Ero on selvä, ositus samoin ja lapsen tapaamiset ja elatusavut on sovittu. Eli kaikki kuulostaa selvältä, mutta...välimme ovat niin tulehtuneet ja huonot, että olemme menossa lastenvalvojalle. Hän vaatii elatusmaksua alennettavaksi, vaikka tilanne ei ole mitenkään muuttunut 5kk:n takaisesta. Jos en suostu alennukseen, lähdetäänkö käräjille? Kumpi maksaa, riippuuko lopputuloksesta ym? tapaamiset on nyt joka toinen viikonloppu, mutta se on hermoja raastavaa..lähinnä minulle. Lapsi nyt nauttii niistä sirkustempuista ym. Hän jättää harrastuksia väliin, ja tekee muutenkin kaiken niin kuin hän haluaa ja esittelee lasta ympäriinsä uuden "äitipuolen ja hänen lasten kanssa". Olen ehdotanut tapaamisten harventamista, mutta samalla ajan pidentämistä. Tähän jo alustavasti suostuttiin, mutta nyt taas se ei mitenkään käy. Nykyiset tapaamiset on siis toiminut hammasta purren vaikka hirvittävä riitä syntyy ennen ja jälkeen hakemisen.Nyt niiden uhkailujen perusteeklla, minulle on syntynyt mielikuva, että hän hakee lapsen huoltajuutta. Lapsi asuu omakotitalossa, käyn vakituisesti työssä, en käytä alkoholia enkä muitakaan aineita, enkä huoraa jne...eli onko perusteita?? Meillä on yhteishuoltajuus...vaikken ymmärrä miksi siihen suostui. Eihän huoltajuudella ole merkitystä esim tapamisoikeuksiin? Nyt kysytte miksi sitten haluan yksihuoltajuuden? Toinen osapuoli ei tule koskaan ottamaan kantaa lapsen asioihin ja saisin sukunimen vaihdettua ja ulkomaan matkojen kanssa kiukuttelu loppuu ym. Eli voinko esim minä pyytää yksinhuoltajuutta, vai tarvitaanko siihen käräjäoikeuden tuomioita ja erityisen raskaita perusteita? Mihin kaikkeen paskaan, minun on syytä varautua..kertokaa kenellä kokemuksia löytyy.
Minusta tämä tilanne ei ole lapsellekaan hyvä ja minun hermot tätä rallia ei kestä!!
Minusta tämä tilanne ei ole lapsellekaan hyvä ja minun hermot tätä rallia ei kestä!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis teilläkö on jo vahvistettu elatussopimus, jota exäsi nyt tahtoo muutettavaksi? Jos näin on, tarvitaan ns. merkittävä ja pysyvä muutos tilanteessanne... joko hänen maksukykynsä on laskenut 20%, tai sinun nousuut 20%, tai lapsen elatuksen tarve laskenut 20% (tuo 20% käytännössä minimi muutos). Ellei noin ole, tuskin muutuisi oikeudessakaan aivan helposti.
Ellei teillä ole elatussopimusta vielä, ja hän maksanut elareita keskinäisen sopimuksenne mukaisesti... ja vasta nyt olisitte menossa vahvistamaan sitä, on tilanne toinen. Silloin neuvotellaan sopimus käytönnössä ensimmäistä kertaa, ja tulos voi olla jotakin muuta kuin 5 kk sitten... tietenkin oltava perustelut miksi hän ehdottaa XXX EUR/kk elareita, ja miksi sinusta YYY EUR/kk on oikeudenmukainen summa... ja sitten sovitellaan ja neuvotellaan.
Ellei sopua synny, asian voi (tai on pakko) viedä oikeuteen. Tuomari sitten päättää... kumpikin maksaa omat kulunsa riippumatta päätöksestä. Tämä ei ole "rikosjuttu", vaan sopimusriita.
Hyvä että lapsi nauttii, tietenkin pelisäännöistä sovittava...
Minkä ikäinen lapsenne muuten on?
Tarkoitatko esim. kuukaudesta yksi viikko? Asutte ilmeisesti kohtuullisen lähellä toisianne? Se voi toimia, jos lapsi tarpeeksi vanha, pienemmälle kolmen viiko ero on liian pitkä. Jos lapsi on pieni ja maantieteellisesti on mahdollista, joka toisen viikonlopun syysteemissäkin suositellaan väliin parin päivän "viikolla tapaamista".
