En tiedä vaadinko parisuhteeltani liikaa. Haluaisin viettää avomieheni kanssa enemmän aikaa. Hänellä on vuorotyö ja mulla tavallinen päivätyö, joten joskus meillä menee pahasti ristiin. Joinakin viikkoina voi mennä parikin päivää jolloin ei nähdä ollenkaan. Työn lisäksi käyn kurssilla kerran viikossa. Poikaystäväni harrastaa urheilua ja käy harkoissa aina kun töiltään pääsee. Joskus se jättää ne väliin jos meillä on yhteistä menoa. Juhlimaan me mennään yhdessä, hyvin harvoin erikseen ja jos, niin sitt tavataan ravintolassa. Mä tapaan omia kavereita vähintään kerran kahden viikon aikana. Poikaystäväni tapaa omiaan suurin piirtein saman verran.
No niin, itse asiaan. Kun poikaystäväni sanoo haluavansa mennä kavereita tapaamaan tai niiden kanssa vaikkapa pelaamaan tietokoneella, suutun hyvin herkästi. Syytän häntä siitä ettei me tehdä mitään yhdessä. Saan yleensä vastaukseksi ettei ole kivaa tehdä mitään yhdessä kun oon aina niin vihainen. Oon tosiaan ollut kireä viime aikoina ja ehkä vähän yksinäinen.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Pitäiskö mun hankkia enemmän omia harrastuksia? En oikeastaan kaipaa uusia harrastuksia vaan enemmän aikaa mieheni kanssa. Meidän parisuhde on oravanpyörässä. Suutun kun hän haluaa tehdä jotain ilman minua, sitten hän suuuttuu minulle kun aina suutun, mä jatkan loukkantumalla siitä ettei hän halua tehdä mitään mun kanssa ja sitten hän ihmettelee miks vihaisen ihmisen kanssa haluaisikaan ja sitten mä loukkaannun ja tunnen ettei hän välitä musta. Vaikka sydämessäni tiedän että hän rakastaa mua. Olenko itsekäs?
No niin, itse asiaan. Kun poikaystäväni sanoo haluavansa mennä kavereita tapaamaan tai niiden kanssa vaikkapa pelaamaan tietokoneella, suutun hyvin herkästi. Syytän häntä siitä ettei me tehdä mitään yhdessä. Saan yleensä vastaukseksi ettei ole kivaa tehdä mitään yhdessä kun oon aina niin vihainen. Oon tosiaan ollut kireä viime aikoina ja ehkä vähän yksinäinen.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Pitäiskö mun hankkia enemmän omia harrastuksia? En oikeastaan kaipaa uusia harrastuksia vaan enemmän aikaa mieheni kanssa. Meidän parisuhde on oravanpyörässä. Suutun kun hän haluaa tehdä jotain ilman minua, sitten hän suuuttuu minulle kun aina suutun, mä jatkan loukkantumalla siitä ettei hän halua tehdä mitään mun kanssa ja sitten hän ihmettelee miks vihaisen ihmisen kanssa haluaisikaan ja sitten mä loukkaannun ja tunnen ettei hän välitä musta. Vaikka sydämessäni tiedän että hän rakastaa mua. Olenko itsekäs?
Vastaukset 16
Vanhimmat
ei se sub ukkos pelaamaan sitä tietsikkaa mene.Ne tsekkaa nettipornoa tai sit ne painuu stripparibaariin kahteleen misuja.Voithan sä tietysti hankkia harrastuksen esim.pitsin nypläys....kysyppä ukoltas ku se tulee kaverilta "pelaamasta"ni oliks hyvän näkösiä naisia ihan vitsinä..
"pakottaa" se kuuntelemaan sua? ja siis ihan rauhallisesti selvittää välinne? haluat yhteistä aikaa jne..ota tai jätä-siinä vaihtoehdot
Mulla itelläni on vähän samantapainen ongelma... Tosin en katso enää sitä niin ongelmaksi. No, minä ja avomieheni vietetään aika paljon aikaa yhdessä... Mutta sitten jos avomieheni lähtee jonnekin kavereidensa kanssa, niin pahoitan sitten mieleni. Ja avomiehelleni tulee sitten huono omatunto lähdöstään. Mutta lähtee kuitenkin, kun aina sanon että mene vaan, ja tarkoitankin sitä, koska ei aina voi eikä tarvitsekaan olla yhdessä. Itse olen aika lailla kotioleilija... Eli tavallaan tulen "kateelliseksi" kun mieheni lähtee, mutta en kuitenkaan itse halua lähteä erityisemmin mihinkään. Tämä on kai näitä naisellisuuden kiemuroita, joita ei ehkä aina naiset itsekään voi ymmärtää..? Mutta tosiaan kuten alussa sanoin, en koe tätä enää ongelmaksi... Ehkä osittain myös siksi että itse käyn lähes joka päivä jumpalla, ja olen myös huomannut että nautin yksinolostakin erittäin paljon. Tietenkin teillä on varmaan eri asia jos ette yksinkertaisesti ehdi nähdä tarpeeksi, mutta näin meillä. Ehkä uudet harrastukset, jotka todellakin inspiroivat sinua, voisivat auttaa, niin et kerkiäisi sitten pohtia niin paljon sitä, ettette näe tarpeeksi. Muuten minunkin on tullut mietittyä tuota että olenko itsekäs kun haluaisin vaan pitää mieheni täällä kotona, mutta en sitten tiedä... No, tsemppiä kuitenkin yhteiseen elämäänne!
mielestäsi valinnut oikein ? Olen sitä mieltä, että valinta on väärä. Sinua ymmärtävä mies on jossain, mutta ei kanssasi !Ukko vaihtoon !
