Moralisoikaa, vetäkää herneet nenään ja tuomitkaa, jos siltä tuntuu, mutta kerronpa kuitenkin kokemukseni.
Syrjähyppy pelasti nykyisen suhteeni. Sain muistutuksen, että ruoho ei ole vihreämpää. Löysin uudelleen puolisostani kaiken sen, mihin tavatessamme rakastuin mutta jonka olemassaolon harmaa arki oli peittänyt. Lyhytaikainen ihastuminen ja ehkäpä rakastuminenkin vieraaseen mieheen herätti uinahtaneet tunteet puolisoani kohtaan.
Salasuhde päättyi, liitto kukoistaa. Ja uteliaille tiedoksi: en kadu enkä myöskään aio salaisuuttani koskaan paljastaa (ei ole vaaraa, että se muutoinkaan paljastuisi).
Syrjähyppy pelasti nykyisen suhteeni. Sain muistutuksen, että ruoho ei ole vihreämpää. Löysin uudelleen puolisostani kaiken sen, mihin tavatessamme rakastuin mutta jonka olemassaolon harmaa arki oli peittänyt. Lyhytaikainen ihastuminen ja ehkäpä rakastuminenkin vieraaseen mieheen herätti uinahtaneet tunteet puolisoani kohtaan.
Salasuhde päättyi, liitto kukoistaa. Ja uteliaille tiedoksi: en kadu enkä myöskään aio salaisuuttani koskaan paljastaa (ei ole vaaraa, että se muutoinkaan paljastuisi).
Vastaukset 16
Vanhimmat
juuri noin perusteli minunkin seurustelukumppanini pettämistään. Tai sanoi siis tajunneensa kunnolla, että rakastaakin juuri minua. Kunhan nyt vaan ensin piti nussia toista. Ei hänkään olisi asiasta kertonut, mutta minä sain sen itse selville. Täytyy kyllä jumalauta ihmetellä, että vieraan nussiminenko sen vasta saa tajuamaan, että hei mä rakastankin tota mun nykyistä puolisoa. Säälittävää paskaa sanon minä. Toivon että puolisosi saa tietää miten petollinen sinä olet!
Toiselle valehteleminen ei ole ratkaisu, vaan se että puhutaan asioista suoraan. Meidän suhteemme ei nyt todellakaan kukoista!
hedonistiselta ja vastuuttomalta. Noin minunkin miehelleni kävi ja noin hänkin puhuu. Käry kuitenkin kävi.
Hän teki valinnan ja osoitti minulle sillä, että minä en vaan kertakaikkiaan riitä hänelle. Olen turhaan yrittänyt etsiä ymärrystä hänen valinnalleen, mutta tänään sen tajusin: mitkään selitykset eivät tule koskaan riittämään. Minä en riittänyt, niin se on.
Ihmissuhde, rakkaus, pettäminen...
Elämä on vaikea yhtälö. Oli miten oli, en voi uskoa, että olisi ollut edes tarkoitus, että yksi ihminen "riittäisi" ( luen sen = täyttäisi toiveemme elämämme jokaisena hetkenä = olisi täydellinen) minulle, sinulle. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettet sinä olisi hyvä sinuna, hän hyvä hänenä. Eikä se ainakaan tarkoita (mielestäni) sitä, että meidän pitäisi sitä rakkaastamme puuttuvaa osaa hakea muista.
Eihän täydellistä olekaan tässä vajavaisuuksien maailmassa. Ei minunkaan mielestäni puuttuvaa osaa pitäisi hakea muualta sellaisella tavalla, joka satuttaa toisia. Toisaalta, jos en voi jakaa jotain itseeni olennaisesti kuuluvaa asiaa oman puolisoni kanssa, voin mielestäni jakaa sitä toisen kanssa, jos teen sen loukkaamatta häntä. Esim. jos toinen puolisoista on vaikkapa musikaalinen ja toinen ei, voi musikaalinen puoliso hakea musikaalisuuden jakamista vaikkapa vastakkaisenkin sukupuolen edustajan kanssa - olettaen,e ttä puolisoa ei loukata tässä jakamisessa, että se säilyy luonteeltaan sellaisena.