Niin, sen takia asiat sovitaan kirjallisesti.
Arvaan, ettet siihen suostuisi. Sitten olisi pahimmassa tapauksessa elareiden lisäksi huoltajuusriita käsissä ... tuolle tielle jos kaksi jäärää vanhempaa ajautuu (surullisen usein omista motiiveistaan, ei lapsen etua ajatellen) ... niin voi lapsi parkaa, varmasti kärsii erostanne mikä ei ole edes hänen syynsä.
Nuo ovat sinun perusteluitasi, ja oikein hyviä. Seuraavaksi kuultaisiin isän perustelut omalle kannalleen. Sitten kuullaan lasta, riippuu hänen iästään suuriko painoarvo sille annetaan oikeudessa. Ja lopuksi lastensuojelu on tehnyt ns. olosuhdeselvityksen ja antaa oman suosituksensa (tällä hyvin suuri painoarvo, etenkin kun lapsi pieni). Sitten tuomari päättää.
Aivan niin -- huoltajuus, tapaamiset ja elarit ovat erikseen sovittavia asioita, eivätkä välttämättä liity toisiinsa (tapaamiset ja elarit usein kyllä). Yhetishuoltajuus on oletusarvo, ja yksinhuoltajuuden vaatimiseen tarvitaan hyvin vanhat perustelut ... kertomasi sellaisia eivät ole.
Arkeenhan yhteishuoltajuus ei vaikuta, mutta jos siitä luopuu (tai määrätään luopumaan oikeudessa) menettää saada esim. sairaalasta terveystietoja lapsestaan, ei voi vaikuttaa lapsensa nimen tai uskontokunnan vaihtamiseen, ei voi allekirjoittaa lapseensa liittyviä papereita "huoltajana", lähivanhemman kuollessa ei automaattisesti saisi lapsensa huoltajuutta (koska ei ole lapsen yhteishuoltaja). Minusta melkoisen isoja asioita.
Ja huonommaksi on menossa ellette te vanhemmat saa aikaiseksi edes "laihaa sopua" ja "linnarauhaa" ... jos käräjöimään "pääsette", sitten hermosi vasta riekaleina ovatkin. Mutta, kun ei tiedä sen toisen vanhemman kantaa ja olosuhteita, niin voihan olla että oikeuteen on oikeasti pakko ja parasta mennä ... mutta siitä on syytä olla helvetin varma, eikä ainakaan tehdä sitä katkeruuttaan tai kostaakseen exälle.
Kysyt miksi suostuit yhteishuoltoon - eihän sinulla ollut vaihtoehtoja. Jos exäsi ei suostu/suostunut yksinhuoltoon joudut viemään asiaa käräjille joka nyt on vihoviimeistä. Jos perusteet on sitä luokkaa että haluat vaihtaa lapsen sukunimeä ... miltä sinusta tuntuisi jos exäsi vaihtaisi ilman suostumustasi lapsen sukunimeä?
Keskity olennaisiin asioihin - omaan elämääsi ja lopeta tappelu exän kanssa. On hänen asiansa miten hän hoitaa tuon tapaamiskuvion (paitsi jos lapsi on vaarassa). Sanot että hän tekee kuten haluaa - oletteko edelleen naimisissa ja sinulla on oikeus kontrolloida hänen elämäänsä? Teillä on kaikilla kurjaa (ja erityisesti lapsella) niin kauan kun jatkat tuota. Sinun ei tarvitse suostua että elari alennetaan.
Kyllä nyt kannattaisi ottaa järki käteen ja ihan kauniisti astettaa LAPSEN ETU ensisijalle. Turha sitä on omaa pahaa oloa ja katkertuutta projisoida tähän lapsenhuoltoasiaan. Käy vaikka psykologin vastaanotolla purkamassa tätä tunnevyyhtiäsi...
kiitos vastauksista. Ihan vaan tiedoksi, ettei se toinenkaan osapuoli ihan syytön ja ilman katkeruutta matkassa ole, mutta ei siitä sen enempää. Kuka sen loppupeleissä kertoo mikä on lapselle hyväksi... Lopullista kevättä odotellessa