat. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että oma personallisuus esiin.
Aattelin jo aiemmin tässä ketjussa, että sinä et ole aito. Juttusi on melko hulvatonta, muttei lyö laudalta taannoisen Olivian tarinaniskentää.
En tunne oliviaa, olen niin vähän aikaa seurannut anoppi juttuja, hauskaa on ollut, pakko myöntää...
provojutuillasi.
Oikein kiva kun sinäkin olet viihtynyt!