Vaikka tässä kevättä vielä elellään, niin mielessä siintää jo kesäriennot. Mielikuvat tulevasta kesästä ja lomasta liitävät ja rönsyilevät välillä jopa luvattomilla teillä.
Kotimaan matkaaja on vuoden ensimmäinen viikonloppu reissunsa jo tehnyt, ja haaveilee nyt uusista kohteita. Lapsiperheissä kinastellaan mennäänkö Puuhamaahan, Särkänniemeen vai Tykkimäelle ja mikä eläinpuisto olisi paras. Varttuneempi väki suunnistelee lähtöä Tornionjoelle lohia narraamaan ja samalla reissulla voisi piipahtaa rajaväylän toisella puolella. Vaimo saisi napsia kuvia kuinka isomusta tai oikeaa lohta väsytetään, sitä on sitten syksyllä lysti näyttää naapureille ja tuttaville. Voisipa sitä osallistua heinäkuussa väylänvarren poikkinainti tapahtumaan, jossa rajat eivät rajoita rakkautta.
Luontoharrastajat ovat kevätpuuhissaan, etelä ja keskisuomessa on meneillään kevään kohokohta lintubongaus. Kun taas pohjoisen saloilla elellään vielä hankien keskellä, alkavan kevään sulatellessa kiihkeästi hankia. Tosin ensimmäiset mustana ja valkoisena välkkyvät pulmusparvet ovat saapuneet Pohjois-Lappiin ja kertovat kevään saapumisesta, myös ”lentäviä räsymattoja” on nähty jo Inaria myöten.
Eräretkeilijät pitävät yleiskuntoaan yllä, ketä kuntosalilla, toiset pyöräillen keväisen aurinkoisilla pölyisillä teillämme. Talven vaihtelevissa keleissä, oli haluja kokeilla myös talvivaellusta, mutta varustus olikin liian kesäisiä, kokemattomalle talvivaeltajalle luonnonvoimat olivat myös liian pelottava kummajainen. Lopulta otettiin kesäiset retkivarusteet talvisäilytyksestä, ja osa uusittiin vaativammille retkille sopivammaksi. Nuorimmilla ovat uudet navigointilaitteet ja varttuneemmilla uusitut kartat kompasseineen, valmiina uusiin koitoksiin. Jokainen korpifilosofi on jo viikonloppuretkensä lähiretkeilyalueille tehnyt, se on sitä hengistä valmentumista viikkoja kestäville kesävaelluksille.
Norjafanit ovat piirtäneet karttoihin tulevan lomakauden reitin, auto on huollettu ja kalastus varusteet desinfioitu sekä lupapaperit siististi vinkattu kalastusliivin taskuun. Kamera on vaihdettu pienempään, mutta vaativampaan tarkkuuteen tarkoitettuun nykyaikaiseen digikameraan. Saahan sillä hienoja kuvia kuulusta ”Jäämeren viljasta” on turskasta, pallaksta, kissakalasta ja hyvällä tuurilla jopa kuningasravusta. Ja kun merikala alkaa kyllästyttää, niin mennään tunturijärville pyytämään kilon kahden rautuja ja taimenia. Kelpaa sellaisia otoksia esitellä sukulaisille ja naapureille, jos vielä pääsisi taisteluun haavekalan kanssa.
Maailmanmatkailijat hankkivat itselleen uuden uutukaisen satelliittipuhelimen, sillä niiden verkon kuuluvuus taataan myös syrjäseuduilla. Mutta nyt meidän piti puhua karavaanareista. No ei hätää, maailmaa kiertävä matkailijoiden joukossa on myös joitakin koppikansaan kuuluvia, joissa elää ikuinen vapauden kaiho. He eivät ole kaavoihin kangistuneita ja heitä ei viivytykset tai odotukset haittaa, sillä juuri sellaiset tuovat kulkurielämään sen oman fiiliksen! Odottaessa voi tarkkailla erilaisia kulttuurieroja ja vaikkapa tehdä muistiinpanoja uusia kolumneja silmällä pitäen.
