Muutama vuosi on tullut sinkkuiltua eron jälkeen ja ongelmaksi uutta suhdetta etsiessä on muodostunut lasteni yhteishuoltajuus. Lapset siis luonani puolet ajasta.
Naisia muuten tuntuisi kyllä kiinnostavan, mutta kun kuulevat tuosta yhteishuoltajuudesta, niin kiinnostus katoaa suht. pikaisesti.
Eli oisko vinkkejä miten saisi naiset suhtautumaan asiaan "oikein"? Päinvastaisessa tilanteessa miehille naisen lapset ei ole yleensä lähellekkään niin suuri este. Oisko jossain paikkoja joista löytyisi asiaan myötämielisesti suhtautuvia naisia :)
Naisia muuten tuntuisi kyllä kiinnostavan, mutta kun kuulevat tuosta yhteishuoltajuudesta, niin kiinnostus katoaa suht. pikaisesti.
Eli oisko vinkkejä miten saisi naiset suhtautumaan asiaan "oikein"? Päinvastaisessa tilanteessa miehille naisen lapset ei ole yleensä lähellekkään niin suuri este. Oisko jossain paikkoja joista löytyisi asiaan myötämielisesti suhtautuvia naisia :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niillä on samat ongelmat kuin sulla. Sinkut ovat luonnollisesti haluttomampia sekaantumaan keisseihin joissa on mukana aikaisempien liittojen lapsia, puolisoita jne. Ne kun merkitsevät 100 % varmuudella ongelmia.
Tietenkin vinkkinä se että pidät huolta että uusi nainen tietää sinun rakastavan ja huolehtivan lapsistasi, ei ex-puolisostasi. Vaikka kyse olisikin lasten äidistä niin aivan sama. Kuvioissa liian tiukasti pyörivä exä joka vieläpä on lastesi äiti merkitsee hiukan liian suurta kapulaa rattaissa. Ellei tämä uusi nainen ole sitten ihan maahan alistettu joka tyytyy asemaan jossa hän ei ole selkeä ykkönen.
Ite oon just tilanteessa jossa olen vähän aikaa seurustellu miehen kanssa jolla jo on lapsi (2v.) edellisestä suhteesta. Hän on yhteydessä lapseen (ja siis myös exään) päivittäin ja kyllä he näkevätkin suht säännöllisesti. Itseäni tilanne ei haittaa, koska tiedän että mies rakastaaja huolehtii juuri siitä lapsesta, ei exästään. Tosin tässä vaikuttaa varmaan sekin että exä asuu toisessa kaupungissa suht kaukana. Lisäksi lapsi on suurimman osan ajasta siellä hänen luonaan.
Myönnän kyllä että suhteeni alussa hieman mietin sitä miten suhtaudun lapseen ja exään kun itse en koe vielä olevani valmis vanhemmaksi jne. Mutta kyllä tämä hyvin on mennyt. :)
"mukana aikaisempien liittojen lapsia, puolisoita jne. Ne kun merkitsevät 100 % varmuudella ongelmia"
Kuulehan Petteri, jos lapsi sinusta on ongelma, niin varmasti sitten ongelmia syntyy. Mutta jokaiselle lapsi ei ole ongelma. Eikä se exä välttämättä mikään ongelma ole, sillä äidillähän on paljon omaa aikaa, kun lapsi on isänsä luona.
Sinun kannattaa etsiä lapsettomia sinkkunaisia. Ja muista...kun saat lapsia, älä koskaan eroa, ettet muutu 100% ongelmaksi.
Itse taas melkein toivon tapaavani miehen, jolla jo lapset olisivat valmiina. Tämä siksi, etten itse niitä ole itse ajatellut hankkia. Näin miehellä olisi siis jo kaipaamansa lapset, moni niitä kuitenkin kaipaa elämäänsä.
Se on juuri se ex, joka niitä harmaita hiuksia aiheuttaa. Varsinkin, jos on kovin mustasukkainen lapsistaan ja entisestä miehestään.
Muistan hyvin lapsena kun aikaisemmat sukupolvet ja
etenkin naiset valittivat kun erotessaan saivat lapset ja ex-mies meni uusiin naimisiin.
Nykyajan naisilla on sellainen ajatusmaailma, että
miehellä ei saisi olla entuudestaan lapsia, mutta jos vastaavasti naisella on niitä niin ne on miehen hyväksyttävä. Olen eronneena tämän itsekin huomannut
ja useamman kerran.