...miehen elää kokonaan naisen ehdoilla? Jos nainen haluaa lähteä ystävien kanssa jonneki, se taatusti lähtee. Miksei sitten mieskin? Kiireen keskellä on tärkeetä muistaa huomioida toisiaan, mutt kyll kavereitakin täytyy muistaa. Kaikilla on eri tarpeet, jotkut kaipaa enemmän sosiaalisuutta kuin toiset. Ei se tarkota että suhde on tuhoon tuomittu! Monet miehet menee kavereiden kanssa ryyppäämään, liisan ei sentään sitä tee.
Mä yritän aina miettii miltä musta tuntuis jos mua kiellettäs menemästä jonnekin. Liikaa on liikaa totta kai, mutt toi liisan juttu ei kuulostanu hirveen pahalta. Pitäähän kavereita nähdä edes pari kertaa kuussa. Vaikka oliskin yhteisestä ajasta pois.
lukemaasi. Liisa ei ole tyytyväinen=valinnut väärin.
valinnasta ei ole kyse vaan eriävästä mielipiteestä, niitä on joka suhteessa. Ja pitääkin olla!
valinnasta ei ole kyse vaan eriävästä mielipiteestä, niitä on joka suhteessa. Ja pitääkin olla!
Kyllä poikaystäväkin on hankittu seuraksi. Jos alkaa tuntua kummallisen yksinäiseltä jatkuvasti ja pitää alkaa miettiä miten ajan saisi täytettyä, niin mitäs virkaa sillä poikaystävällä on? "Mulla on poikaystävä, siksi olen yksin ja nyt pitäisi hankkia joku hyvä harrastus ettei olisi niin ankeaa yksin."
Kiitos kaikista viesteistä!
Olen päättänyt lähteä matkalle YKSIN. Saa sitten nähdä miten käy. Joko huomaan voivani paremmin ilman hänta tai etten voi elää ilman häntä. Testaan samalla hänen tunteitaan. Kokeilen onko sanonta totta, että välimatka tekee hyvää.
No omahan on valintasi, mut minä en tuollaisesta suhteesta lähtisi! Täytyyhän sun poikaystävän saada omaa elämääkin elää ja nähdä kavereitaan, se on ihan normaalia, vietä enemmän aikaa ystäviesi kanssa ja keksi jotain tekemistä.
Ei suhde toimi, jos toisen yrittää kokonaan omistaa vaan itselleen!
Tsemiä!
En siis ole ainoa, jolla on tuollainen ongelma. Minulla ja poikaystävälläni on hyvin samankaltainen tilanne ollut meneillään jo pidemmän aikaa.
Poikaystävälläni on harrastus, joka vie paljon hänen vapaa-aikaansa ja minä olen usein illat töissä.
Haluaisin viettää enemmän aikaa yhdessä, mutta usein silloin, kun satumme olemaan samaan aikaan kotona, niin joko toinen tai molemmat on niin väsyneitä, ettei jaksa tehdä mitään. Ja usein minä olen se kiukkuisempi osapuoli ja yhteinen aika tahtoo mennä riitelyyn ja kíukutteluun.
Et sinä minun mielestäni ole itsekäs, olen itse samanlainen, haluan hellyyttä ja yhdessä oloa, välillä ehkä liikaakin jonkun mielestä..
Yrittäkää puhua asiasta, ja koittakaa olla hermostumatta. :)
Toivon, että saatte järjestettyä enemmän aikaa yhdessä - se on tärkeää, sanon minä. :)
Kysy avomieheltasi haluaako han menna naimisiin. Jos ei ole valmis sitoutamaan niin etsi uusi mies. Joudut sen kuitenkin tekemaan ennemmin tai myohemmin.
..että miehelläsi on kavereita ylipäänsä ja käy heidän kanssaan tekemässä jotain. Pitäisit itsekkin ystävä piirisi koossa ja käy heidän kanssaan tekemässä jotain. Mun mies ei oikeen kavereiden luona ehdi käymään tai edes halua ja sekös mua harmittaa, kun itellä ei oo ns. omaa aikaa. Mun kaverit kyllä on hyvissä väleissä kanssani vaikken paljon ehdi heidän kanssaan oleilla. Hyödynnä jotenkin ns. yksinäiset hetket. Esim. siivous sujuu hyvin yksin-kin. =)
..että miehelläsi on kavereita ylipäänsä ja käy heidän kanssaan tekemässä jotain. Pitäisit itsekkin ystävä piirisi koossa ja käy heidän kanssaan tekemässä jotain. Mun mies ei oikeen kavereiden luona ehdi käymään tai edes halua ja sekös mua harmittaa, kun itellä ei oo ns. omaa aikaa. Mun kaverit kyllä on hyvissä väleissä kanssani vaikken paljon ehdi heidän kanssaan oleilla. Hyödynnä jotenkin ns. yksinäiset hetket. Esim. siivous sujuu hyvin yksin-kin. =)
löysin sinusta juuri itseni,olen siis samanlainen!suutun heti jos toinen aikoo lähteä kavereiden kanssa liikenteeseen..meidän suhteessa se on kyllä jatkuvaa,kun tulen töistä (olemme päivätyössä kumpikin) toinen lähtee koska sanoo luvanneensa kaverilleen lähteä tämän mukaan..ilmeisesti avovaimolle tehdyt lupaukset ovat yhdentekeviä kavereille tehtyihin verrattuna?!