VOPPARIT suunnittelevat joka kesäistä Euroopan kiertuetta. He kuuluvat karavaanarirodun alalajiin joka on alati liikkeessä ja heidät tunnistaa siitä, että ”liikkuvat pyörät eivät sammaloidu”. Vastaavasti etelän talvehtijat, RUTUT saapuvat muuttolintujen lailla takaisin kotosuomeen viimeistään vapuksi.
Kausipaikan puutarhaleiriläiset kylvävät siemeniään ja suojaavat hentoja ituja harsojen alle. Tästä hetkestä multasormet ovat haaveilleet koko pitkän talven, aah, , , mikä mullantuoksu. Ostarin Osta Pois päiviltä löytyi uudet lappuhaalarit kutistuneiden tilalle ja löytyi sieltä paljon muutakin tarpeellista, kuten teleskooppivarrella varustettu puutarhaleikkuri. Mamma sai ihka uusia terrakotta-tonttuja ja kauniin oranssit puutarhakengät. Päiväunissa siintää entistäkin kauniimpi ja runsassatoisempi kesäpaikka pysyvässä matkakohteesta.
Mutta miten virtuaalikaravaanarit jaksavat? Auringonpaiste on yrittänyt houkutella virtuaalimaailmaan hurahtaneita näppisriippuvaisia jurrikoita ulos. Se on tainnut jopa jossain määrin onnistua, sillä muutama aktiivinen kirjoittaja on turhaan joutunut huhuilemaan uutta jutunaihetta. Heidän käyttäytyminen on ajoittain vaikuttanut uhittelevalta kuten koppelon puutteessa olevat ukkometsot soitimella. Silti jokainen meistä tietää, vaarattomia ne ovat, elävät dementoituneina ja menneisyys on heillä nykyisyyttä. Kuitenkin meitä kaikkia yhdistää leirintämatkailu ja jokainen toimii niin yksilötasolla kuin ryhmässä omien haaveiden ja mieltymysten mukaan.
Kotimaan matkaaja on vuoden ensimmäinen viikonloppu reissunsa jo tehnyt, ja haaveilee nyt uusista kohteita. Lapsiperheissä kinastellaan mennäänkö Puuhamaahan, Särkänniemeen vai Tykkimäelle ja mikä eläinpuisto olisi paras. Varttuneempi väki suunnistelee lähtöä Tornionjoelle lohia narraamaan ja samalla reissulla voisi piipahtaa rajaväylän toisella puolella. Vaimo saisi napsia kuvia kuinka isomusta tai oikeaa lohta väsytetään, sitä on sitten syksyllä lysti näyttää naapureille ja tuttaville. Voisipa sitä osallistua heinäkuussa väylänvarren poikkinainti tapahtumaan, jossa rajat eivät rajoita rakkautta.
Luontoharrastajat ovat kevätpuuhissaan, etelä ja keskisuomessa on meneillään kevään kohokohta lintubongaus. Kun taas pohjoisen saloilla elellään vielä hankien keskellä, alkavan kevään sulatellessa kiihkeästi hankia. Tosin ensimmäiset mustana ja valkoisena välkkyvät pulmusparvet ovat saapuneet Pohjois-Lappiin ja kertovat kevään saapumisesta, myös ”lentäviä räsymattoja” on nähty jo Inaria myöten.
Eräretkeilijät pitävät yleiskuntoaan yllä, ketä kuntosalilla, toiset pyöräillen keväisen aurinkoisilla pölyisillä teillämme. Talven vaihtelevissa keleissä, oli haluja kokeilla myös talvivaellusta, mutta varustus olikin liian kesäisiä, kokemattomalle talvivaeltajalle luonnonvoimat olivat myös liian pelottava kummajainen. Lopulta otettiin kesäiset retkivarusteet talvisäilytyksestä, ja osa uusittiin vaativammille retkille sopivammaksi. Nuorimmilla ovat uudet navigointilaitteet ja varttuneemmilla uusitut kartat kompasseineen, valmiina uusiin koitoksiin. Jokainen korpifilosofi on jo viikonloppuretkensä lähiretkeilyalueille tehnyt, se on sitä hengistä valmentumista viikkoja kestäville kesävaelluksille.