Minulla on kuitenkin tarve parisuhteessani jakaa intiimiä kanssakäymistä, esimerkiksi seksiä siten, että se on jotain "vain meitä kahta" yhdistävää. Olen siis yhden miehen nainen. Minulle seksi on miestä ja naista yhdistävä tekijä, ikään kuin suhteen liima, joka pitää meidät yhdessä aj sisältää ajatuksen "kuulut minulle - kuulun sinulle". Minusta hyvässä parisuhteessa kumpainenkin ottaa sen mikä hänelle kuuluu. Minun puolisoni on eri tavoin käyttäytynyt seksuaalisesti sillä tavalla viime vuosina, että minulle on tullut tunne etten enää kuulu hänelle (haluttomuus seksuaaliseen kanssakäymiseen minun knassani, yhdyntä ja suuteleminen ulkopuolisten kanssa). Tarkoitin oikeastaan tätä toiselle kuulumista ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta mikä pettämisessä lopullisesti (?) kuoli - enkä sittenkään niinkään riittämistä.
Ja vastaan itse tämänhetkisellä elämänkokemuksellani otsikkoni retoriseen kysymykseen, että kuulun itselleni ja elämälle! :)
En enää pettäneelle miehelleni, vaikka olenkin yhä liitossa hänen kanssaan...
ihmeen takia olet vielä tuollaisessa liitossa? Haloo, sulla on vain yksi elämä, joten pyri olemaan onnellinen ja tasapainoinen joka päivä.
Anna miehelleskin mahdollisuus kokeilla onko ruoho vihreämpää muualla. Ainoa mikä näissä harmittaa on se epäreiluus. Itse saa kyllä kokeilla rajoja ja etsiä itseään, mutta toinen tyytyköön tilanteeseen.
vaimon pitäisi antaa miehelle mahdollisuus? Kyllä hänkin sen voi ottaa ihan oma-aloitteisesti, joka on valttia näissä asioissa :).
jos kumppanisi joskus kysyy, että oletko pettänyt? Valehtelet tietty, niin kuin tähänkin asti.
tekisit itse, jos olisit tehnyt syrjähypyn?
...tee, nnin ei tarvitse valehdella tai selitellä kysyttäessä eikä omatunto vaivaa.
Se on ohan omista valinnoista kiinni.
että suurin osa syrjähypyn tehneistä on joskus sanonut noin "katsos, kun ei tee... ".
...tarvitsi sinun syrjähyppyäsi. Horo.
Ole onnellinen, äläkä kerro kenellekään, edes sydäny´stävälle. ihminen on kuin susi, purase heti jos vähänkin herpaannut!
Huomasitko edelliset vastaukset, vaikeneminen on kulta!
...paljastaa. Täällä kuitenkin pitää hehkuttaa?
Miehelläni oli salasuhde vuosia sitten naimissa olevan naisen kanssa. Kumpikaan ei aikonutkaan erota, suhde vain piristi arkipäivää jne. Suhde myös loppui, koska molemmat kokivat sen liian suureksi riskiksi ja molemmilla oli myös sen verran omaatuntoa jäljellä, että kokivat suhteen myös vääräksi. Jutun ei koskaan pitänyt tulla ilmi, mutta niin vain kävi reilu vuosi suhteen loppumisen jälkeen. En väitä, että kaikki suhteet tulevat ilmi ennemmin tai myöhemmin. Niin voi kuitenkin käydä mitä ihmeellisemmän mokan tai sattumuksen takia. Myöskään suhteen loppuminen ei tarkoita, että ilmitulon vaara olisi ohi.
Olin pari vuotta sitten sinkkuystäväni kanssa Helsingin keskustan ravintolassa syömässä (emme kumpikaan asu Hkissä). Viereiseen pöytään tuli ystäni "laivapano" perheensä kanssa syömään. Tunnelma oli aika erikoinen molemmissa pöydissä. Oli aivan tipalla, että ystäväni ei mennyt lohkaisemaan mitään nasevaa viereiseen pöytään. Ystäväni ei tiennyt edes panonsa nimeä, mutta niinpä vain meinasi käry käydä kyseisellekin miehelle, mutteipa vielä tällä kerralla.