Suhtautuminen on aika omituista koska itse en ainakaan hae mitään 'äitipuolta' tai sen korviketta lapsilleni vaan naisystävää itselleni.
Mutta asia ei useinkaa mene monenkaan naisihmisen päähän.
Ulkomailla, lähinnä länsi Euroopassa suhtautuminen on ollut erilaista. Siellä jotenkin tajutaan että
paria haetaan itselle eikä kenellekään muulle.
Monasti olen pohtinut, että onko ulkomaalainen
naisystävä tältä kantilta kuitenkin sopivampi.
Ulkomailla kun tulee työn puolesta käytyä joten
tapaahan niitä ihmisiä sielläkin.
Tuo kuvaus nykynaisista osuu tosiaan aika tarkalleen siihen, mihin itse olen törmännyt.
Itse en oikeen ole innostunut naisystävän etsimisestä ulkomailta, vaikka usein olenkin reissussa. Mutta voihan tossa tosiaan olla pointtia.
Ehkä kamelin selän on katkaissut se (tai tässä tapauksessa naisten kiinnostuksen), että lapsia on vieläpä kolmin kappalein. Ehkä yksi tai vielä kaksi lasta sulattaisi helpommin.
- alkup.
olen kuvaamasi kaltainen nainen. Syy, miksi en ole kauhean innostunut miehistä, joilla on lapsia (ainakaan kovin pieniä) on kahdenkeskeisen aikuisajan puuttuminen ja spontaaniuden puute.
Kun lapset ovat isällään, täytyy pitää vaatteita päällä vaikka tekisi mieli ihanan uuden miehen kanssa elostella ympäri kämppää. Ei voi lähteä ulos syömään tosta vaan tai mitään muutakaan spontaania.
Siinä ikäänkuin vanhenee 20 vuotta kun pitää pyllyjä pyyhkiä verryttelypöksyt päällä. Ei oikein ole järkevää hepenissä niitä hommia tehdä.
Jotenkin sitä haluaa uuden miehen kanssa intohimoa ja spontaaniutta. Käsittääkseni juuri näiden asioiden puutteeseen monet edelliset suhteet ovat kaatuneet, niin miesten kuin naistenkin.
niitä kakaroiden pyllyjä kuulu pyyhkiä? Kai sä voit niissä hepeneissäs pyöriä jos koet että oot siten eniten oma itsesi.
En ainakaan itse heti ensimmäisenä olisi pyllyjä pyyhkimässä ym. tai muutenkaan "äidiksi" asettumassa. Eli kulkisin ne hepeneet päällä. :P Toki välillä voisin miestäni auttaa lapsen hoidossa jne. :)
Johnilla taitaa olla vähän eltaantunut liitto siellä taustalla ja nyt kiristää niin kovasti toisten vapaa ja estoton pelehtiminen...?
Ja joo, kivempi on ainakin minusta mukavissa vetimissä oleskella (ja useammat normaalit heteromiehet kyllä tykkää) ja aikuisten välistä vuorovaikutusta harrastaa.
Elämä on valintoja.
naisen lapset eivät ole sinulle henkilökohtaisesti mikään ongelma, eli osaat suhtautua heihin samoin kun odotat naisen suhtautuvan omiin lapsiisi. Kyllähän näitä eronneita yh-äitejä on Suomessa pilvin pimein ja varaa mistä valita.
Itse olen lapseton nainen ja todennut, että kyllä se lapsia omistava mies haluaa meikäläisen seuraa juuri siksi, ettei minulla ole omia lapsia hankaloittamassa tilannetta. Olenkin sitä mieltä että eronneet yh-äipät ja yhteishuoltajaisät yhtykää!!!
on :-) Ehdottomasti on helpompaa, jos kumpaisellakin on lapsia luonaan...vaikkakin vain ajoittain. Silloin ymmärtää paremmin sen arjen. Näin meillä. Ja aika ehdotonta minulle oli juuri se, että miehellä on lapsia, joista osa asuu hänen luonaan vakituisesti. En olisi, enkä varmaan tule seurustelemaan miehen kanssa, jolla ei lapsia olisi yhtään. Syyksi riittä jo sekin, etten aio itse enää lapsia edes harkita.
Ehkäpä olet tutustunut vääränlaisiin naisiin,jotka tahtovat kaiken huomion vain itselleen.
juu, ehkä näin on. missähän sitä sitten tutustuisi niihin "oikeanlaisiin" naisiin, kun selvästi siis liikun väärissä paikoissa kun tutustun vaan vääränlaisiin naisiin :)