Norjafanit ovat piirtäneet karttoihin tulevan lomakauden reitin, auto on huollettu ja kalastus varusteet desinfioitu sekä lupapaperit siististi vinkattu kalastusliivin taskuun. Kamera on vaihdettu pienempään, mutta vaativampaan tarkkuuteen tarkoitettuun nykyaikaiseen digikameraan. Saahan sillä hienoja kuvia kuulusta ”Jäämeren viljasta” on turskasta, pallaksta, kissakalasta ja hyvällä tuurilla jopa kuningasravusta. Ja kun merikala alkaa kyllästyttää, niin mennään tunturijärville pyytämään kilon kahden rautuja ja taimenia. Kelpaa sellaisia otoksia esitellä sukulaisille ja naapureille, jos vielä pääsisi taisteluun haavekalan kanssa.
Maailmanmatkailijat hankkivat itselleen uuden uutukaisen satelliittipuhelimen, sillä niiden verkon kuuluvuus taataan myös syrjäseuduilla. Mutta nyt meidän piti puhua karavaanareista. No ei hätää, maailmaa kiertävä matkailijoiden joukossa on myös joitakin koppikansaan kuuluvia, joissa elää ikuinen vapauden kaiho. He eivät ole kaavoihin kangistuneita ja heitä ei viivytykset tai odotukset haittaa, sillä juuri sellaiset tuovat kulkurielämään sen oman fiiliksen! Odottaessa voi tarkkailla erilaisia kulttuurieroja ja vaikkapa tehdä muistiinpanoja uusia kolumneja silmällä pitäen.
VOPPARIT suunnittelevat joka kesäistä Euroopan kiertuetta. He kuuluvat karavaanarirodun alalajiin joka on alati liikkeessä ja heidät tunnistaa siitä, että ”liikkuvat pyörät eivät sammaloidu”. Vastaavasti etelän talvehtijat, RUTUT saapuvat muuttolintujen lailla takaisin kotosuomeen viimeistään vapuksi.
Kausipaikan puutarhaleiriläiset kylvävät siemeniään ja suojaavat hentoja ituja harsojen alle. Tästä hetkestä multasormet ovat haaveilleet koko pitkän talven, aah, , , mikä mullantuoksu. Ostarin Osta Pois päiviltä löytyi uudet lappuhaalarit kutistuneiden tilalle ja löytyi sieltä paljon muutakin tarpeellista, kuten teleskooppivarrella varustettu puutarhaleikkuri. Mamma sai ihka uusia terrakotta-tonttuja ja kauniin oranssit puutarhakengät. Päiväunissa siintää entistäkin kauniimpi ja runsassatoisempi kesäpaikka pysyvässä matkakohteesta.
Mutta miten virtuaalikaravaanarit jaksavat? Auringonpaiste on yrittänyt houkutella virtuaalimaailmaan hurahtaneita näppisriippuvaisia jurrikoita ulos. Se on tainnut jopa jossain määrin onnistua, sillä muutama aktiivinen kirjoittaja on turhaan joutunut huhuilemaan uutta jutunaihetta. Heidän käyttäytyminen on ajoittain vaikuttanut uhittelevalta kuten koppelon puutteessa olevat ukkometsot soitimella. Silti jokainen meistä tietää, vaarattomia ne ovat, elävät dementoituneina ja menneisyys on heillä nykyisyyttä. Kuitenkin meitä kaikkia yhdistää leirintämatkailu ja jokainen toimii niin yksilötasolla kuin ryhmässä omien haaveiden ja mieltymysten mukaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sen tuolle Jeesiön lorsaamiselle olis Isä-Hermanni Päätalo vähintään sanonut aikanaan eläissään. Moniko tuon edes jaksaa lukea alusta loppuun. Mutta tuollasta se on kun tärkeämmän puutteessa pitää edes jotain saada näytille.
kirjotettu.
Johan sen nyt lukee, jos ylipäänsä lukea osaa. Mutta kun kolmannen lauseen jälkeen on unohtanut ne kaksi ensimmäistä, niin ymmärrys tuppaa kärsimään. Että silleen. ! !
