Kuinka päästä erosta yli, kun itse haluaisi jatkaa mutta toinen ei anna mahdollisuutta? Kaikki vaan tuntuu niin toivottomalle eikä missään mitään tolkkua. Ja ei kaikkea voi kavereittenkaan niskaan kaataa (sillä muuten kohta ei ole heitäkään).
Ajatus uudesta parisuhteesta tuntuu varsin mahdottomalle ajatukselle, koska sopivia sattuu kohdalle niin harvoin. Ihastun varsin helposti, mutta useimmiten tulen vain hyväksikäytetyksi. Ei siis uskallusta lähestyä enää ketään, kun paskaa tulee niskaan joka kerta.
Ja tiedän, että tähän auttaa vain aika, mutta puol vuotta synkkyydessa kuulostaa varsin pahalta.
Ajatus uudesta parisuhteesta tuntuu varsin mahdottomalle ajatukselle, koska sopivia sattuu kohdalle niin harvoin. Ihastun varsin helposti, mutta useimmiten tulen vain hyväksikäytetyksi. Ei siis uskallusta lähestyä enää ketään, kun paskaa tulee niskaan joka kerta.
Ja tiedän, että tähän auttaa vain aika, mutta puol vuotta synkkyydessa kuulostaa varsin pahalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on se avain sana!!kyllä sä toivut,et kuole vaikka se siltä tuntuisi.
Mulla meni yli vuosi ennen kuin pystyin ihan rehellisesti nauttimaan sinkkuna olemisesta eli opin tulemaan toimeen täysin ilman parisuhdetta. Suosittelen sullekin, että opettelet nyt rauhassa ja tietoisesti olemaan täysin itsenäinen - myös henkisesti.
Ehkä sun ongelma on sama kuin mulla oli, joka takerruin heti toiseen ihmiseen kun se vähänkin osoitti kiinnostusta. Annoin kaikkeni ja yritin olla maailman ihanin tyttökaveri, kihlattu ja vaimo, ettei se vaan jättäisi mua. Ja sitten kun jätti, olin täysin hukassa ja maani myynyt.
Nyt voin sano, että tiedän kuka olen ja mitä haluan eivätkä ihmiset kykene enää käyttämään mua hyväksen. Osaan sanoa ei, osaan olla raakakin, jos joku meinaa jäädä rikkumaan minuun jne. En pelkää tuottaa pettymystä enkä pelkää tehdä virheitä, siis tunnetasollakaan. Olen tasapainossa ja positiivinen. Tunnen, että yksin olo vahvisti mua enemmän kuin yksikään kokemani rakkaussuhde vaikka luulin, että kävisi täysin päinvastoin.
Nyt seurustelen kaikessa rauhassa mukavan miehen kanssa eikä mulla ole enää kiire muuttaa yhteen tai saada jatkuvaa vakuuttelua, että olen ihana ja riitän ja en tule jätetyksi koskaan. Musta on nyt luonnollista nähdä ja kokea toisessa ihmisessä myös ne negatiiviset puolet, joita ennen en oikeastaan edes halunnut nähdä.
En elä enää kuvitelmissa enkä haaveile täydellisyydestä, en itseni enkä muiden kohdalla, olen vain ja nautin päivän kerrallaan ja olo on ihan toisenlainen kuin ennen "heikkoina" aikoina.
Anna säkin itsellesi aikaa eheytyä juuri siinä tahdissa kuin sulle on luonnollista, äläkä hae lohduksesi uutta rakastumisentunnetta, sillä se ei korjaa menneisyyden haavoja, se vain vähän lievittää kipua.
Mulla on ihan sama ongelma kun sulla. Pelkään niin hirveästi jätetyksi tulemista, että teen melkein mitä tahansa ettei pelko toteudu. Ja aina se kuitenkin toteutuu! Olen pistänyt riman jo aika alas, ja ajattelen mielessäni ettei tuollainen luuseri voi mua ainakaan jättää. Ja sitten sekin jättää..Nyt olen mennyt terapiaan voidakseni katkaista tämän kierteeni. En käytä alkoholia ja olen ihan fiksu ja akateeminen nainen. Jostain syystä vaan itsetunto niin huono, etten usko kenenkään kunnolla minusta edes välittävän.
Tän artikkelin mukaan eka vuosi eron jälkeen on pahin. Mutta kyllä se siitä!
http://www.suhdesoppa.fi/artikkelit/avioero.html