Missä Kääkät? miksi et heistä mitään maininnut? Ovat ilmeisesti jo sinut pehmittäneet, sinut saatanan kovan virtuaalipukin!!!!
"Mutta miten virtuaalikaravaanarit jaksavat? Auringonpaiste on yrittänyt houkutella virtuaalimaailmaan hurahtaneita näppisriippuvaisia jurrikoita ulos. Se on tainnut jopa jossain määrin onnistua, sillä muutama aktiivinen kirjoittaja on turhaan joutunut huhuilemaan uutta jutunaihetta. Heidän käyttäytyminen on ajoittain vaikuttanut uhittelevalta kuten koppelon puutteessa olevat ukkometsot soitimella. Silti jokainen meistä tietää, vaarattomia ne ovat, elävät dementoituneina ja menneisyys on heillä nykyisyyttä. Kuitenkin meitä kaikkia yhdistää leirintämatkailu ja jokainen toimii niin yksilötasolla kuin ryhmässä omien haaveiden ja mieltymysten mukaan."
Pientä tarkkuutta ja luetun ymmärtämistä niin siinähän tuo.
Ei tuo kirjoitus tarkoita Kääkkiä, ei missään tapauksessa. Sehän on kirjoitettu ihan positiivisessa hengessä. Ei se voi Kääkkiä tarkoittaa.
Tai sitten asia on juuri niin kuin aiemmin sanoin; Jesse on pehmennyt! Ei ole entinen tulivoima enää tallella. Piippu ruosteessa, rihlat syöpyneet. Jesse on mennyttä kalua!
Mielestäni Jesse on kasvanut aikuiseksi, sen jutut rupee olemaan positiivisia. Olen näistä sen jutuista yhä enemmän samaa mieltä.
Aluksi olin sitä miletä että sen jutut on kuin uskoon kääntyneellä, kieltää telkkarit jne. mutta nythän realismi voittaa. Hyvä Jesse.
Jos tapaamme kesällä Inarissa niin otamma Larseenit.
Yli viisikymppinen Jessekin kasvoi aikuiseksi, kun jäsenpalstan lautatarhafanit lopettivat eri palstoilla rienaamisen. Ja teflonpintainen kielipoliisi oppi lopulta, keskustelupalstojen sananvapauden alkeellisemmat säännöt. Jäsenpalstan ääliöjäsenet turhautuivat älykkyysosamäärien surkean vertailuun, ja kohdensivat pieruhuumorin sopivampaan kohteeseen.
Nykyisin tällä palstalla vallitseekin hyvä sananvapaus joten turha sitä on ihmetellä, että realismi voittaa. Mikäli palstalle vielä ilmestyy lautatarhafanit kielipoliiseiksi älykkyysosamäärä mittaamaan, niin saavat nämä pieruhuumori viljelijät tuntea raipaniskut nahoissaan. Sillä Jessen aikuistuminen taantuu ihan varmasti ja pirulliset fraasit pursuavat uutta reposteltavaa. Vakaukselliseen luontouskovaisuuteen kuuluu, yksilöllisen identiteettiin ja sananvapauden säilyttäminen.
Ihmissuhteita en ole voidellut millään larseenilla. Mutta mikä ettei, eräretkillä telttasaunomisen, purossa kylpemisen ja hiilloksella valmistuneen ruuan sulatukseen tarkoitettu virvokeannos elvyttää ihmeesti ruokailussa heikennyttä verenkiertoa. Samoin se lämmittää ja kirkastaa elämää rankkasateisena ukkospäivänä, tunturihotellissa hemmotellessaan itseään hyvässä seurassa.
ja Jesse-poika sen todistaa parhaiten täällä. Jesse on selvästi etelän vareksia, junantuoma Lapin raukoille rajoille, ja nyt on julistautunut Suureksi Guruksi luonto- yms. asioissa, kuitenkin kohtuullisen vajavaisella asiantuntemuksella, Mutta yrittänyttä ei laiteta eikä Jessen jutut enää ole niin piikkisiä kuin vielä vuosi sitten, ehkä Luonto on koetellut luontoa Jesseltäkin, maailma tasii ja rauhoittaa!